Kuvassa: Hedelmävati. Kalevala Koru valmistutti 1940-luvulla taidekäsityöläisillä puisia lahjaesineitä. Suunnittelijana toimi Kalevala Korun taiteellinen johtaja Germund Paaer. Valmistaja on jäänyt tuntemattomaksi. Raili ja Tauno Hurrin kokoelma. Kuva: Eki Lähde.

Puu kuin koru

Kalevala Korun puinen 1940-luku

Näyttely Suomen käsityön museon Aulagalleriassa 11.3.–7.5.2017

Näyttelyssä nähdään Raili ja Tauno Hurrin kokoelmaan kuuluvia Kalevala Korun kansanomaisia puuesineitä. Esineet suunnitteli Kalevala Korun pääsuunnittelija, taiteilija Germund Paaer 1940-luvulla, ja muun muassa sotainvalidit osallistuivat niiden valmistukseen. Hurrien kokoelma on syntynyt kymmenien vuosien keräilyn tuloksena.

Tauno Hurri kertoo keräilyharrastuksesta seuraavasti:

Innostus Kalevala Koru Oy:n tuotteisiin alkoi 35–40 vuotta sitten osittain vaimoni ansiosta, joka keräili Kalevala Korun koruja. Ensimmäiset Kalevala Korun puuesineet sain vaihtokaupan yhteydessä. Vaikka välillä voi kulua useampi vuosi, ettei uusia puuesineitä tule vastaan, on keräilyaihe silti rakas ja tärkeä. Kokoelmamme käsittää parisen sataa korua ja 150 puuesinettä kaksoiskappaleet mukaan lukien. Esillä olevat Ruskon Kousa ja Satullipeili ovat kokoelmamme keskeisiä helmiä, sillä kolusimme kymmenien vuosien ajan Suomen ja Ruotsin kaupunkeja niitä etsiessämme. Heporautamalja on saanut nimensä Kalevala Koru Oy:n perustajan kirjailija Elsa Heporaudan mukaan. Pankinjohtaja Mika Tiivola, joka oli tunnettu taiteen keräilijä, totesi muinoin haastattelussa, että ”keräilijät ovat onnellisia ihmisiä”. Allekirjoitan tämän lausunnon varauksettomasti – niin paljon harrastus on tuonut sisältöä elämään, hyviä tuttavuuksia ja aina uusia kokemuksia löytämisen iloa unohtamatta. Käytän paljon aikaa esineiden etsimiseen kuin myös alan kirjallisuuteen perehtymiseen. Tieto on valtaa keräilyssäkin, vaikka sitä arvostavat eniten toiset keräilystä kiinnostuneet. Käyn usein eri myyntitilaisuuksissa ja tunnen mielihyvää kohdatessani tuttuja kauppiaita ja keräilijöitä. Keräily vaatii myös intohimoa, tunnetta ja pitkää pinnaa.

Kalevala Korun puuesineet

Kalevala Koru Oy:n pääsuunnittelijana vuosina 1935-1950 toiminut Germund Paaer (1881-1950) piirsi vanhaan kansanperinteeseen nojautuvia taiteellisia koriste- ja käyttöesineitä puusta, tuohesta ja oljesta valmistettaviksi. Esineet olivat kansanomaisesti veistokoristeltuja ja maalattuja, osa jätettiin puupinnalle. Koristeaiheet on valittu Kalevalasta, Aleksis Kiven tuotannosta tai kansanrunoudesta. Aluksi esineitä teetettiin tunnetuilla taidekäsityöläisillä, sotasairaaloissa ja jonkin verran myös rintamalla. Tilauksia annettiin myös koruveistäjille ja värityshuoneille. Vuonna 1943 perustettiin puutöitä varten oma tehdas Helsinkiin, Mechelininkatu 25:een. Myös sotainvalidit osallistuivat puuesineiden valmistukseen. Tavoitteena oli suomalaisten tarve-esineiden kehittäminen lahjoiksi ja matkamuistoiksi. Sodan aikana ja sen jälkeen materiaalipula oli kova. Silti kaivattiin hyödyllisiä ja kauniita käyttöesineitä kodin kaunistukseksi ja lahjoiksi. Kalevala Korulla oli myös pulaa luonnollisesti korumetalleista 1940-luvulla ja puun käytön mahdollisuuksia haluttiin laajentaa yrityksen piirissä.

Tyyliksi valittu ”suomalainen kansantaide”, kuten tyyliä nimitettiin Omin käsin -lehdessä, oli luonnollinen ajankuvaan nähden. Paaer oli toiminut nuoruudestaan asti kansantaide- ja talonpoikaisesineiden kerääjänä museoille, joten esineistö oli hänelle tuttua. Lisäksi suomalaiskansalliset aiheet olivat sopivia toisen maailmansodan aikana, jolloin tuotanto aloitettiin. Omin käsin -lehden artikkelissa Paaer esitti närkästyksensä ”ulkomaisten muotopuolien” esineiden ihailulle ja varoitti ettei ”suomalaisen kansantaiteen väheksymiseen ollut taiteilijoilla varaa”. Tuohon aikaan ei vielä käytetty termejä muotoilu tai design, vaan puhuttiin taiteellisesta suunnittelusta tai taideteollisuudesta. Muotokielen valintaan vaikutti todennäköisesti myös Kalevala Korun tausta, joka viittasi Suomen myyttiseen historiaan.

Ensimmäisen tuotantoon otetun esinetyypin, käsipeilin, valmisti turkulainen taiteilija Urho Lindeberg (myöh. Kalla). Muita esineitä olivat kannelliset rasiat ompelutarvikkeita, koruja, makeisia ja tupakkaa varten, kynttilänjalat, pöytäpeilit, haarikat, kulhot, lusikat ja vieraskirjat. Myös tuohi- ja olkikoristeisia rasioita valmistettiin. Esineitä myytiin mm. messuilla, sisustustarvikemyymälöissä ja kultasepänliikkeissä. 1940-luvulla Kalevala Korulla oli oma myymälä Helsingissä, jonkin aikaa New Yorkissa sekä osasto tukholmalaisessa tavaratalossa, joissa kaikissa oli puuesineitä myynnissä – luonnollisesti korujen ohella. Puuesineistä julkaistiin Taiteellisten koriste- ja tarve-esineiden luettelo. Esineet ovat aikanaan olleet suosittuja matkamuistoja, kilpailupalkintoja ja merkkipäivälahjoja. Kaikissa puusta ja tuohesta valmistetuissa esineissä on Kalevala Korun leima tai kaiverrus, kaksi pientä tyyliteltyä k-kirjainta ympyrän sisällä. Esineitä voi joskus nähdä suomalaisissa 1940–50-lukujen elokuvien koti-interiööreissä. Suomi Filmi valmisti myös lyhytelokuvan niin koru- kuin myös puuesinetuotannosta.

Lisätietoja

Tauno Hurri
050 347 1111
tauno.hurri (at) luukku.com