Kuvassa: Hulpa eli helma koristetaan kymmenillä metreillä koristenauhaa.

Enontekiön gákti

Kitti-suvun naisten pukuja

Näyttely Suomen käsityön museon Kujalla 17.11.2017–31.3.2018

Enontekiön saamenpuku eli gákti on koristeellisin ja näyttävin kaikista viidestä Suomen saamelaispuvusta. Puku herättää ihastusta värikkyydellään, asusteillaan ja sanomallaan. Se tunnistetaan helposti runsaista koristenauhoistaan ja huivissa helisevistä näyttävistä hopeoistaan. Esillä olevat gáktit ovat Jyväskylässä asuvan Kitti-sukuun kuuluvan perheen käytössä. Tule kurkistamaan tämän perheen kaappiin! Näyttelyn on koonnut FM Maritta Stoor-Lehtonen, saamenkieliseltä nimeltään Pikku-Hannun Hansin Hilkan Maritta. Esillä on kolme aikuisen naisen asua, yksi lapsen asu sekä asusteita.

Pohjoissaamelainen sana gákti tarkoittaa pukua, jota saamelaiset käyttävät ilmaistakseen etnistä identiteettiään eli kuulumistaan saamenkansaan. Gáktilla viestitään myös liittymistä tiettyyn saamelaisryhmään, sukuun ja perheeseen. Saamelaisryhmiä ovat inarinsaamelaiset, koltat ja tunturisaamelaiset. Suomen saamelaispuvut jaetaan viiteen pääryhmään: Enontekiö-Koutokeinon, Inarin, koltan, Sodankylä-Vuotson ja Utsjoki-Tenonvarren pukuihin. Puvuilla on omakieliset nimitykset, ja ne eroavat selkeästi toisistaan.

Tämän näyttelyn gáktit edustavat tunturisaamelaista mallia ja esittelevät enontekiöläistä tapaa rakentaa asukokonaisuus, mutta värit - pinkki, violetti ja fuksia - luovat yksilöllisen Kitti-naisten vaatekaapin. Puvut kuuluvat äidille ja kahdelle tyttärelle, ja ne ovat käytössä olevia tai olleita kansanpukuja, eivät siis kansallispukuja.

Enontekiön pukuun kuuluu useita osia: korea takki, korkeahko lakki, värikäs hapsuhuivi, hopeiset rintasoljet eli riskut, kudottu tai nahkainen vyö sekä vuodenajanmukaiset jalkineet pauloineen. Gáktissä tunnusomaista on runsas eriväristen ja -levyisten koristenauhojen käyttö helman erillisessä alaosassa eli hulvassa, hihansuissa, rintamuksessa, olkapäillä ja selässä. Nauhat ommellaan verkaan tai nykyisin miltei millaiseen kankaaseen tahansa. Erityisesti nuoriso testaa materiaalien rajoja. Sommittelu ja värit ovat tärkeitä, ja ne kertovat tekijänsä taitavuudesta.

Saamenpuvun ompelemisessa on paljon piiloista tietoa, perinteitä, ja merkityksiä, jotka eivät aukea perheen tai suvun ulkopuolisille. Oman suvun tunnuspiirteitä varjellaan eivätkä muut suvut tai suomalaiset voi niitä lainailla. Yhtäältä gáktit ovat niin tunnistettavia, että heti tiedetään, mihin sukuun puvun kantaja kuuluu, mutta toisaalta puhutaan myös pukujen universaaliudesta eli siitä, että nykyään puvut ovat alkaneet muistuttaa toisiaan.

Koska gáktin käytössä on joissain perheissä ollut katkos, perinnekäsityökursseilla ommellaan alueelle tunnusomaisia pukuja, mutta tunnistettavia suvun omia, aiempia erikoispiirteitä ja merkityksiä ei enää osatakaan sisällyttää pukuun. Pukuja myös ostetaan, jolloin pukukulttuurit sekoittuvat. Myös aika ja muoti muuttavat pukuja. Näin perinne ja muutos, jatkuvuus ja murros kamppailevat keskenään. Niin on tässäkin perheessä tapahtunut.

Saamenpuku kuuluu vain saamelaisille. Turismi, matkailuteollisuus ja muu julkinen kulttuurinen omiminen (cultural appropriation) loukkaavat saamelaista tapaoikeutta, siksi saamenpuvun käyttöä halutaan ohjeistaa. Saamelaiskäräjät on tästä syystä antanut ohjeita saamenpuvun käytöstä markkinointia, mainontaa ja saamelaisten kuvallista esittämistä varten. (Ks. www.saamelaiskarajat.fi.)

Lisätietoja: