Kuvassa Kivennavan naisen kansallispuku. Kuva (rajattu): Suomen kansallispukukeskus/ Suomen kansallispukuneuvoston kuva-arkisto, Ulla Paakkunainen.

Karjalaisia kansallispukuja

Näyttely Suomen käsityön museon Kujalla 23.3.–9.9.2012

Karjalaiset kansallispuvut ihastuttavat runsaudellaan. Näyttely tuo esille 1700- ja 1800-lukujen karjalaista kansan juhlapukeutumista, johon kuuluvat rekkopaidat, kostulit, sarkaviitat ym. Esillä on kymmenkunta uutta ja tarkistettua karjalaista kansallispukua.

Näyttelyssä on esillä Suomen kansallispukuneuvoston mallipukukokoelmaan kuuluvia karjalaisia kansallispukuja, jotka ovat uusia tai perinnepohjaisuudeltaan tarkistettuja. Pukukokoelman puvut ovat syntyneet vuoden 1979 jälkeen. Uusinta tutkimusta edustaa Kuolemajärven naisen kansallispuku, joka valmistui vuonna 2011. Näissä puvuissa on tallennettuna/siirrettynä nykypäivään niin tarkkaan kuin mahdollista karjalainen pukuperinteemme materiaaleineen, kaavoituksineen ja valmistustapoineen.

Karjalaiset kansallispuvut ovat uusintoja Karjalassa käytetyistä kansan juhlapuvuista, jotka säilyivät siellä käytössä muuta maata pidempään, paikoin jopa 1900-luvun alkuun saakka. Karjalaiset naisten kansallispuvut jaetaan kahteen eri tyyppiin äyrämöispukuihin ja savakkopukuihin.

Äyrämöiset olivat Karjalan kannaksen alkuperäisväestöä, uskonnoltaan ortodokseja tai luterilaisia. Äyrämöispuvuille tunnusomaista on rekkopaidat. Rekko on kooltaan vaihteleva, monivärisillä langoilla kirjottu paidan etumus, jonka koko ja tekemisen tapa vaihtelivat alueittain. Rekon kuvio on geometrinen, tiheästi kirjottu, puna- tai keltavoittoinen. Äyrämöishameet ovat yksivärisiä ja niiden helmaa koristaa verkakaitale. Kuolemajärven puvussa on ristiraitaiseksi kudottu hurstuthame, jonka helmaan liitetään loimiraitaisena kudottu monivärinen helmuskangas. Äyrämöispuvuissa ei ole liivejä. Rekkopaidan päälle puetaan kesällä valkea pellavainen. edestä avoin kostuli, jonka etureunat ja kaulus on kirjottu. Kostulin hihat ovat varsin niukat ja päästävät paidan kirjotut rannekkeet hyvin näkyviin. Talvella päällysvaatteena on hihallinen vuoriton kirjailtu/koristeltu sarkaviitta. Viitan leikkaukset korostavat lantion muotoa. Sekä kostuli että sarkaviitta jättävät edestä paidan rekon näkyviin. Äyrämöispukuihin kuuluu myös koristeelliset esiliinat. Kesällä käytettävät vaaleat esiliinat on koristeltu runsain kirjailuin, reikäompelein sekä nyytinkipitsein. Nyytingit ovat karjalalle ominainen pitsityyppi. Paksummat talviesiliinat ovat puolivillaista ripsiä ja ne on kudottu punavoittoisen raidallisiksi. Talviesiliinojen helmat ovat erittäin koristeelliset ja värikkäät.

Savakot olivat 1600-luvulta alkaen Savosta päin Kannakselle muuttanutta lisäväestöä. Savakkopuvut ovat ulkonäöltään pelkistetympiä kuin äyrämöispuvut. Savakkopuvuille on tyypillistä vetopoimutetut hamekankaat, sinivoittoinen väritys ja suoralinjaiset liivit. Kirjonta ja koristelu on pientä.

Uskonto ja siviilisääty ja ikä määrittelevät äyrämöis- ja savakkopukujen päähineet. Nuoret tytöt käyttävät silkkinauhaa, kovitettua pinteliä tai säppäliä. Säppäli on punainen verkanauha, joka on koristeltu tinanastoin tai -levyin. Luterilaisen aikuisen naisen päähine on huntu, jonka koko vaihtelee alueittain. Ortodoksinaisen päähineitä ovat etuosastaan kirjottu ja huivin tapaan sidottu sorokka eli harakka ja säpsä.

Paidan sulkimena on pyöreä paljinsolki tai lankasilmuihin pujotettu nyöri. Karjalaisiin kansallispukuihin kuuluu myös nästyykit, jotka ovat hapsuin ja kirjonnoin koristeltuja valkoisia liinoja. Nästyykejä pidettiin aikoinaan esim. kirkossa virsikirjan suojana ja koristeena.

Lisätietoja