[ h a k e m i s t o ]
JULKAISUT
KÄSITYÖKOULUTUS
KOULUKÄSITYÖ
OPINNÄYTTEITÄ
TUTKIMATONTA KENTTÄÄ
KARTUTA KOKOELMIA
VIERASKIRJA
ALKUUN
MUSEON ETUSIVUILLE
|
Kartuta kokoelmia
Vaikka et itse tekisikään käsityöalan tutkimusta, voit silti merkittävällä tavoin osallistua
museon käsityökoulutuksen
tutkimushankkeeseen kirjaamalla ylös omia käsityöalan koulutusmuistoja, kartuttamalla museon kokoelmia valokuvilla, alan
kirjallisuudella tai kouluaikaisilla käsitöillä.
Museokokoelmissa on
edelleen aukkoja. Kesällä 2003 olleen koulukäsityönäyttelyn yhteydessä
kokoelmat karttuivat lähinnä kansa- ja peruskoulun käsitöillä.
KUVA:
Jyväskyläläispojat
Pasi Markkanen ja Joel Heinonen saattavat vuosien kuluttua - ehkä vasta
valokuvan nähdessään - muistaa, millaista oli tehdä kolmannen luokan
teknisessä työssä Kortepohjan koulussa opettaja Tauno Jussilan johdolla
puista naulakkoa. Monet arkiset asiat unohtuvat, ellei niistä myöhemmin
tule puhetta tai joku kysele. Kuva Mikko Oikari, Suomen käsityön museo
Koulukäsityömuistoja
"Käsityötunti – Jess !
Sai istua ihan parhaan kaverin vieressä ja lörpötellä ja
kikatella samalla kun silmukka toisensa perään sai uuden kerroksen.
Tiukka
paikka, aivan todella, oli villasukkani kirjoneulottu varsi. Opettaja epäili,
että se olisi nilkkaani liian pieni, mutta minä tuskanhikeä valuen vedin sukan
jalkaani ja mahtuihan se, mutta puristi vietävästi.
Parhaimmat
käsityötunnit olivat 3. luokalla, kun oli pakko opetella teknistä. Vanhan
puukoulumme ullakko oli ”puupökkelöidemme” maalauspaikka ihan virallisesti.
Siellä vietimme tunnit leikkien kotia kunnes opettaja tuli portaiden alapäähän
huutelemaan, että tunti oli päättynyt.
- Mari 29 v."
"Puutöissä meillä oli
opettaja, joka ajoi autolla koulun ympäri opehuoneelta veistosalin ikkunan luo
ja kiipesi siitä sisään. Minä olin (varhais) murkkuiässä ja protestoin
laiskottelemalla. Kaksi kuukautta kanniskelin samaa laudanpalaa kädessäni
kokeillen, kuinka kauan voin olla tekemättä mitään niin että opettaja ei
huomaa. Sain kuutosen. Sittemmin olen kyllä mielelläni puuhastellut puunkin
kanssa.
Sen sijaan tekstiilikäsitöissä, joita oli alaluokilla, olin hyvä. Matemaattisesti
lahjakkaana minun oli helppo virkata pyöreä pannulappu tasaisena. Virkkausta
olen harrastanut aikuisenakin.
- Ilkka"
"Kansakoulussa
olin käsitöissä yksinkertaisesti surkea: kolmionmuotoisia patalappuja ym.
Oppikoulussa edettiin reikäompeluun. Suurella vaivalla (enimmäkseen äidin
tekemään) valmistetun essun etulappuun piti tehdä revinnäiskoriste.
Sinnikkyyteni ei riittänyt ja niinpä maksoin luokkatoverilleni 1 mk:n ja hän
valmisti nopeasti ja huolellisesti upean koristeen. – Hän toimii nykyään
kirkkotekstiilien konservaattorina. Minä en.
- Helena 52 v."
| |
