Dilemma ja Flow

Annamari Rytkönen, Turku

Suomen käsityön museon Näytönpaikassa 30.6.–2.8.2015

Sibeliuksen sävellykset sellolle ja pianolle ovat innoittaneet, avanneet aivojen sopukat: sellon sävelkulut tuottavat viivaa ja piano luo mielikuvia pinnoista, tunnelmista. Ikkunanäyttely etsii, kokeilee ja leikittelee, antaen tekijälleen vapauden, mahdollisuuden luovaan virtaukseen, luoden uutta muotoillen, dilemman ja flown vuorotellessa. Näyttely on turkulaisen taiteen maisteri Annamari Rytkösen kertomus kokeellisesta vaatesuunnittelun prosessista sanoin, kuvin ja asuin.

Olen vaatetusalan taiteen maisteri, joten vaate muotoilun kohteena on minulle luonteva, mutta haastava valinta. Yleensä vaatesuunnittelua ohjaavat monet pulmat: käyttäjän tarpeet, käytettävyys, kulttuurinen ympäristö, vuodenaika, materiaalit ja värit. Voitin syksyllä 2014 Suomen Kädentaidot -messujen yhteydessä Folkista Poppia –näyttelyn arvonnasta mahdollisuuden ikkunanäyttelyyn Suomen käsityön museossa. Päätin tehdä näyttelyyn jotain, jossa haastan luovuuteni, halun oppia uutta sekä löytää jälleen käsillä tekemisen ilon, vapautua ja nauttia - antaa flown virrata.

Viime syksynä sain idean musiikin ja vaatesuunnittelun yhdistämisestä. Sibeliuksen juhlavuosi kirvoitti kuuntelemaan mestarin sinfonioita ja tutuimpia sävellyksiä. Ne olivat kauniita ja minulle avautui eräänlainen Sibeliuksen ”muotokieli”. Musiikissa toistuu aaltomainen edestakainen liike, herkkyys, melankolisuus, valon välkehdintä, tuttu maisema lapsuuden kauniista kesistä. Sibeliuksen teos, Theme and Variations for cello and piano sekä Malinconia avasivat erityisesti sisäiset luomisenlukot. Sibeliuksen sävellykset sellolle ja pianolle tuottivat lukuisia luonnoksia.

Vaikka Sibeliuksella oli kyky nähdä sävelet väreinä, jätin valkoista lukuun ottamatta värit työstäni pois, ajatuksena, että muodot ja pinnat pääsisivät päärooliin. Mustalle jätin option päästä mukaan tarvittaessa. Värin rajaus helpotti löytämään pinnoiltaan mielenkiintoisia materiaaleja, ja ne ohjasivatkin suunnittelua eteenpäin. Alaosien muotoa tuin osittain krinoliinein, yläosat muotoilin suoraan muotoilunukelle. Muotokieltä elävöitin luonnon orgaanisilla muodoilla. Prosessin tavoitteena on ollut tekemisen ilo.

Olen aiemmin vaatettanut mm. matkailu- ja museoalan toimijoita. Tuotesuunnitteluprosessit ovat muistuttaneet teatteripuvustusta, jossa yritys tai esim. museo toimii näyttämönä, työvaate tukee työroolia tai draamaopastusta. Elokuvatyössä olen päässyt tekemään puvustuksen osia ja näkemään, miten kokonaisuus syntyy.

Tämän näyttelyn vaatteet voivat toimia myös roolivaatteena tai vaikkapa modernina hääpukuna, mutta niitä voidaan tarkastella veistosmaisina taideobjekteina. Jokainen lähestyköön niitä avoimin mielin, ajatuksilla leikitellen. Käsillä tekeminen on elämän varrella ollut aina voimauttavaa. Niin nytkin. Prosessin kautta olen löytänyt sisimmästäni uutta ja valjastanut käyttöön hiljaisen tiedon.

Lisätietoja

Annamari Rytkönen
annamarirytkonen02(at)gmail.com