Solmussa

Laura Pajarisen moderni makramee

Näyttely Suomen käsityön museon Ikkunagalleriassa 14.1.-22.3.2015

Monien mielikuvissa makramee on kukka-amppeleita tai 70-luvun hippiliivejä ja vöitä. Makramee on paljon muutakin ja sen mahdollisuudet ovat kiehtovan laajat. Ikivanha, arabikulttuurista lähtöisin oleva koristelutekniikka elää maailmanlaajuisesti ja muuttaa muotoaan uusien materiaalien kanssa.

Laura Pajarinen käyttää töissään korkealaatuista vahattua polyesterilankaa. Se mahdollistaa mitä moninaisempia muotoja ja kuvioita, joiden tekemisessä on rajana vain mielikuvitus. Hän tekee makrameensa lähes aina improvisoiden ja hetkessä eläen. Tietty visio saattaa olla työn lähtökohtana, mutta yleensä ajatus lentää solmeillessa ja solmut alkavat rönsyillä kuin itsestään. Pajarinen käyttää koruissaan yleensä langan lisäksi myös kiviä, siemeniä, simpukoita ja pieniä lasi- tai messinkihelmiä.

Laura Pajarinen on itseoppinut makrameetaiteilija. Hän oppi tasosolmun bolivialaisilta ystäviltään matkustaessaan Amazonialla rahattomana 2000-luvun alussa. Hän kiersi ravintoloissa tarjoamassa ohuita ystävännauhoja tai istui iltahämäriin saakka tienposkessa myyntivilttinsä äärellä. Pajarinen teki vaihtokauppoja bolivialaisilla toreilla ja välillä esitteli tuotoksiaan perässä juokseville lapsikatraille.

Makramee avasi Laura Pajariselle oven uudenlaiseen elämään. Se merkitsee hänelle vapautta ja stressitöntä elämää. Hän valmistui filosofian maisteriksi Latinalaisen Amerikan tutkimuksesta, mutta ei ole voinut jättää makrameeta. Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin, hän tekee yhä edelleen samoja solmuja kuin lukuisilla matkoilla Andeilla ja Amazonialla. Ideat niiden uudenlaisiin ilmentymiin eivät vieläkään lopu, vaan niitä pulppuaa jatkuvasti lisää sekä materiaalin että kuvioiden muodossa.

Nykyisin Pajarinen opiskelee muinaistekniikkaa Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopistossa. Opinnot ovat tuoneet hänelle paljon uusia ideoita ja materiaaleja myös makrameesolmeiluun. Pajarinen on muun muassa yhdistänyt makrameehen taotun metallin ja metsästä löytyneen upeantuoksuisen tervaskannon siivun. Erikoisuutena on kokeilu, jossa hän on tehnyt makrameesolmeilua hirven reisijänteestä. Kokeilut ovat herättäneet Pajarisen pohtimaan eettisyyttä materiaalivalinnoissa: Onko suotavaa käyttää taiteeseen Suomessa metsästettyjen eläinten ylijäämiä tai auton alle jääneiden villieläinten osia? Entä mikä on tekokuidun ja luonnonkuidun suhde? Tekokuitu kestää yli ihmisiän ja mahdollistaa nämä moninaiset kuviot, mutta on ympäristölle haitallinen.

Lisätietoja:

Laura Pajarinen
lpajarinen(at)hotmail.com
050 356 0939