Kansallispuvun käyttöohjeet

Suomen kansallispukuneuvoston asiantuntijaelin kansallispukuraati on laatinut ohjeet 1991. Raati johtaa kansallis- ja muinaispukujen kokoamis- ja tarkistamishankkeita sekä valvoo pukujen perinnepohjaisuutta. Kansallispuvut ovat uusintoja talonpoikaisväestön 1700- ja 1800-luvulla käyttämistä, alueilleen tyypillisistä perinteisistä juhlapuvuista.

Kansallispukujen käyttö

Kansallispuku sopii kaikkiin juhlatilaisuuksiin:

  • juhlapukuna perhe-, koulu-, kotiseutu- ja perinnejuhlissa, vuotuisjuhlissa kuten jouluna ja juhannuksena sekä erilaisten järjestöjen ja yhteisöjen juhlavissa tapahtumissa, joissa kansallispuku voi olla myös tarjoilijoiden asuna,
  • kirkkotilaisuuksissa, mm. kirkollisissa juhlissa, häissä ja joskus myös hautajaisissa,
  • ylioppilasjuhlan pukuna ja vihkipukuna,
  • esiintymisasuna mm. kansantanssi- ja pelimanniryhmillä sekä kuoroilla.

Tärkeää on, että kansallispuku on kokonaisuus siihen kuuluvine päähineineen, sukkineen, kenkineen ja koruineen.

Kansallispuvun hankkiminen

Kansallispuku valitaan perinteet huomioon ottaen, ensisijaisesti oman tai suvun kotiseudun tai synnyinseudun mukaan mutta myös muiden perusteiden tai mieltymysten mukaan.

Kansallispukujen kankaat ja tarvikkeet ovat laadukkaita luonnon materiaaleja, tyypiltään, kuosiltaan ja väreiltään asianomaiselle puvulle hyväksytyn mallin mukaisia.

Entisajan kansanpukujen juhla-asuissa käytettiin sekä kotona valmistettuja että ammattilaisten valmistamia ja valmiina ostettuja kotimaisia ja ulkomaisia tarvikkeita ja puvun osia. Tämä perinne jatkuu kansallispuvuissa.

Kansallispuvun voi

  • valmistaa kokonaan itse ao. puvulle hyväksytyn mallin mukaan kansanomaisin työtavoin tai ommella valmiina saatavista tarvikkeista esim. kansallispukukursseilla,
  • teettää tilaustyönä kansallispukualan koulutusta saaneilla ompelijoilla tai alan liikkeissä
  • ostaa valmiina alan liikkeistä,
  • vuokrata tilapäiskäyttöön kansallispukuja vuokraavilta järjestöiltä tai liikkeiltä.

Kansallispuvun voi kunnostaa ja täydentää lisäosilla.

Pukeutuminen - naiset

Paitoja on pituudeltaan kahta perustyyppiä, pitkiä paitoja ja lyhyitä ylispaitoja. Ylisten alla pidetään pitkää hihatonta aluspaitaa, ns. hankkipaitaa.

  • Paidan pääntiehalkio suljetaan paljinsoljella tai nyörillä. Hihansuissa on nappi- tai nyörikiinnitys.
  • Hame ulottuu yleensä lähelle kehräsluuta siten, että nilkka näkyy. Joissakin vanhoillisissa pukumalleissa hame on kuitenkin lyhyempi, mikä mainitaan puvun valmistusohjeissa erikseen. Hameen runsauden vaikutusta voidaan lisätä alushameilla. Hameeseen ei prässätä laskoksia.
  • Hameen halkio on etupuolella ja se kiinnitetään vyötäröltä napilla tai nyörillä.
  • Vyötäröalushame on lähes hameen pituinen, yksiväristä tai raidallista kangasta. Se on valmistettu esim. samaan tapaan kuin päällyshame.
  • Esiliina on noin kämmenen leveyden verran hametta lyhyempi, ellei ohjeissa toisin mainita. Esiliina puetaan tavallisesti liivin liepeen alle.

Naisen pitkä paita ulottuu polven alapuolelle. Se on komean kokoinen ja usein eri tavoin koristettu.

Länsisuomalaiseen naisen kansallispukuun kuuluu paita, hame, esiliina, liivi, päähine sekä sukat ja kengät. Koru, röijy, irtotasku ja huivi täydentävät pukua.

Länsisuomalaisten kansallispukujen liivit ovat eripituisia. Ne ovat malliltaan vartalonmukaisia. Hameet ovat laajoja ja niiden alla käytetään alushametta.

Röijy puetaan liivin tai paidan päälle puvun mallista ja tilanteesta riippuen.

Karjalainen kansallispuku, jossa on rekkopaita, hartuushame, runsaasti koristettu talviesiliina ja pieni huntu. Hameessa on punainen verkahelmus ja hartuukset (olkaimet).

Karjalainen kansallispuku, johon kuuluu mm. huntu, yksivärinen liivi ja hame, paljinsolki ja nyytingein eli karjalaisin nyplätyin pitsein koristettu esiliina.

Pukuun kuuluu pieni huntu ja etuosastaan kirjottu rekkopaita, jonka päälle on puettu kesäinen liinaviitta eli kostuli. Sen etureunat ja kaulus on värikkäästi kirjottu. Yksivärisessä hameessa on verkainen helmaosa, helmus. Esiliinan koristuksena ovat kirjonnat, reikäompeleet ja nyytingit.

Karjalaisen puvun talvinen päällysvaate on sarkaviitta.

Hartiahuivi on kulmittain joko liivin alla tai päällä, jolloin sen kulmat voidaan vetää ristiin liivin alle tai huivi voi peittää liivin kokonaan. Hartiahuivia voidaan pitää myös röijyn päällä.

Vyötasku solmitaan useimmiten esiliinan päälle, vaihtoehtoisesti jommallekummalle sivulle.

  • Jos vyötaskun ja esiliinan nauhat ovat koristeelliset ja pitkät, ne sidotaan näkyvästi esille.

Koruina käytetään vain pukumalliin kuuluvia koruja, ei muinaiskorujen jäljennöksiä eikä nykyaikaisia koruja lukuun ottamatta kihla- ja vihkisormusta. Rannekelloa ei pidetä näkyvillä.

  • Paidan solki on pääntien halkion yläosassa.
  • Levykoristeiset ketjut kiinnitetään niskasta nauhalla.
  • Pohjalainen helusolki kiinnitetään paidan etumukseen.
  • Naisten lappavyö on kiinteästi vyötäröllä. Karjalaisiin lappavöihin kuuluvat vyölliset sijoitetaan vasemmalle kupeelle.
  • Avainkoukku riippuu hameen tai esiliinan vyötärökaistaleesta.

Irtotasku sidotaan vyötäisille nauhalla tai kiinnitetään esiliinan nauhaan metallisella koukulla, kokalla.

Pyöreän soljen keskellä on reikä, jonka reunaan on kiinnitetty neulamainen liikkuva paljin. Paidan halkio suljetaan pujottamalla lankasilmut palkimeen.

Päähineenä on aikuisilla naisilla länsisuomalaisissa puvuissa tanu tai tykki- eli koppamyssy, karjalaisissa puvuissa esim. huntu, sorokka tai tanu.

  • Hiukset kammataan pois otsalta sileästi päähineen alle ja kiinnitetään.
  • Kampauksen tulee mukautua käytettävään päähineeseen, esim. pitkät hiukset kootaan nutturalle.
  • Tykkimyssyn tärkätty pitsi asetetaan sileästi hiusten päälle. Pitsin voi kiinnittää erilliseen pään ympärille sidottavaan alusnauhaan eli timppiin. Alusnauha pitää myös hiukset pois otsalta.
  • Tykkimyssy puetaan pitkistä hiuksista kootun nutturan päälle tai sen yläpuolelle.
  • Ulkona voidaan tykkimyssyn päällä käyttää huivia.

Sukat ovat yleensä valkeat puuvillaiset tai villaiset polvisukat, eräissä puvuissa värilliset, raidalliset tai kuviolliset.

  • Sukat sidotaan polvitaipeesta sukkanauhoin, jotka voivat olla mm. pirta-, verkko- tai ristikkonauhaa.
  • Nauha kierretään kolme tai neljä kierrosta jalan ympäri ja päät työnnetään kierrosten alle tai solmitaan koristeelliseksi solmukkeeksi.

Jalkineina käytetään kaikkien pukujen kanssa mustia nauhakenkiä tai koristelemattomia avokkaita . Muiden kuin eteläkarjalaisten pukujen kanssa käytetään myös solkikenkiä.

  • Kenkien korot ovat matalat tai puolikorkeat, kannat ja kärjet umpinaiset. Niissä ei ole kiilakorkoa eikö kippurakärkeä.
  • Karjalaisten, savolaisten, keskisuomalaisten ja keski-pohjalaisten pukujen kanssa voidaan käyttää myös värjäämättömästä nahasta tehtyjä lipokkaita, pohjoissuomalaisten pukujen kanssa matalavartisia paulakenkiä.

Käsilaukun asemesta käytetään pellava- tai puuvillahuivista solmittua nyyttiä, nahkaista tai kankaista kukkaropussia, vakkaa, paju-, päre- tai tuohikoria tai alushameeseen tai liivin vuoriin ommeltua taskua. Hameen alla voidaan käyttää myös isoja nauhaan kiinnitettyjä paritaskuja.

Päällysvaatteena käytetään pukumalliin kuuluvaa röijyä tai hihallista viittaa. Mikäli sellaista ei ole, sopii ulkona käytettäväksi mikä tahansa vuodenaikaan sopiva päällysvaate.

Pukeutuminen - tytöt

Tytöt pukeutuvat samoin kuin aikuiset naiset lukuun ottamatta päähinettä, mutta pikkutytöillä esiliina, huivi ja koru eivät ole välttämättömiä.

Tytöillä voivat hiukset olla hajallaan ja päälaitteena ovat nauhat, pinteli tai säppäli. Ne asetetaan edessä hiusrajaan tai vähän sen yläpuolelle ja solmitaan taakse hiusten päälle, nauhat riippuvat pitkin selkää. Eräissä puvuissa nauhat tai säppäli solmitaan nutturan ympärille.

Pukeutuminen - miehet

Paita on väljä ja niin pitkä, että se pysyy hyvin housun kauluksen alla.

  • Paidan kaulus suljetaan paljinsoljella, nauhalla tai nyörillä.
  • Paidan kääntökaulus on liivin kauluksen alla, pystykaulus puolestaan on pystyssä kaulaliinalla tuettuna.

Neliömäinen tai suorakaiteen muotoinen kaulaliina taitetaan kapeaksi, kiedotaan paidan kauluksen ympäri ja sidotaan solmulle eteen.

Liivin pystykaulusta ei taiteta.

  • Miehen liivi on kiinteä, usein melko lyhyt.

Housut ovat pitkät tai polvipituiset, ilman prässejä ja yleensä etuluukulliset.

  • Pitkät housut ulottuvat kehräsluun paikkeille.
  • Polvihousut ovat vartalonmukaiset. Polvihousut ulottuvat polvitaipeeseen peittäen polven.
  • Pitkien housujen lahkeet ovat prässittömät ja ulottuvat kehräsluun tienoille.

Pitkähihainen röijy tai takki kuuluu miesten pukukokonaisuuteen. Mikäli sellaista ei ole, voidaan ulkona käyttää vuodenaikaan sopivaa päällysvaatetta.

Päähineenä on huopahattu, kankainen kaira- eli patalakki, lippalakki tai tietyillä alueilla myös puikoilla kudottu tai virkattu suippo- tai tasalakinen myssy.

Sukat ovat pitkien housujen kanssa harmaat, mustat tai raidalliset, polvihousujen kanssa pukuun kuuluvan mallin mukaiset.

  • Polvisukat kiinnitetään polvitaipeesta esim. pirta-, verkko- tai ristikkonauhalla; nauha kierretään kolme tai neljä kertaa jalan ympäri ja päät työnnetään kierrosten alle tai solmitaan koristeelliseksi solmukkeeksi.
  • Sukat ulottuvat yli polven, kun käytetään polvihousuja.

Jalkineina käytetään mustia nauhakenkiä (ei kippurakärkeä), länsisuomalaisiin pukuihin sopivat myös solkikengät.

  • Karjalaisten miesten pukujen kanssa käytetään myös värjäämättömästä nahasta valmistettuja nilkkapituisia upokkaita.
  • Savolaisiin sekä keski- ja pohjoissuomalaisiin pukuihin sopivat myös matalavartiset paulakengät eli paulapieksut.

Helavyö puukkoineen puetaan hieman vyötärön alapuolelle, puukko eteen vasemmalle.

Pukeutuminen - pojat

Pojat pukeutuvat samoin kuin aikuiset miehet, mutta he eivät käytä huopahattua.

Pikkupojat eivät käytä helavyötä eivätkä puukkoa. Päähineenä heillä on kairalakki tai villamyssy.

Lisäohjeita

Puvun osien tulee olla puhtaita ja siistejä.

Kansallispukua paljon käyttävän on hyvä hankkia useita paitoja, esiliinoja ja sukkia, kenties myös toinen puku.

Paitojen kaulukset ja rannekkeet voidaan tärkätä. Tykkimyssyn pitsi tärkätään kovaksi ja sileäksi, pään muotoon. Tanut viimeistellään pukukohtaisen mallin mukaan.

Kansallispukujen pestävät osat on syytä pestä heti käytön jälkeen eikä säilyttää niitä likaisina. Villakankaiset osat harjataan ja tuuletetaan, mahdolliset tahrat poistetaan heti.

Kansallispukua säilytetään tiiviistä puuvillakankaasta ommellussa tai paperisessa pukupussissa. Korut säilytetään valolta suojattuna. Tykkimyssy sidotaan leveällä nauhalla ja säilytetään laatikossa.

Muuta

Kunnia-, ansio- ym. merkkejä käytetään tilanteissa, joissa merkkien käyttö on toivottavaa. Kunniamerkkejä käytetään ritarikuntien sääntöjen mukaan. (lisäys voimassa oleviin ritarikuntien sääntöihin 14.6. 1979:

1 §
Milloin tummaa pukua tai kansallispukua käytetään juhla-asuna, voidaan siinä käyttää rinnassa kannettavia kunniamerkkejä sekä yhtä komentajamerkkiä kiinnitettynä paidankauluksen alitse kulkevaan nauhaan, ei kuitenkaan rintatähteä eikä suurristin nauhaa. Tämä koskee myös naisten vastaavaa pukua, jolloin kunniamerkkejä voidaan kantaa pienoiskoossakin."

3 §
Milloin ei käytetä kunniamerkkejä, voidaan niiden tunnuksena puvun vasemman takinkäänteen napinreikään kiinnittää yksi kunniamerkkinappi, jonka värit ja muoto ilmaisevat ritarikunnan ja kunniamerkin luokan, naiset kantavat nappia vastaavassa paikassa puvussaan."
Eri yhdistysten ansio-, harrastus- yms. merkeistä suositellaan käytettäväksi vain ajankohtaisinta merkkiä kerrallaan.
Airutnauhoja käytetään tilanteen vaatiessa silloin, kun juhlan yleisökin on enimmäkseen kansallispukuista. Airutnauha puetaan miehillä oikean, naisilla vasemman olan yli,- kaksivärisessä nauhassa tummempi puoli on alempana.

Muinaispuvut

Nämä ohjeet eivät koske ns. muinaispukuja, jotka perustuvat esihistoriallisiin hautalöytöihin.

Vapaasti sommitellut puvut

Kansallispuvut perustuvat tutkittuun esikuva-aineistoon. Vapaasti sommitellut puvut, esimerkiksi "Pyhänristin puku", "Suomi-puku", Vanha Karjalan puku" ja ns. emännänpuvut eivät ole kansallispukuja.