Meidän pötköt kissat

Suomen käsityön museon Näytönpaikassa 16.2.-3.4.2016

Näyttelyn veikeät keraamiset kissat ja suuret huojuvat kerrostalot, ovat Petäjäveden Kirkonkylän koulun alakoululaisten ja heidän keramiikka-ohjaajansa Nadja Arppen toteuttamia. Ne on tehty innolla, ilolla ja suurella sydämellä. Niihin kätkeytyy suuri työ, lukuisat sormen painallukset ja kupliva nauru.

Minun kissa on ihan kuin pötkö. Ja samalla vähän niin kuin lötköpötkö. Se on luultavasti syönyt liikaa kalaa, ahvenia, silakoita ja sen sellaista. Tai sitten sen sisällä on ilmapallo ja se kasvaa kasvamistaan, kunnes kissani lähtee lentoon.

Sitten se on kuin kuumailmapallo ja minä pääsen seikkailemaan sillä. Mutta mitä, jos pallo sanoo POKs! Me putoamme hitaasti kaupungin keskelle, ehkäpä laskeudumme jollekin suurelle laakealle katolle, tai pullavadille. Kissani lähtee karkuun, onhan kaupungissa liikaa melua ja valoakin kuin esiintymislavalla.

Entä jos se eksyy, sinne korkeiden talojen juurelle. Juuria se ei pysty syömään eikä myöskään kaupunkilaishiiriä. Ja sitten se päättää lähteä kalalle. Ostaa junalipun suoraan maalle. Pakkaa minut massunsa pohjalle, sitoo häntänsä tiukasti rusetilla.

Jää taakse suuri kaupunki. Soi ulkona lintujen liverrys. Takapihan kautta kissaluukulle. Kotona taas. Ja kalasoppa kiehuu jo liedellä.

Veikeät keraamiset kissat ja suuret huojuvat kerrostalot, ovat pienten alakoululaisten toteuttamia. Ne on tehty innolla, ilolla ja suurella sydämellä. Niissä on hippunen todellisuutta ja suuresti sadunomaisuutta. Niihin kätkeytyy suuri työ, lukuisat sormen painallukset ja kupliva nauru. Pimenevät syysillat ja sateiset talvipäivät. Auringon välähdykset ja punaiset sateenkaari laskut. Ne ovat täynnä elämää, sanoja, lauluja ja meitä kaikkia. Joten tartu sinäkin hetkeen ja tule mukaan meidän seikkailuun!

Suurella sydämellä,
Petäjäveden Kirkonkylän koulun alakoululaiset ja heidän keramiikka-ohjaajansa Nadja Arppe