Pajukosta - Anna-Maria Väätäisen sisustus- ja kattauspunoksia
Näyttely Suomen käsityön museon galleriassa 30.10.-25.11.2001.


Kuva Anna-Maria Väätäinen.

Anna-Maria Väätäinen valmisti ensimmäisen pajukorinsa 20 vuotta sitten, piti ensimmäisen näyttelynsä 10 vuotta sitten ja on toiminut noin kymmenen vuotta päätoimisesti pajun parissa. Väätäisen tuotteisiiin ovat kuuluneet yhtä merkityksellisinä monenlaiset käyttökorit että ns. katseltavat sekä sisustukselliset punokset. Paju raaka-aineena on työskentelyn lähtökohta ja olennainen asia usein töiden nimiä myöten. Samoin näyttelyiden nimi on useimmiten Pajukosta.

Anna-Maria Väätäinen kertoo itse työskentelystään pajun parissa seuraavaa:
"Kaksikymmentä vuotta sitten korimestari Vilho Raatikainen opasti minut pajukorin punomisen monien mahdollisuuksien maailmaan. Ensimmäisen näyttelyni pidin kymmenen vuotta sitten Kuopiossa ja nämä vuodet ensimmäisen näyttelyn jälkeen olen punonut pajua ja opettanut pajutöiden punontaa. Kymmenen vuoden aikana suhteeni pajuun on muuttunut. Alussa paju oli raaka-ainetta, jonka pyrin käyttämään siten, että tuloksena oli tiivis, tasalaatuinen ja luja punospinta ja muodoltaan symmetrinen käyttökori. Tällä hetkellä huomioni kiinnittyy usein yksittäisen varvun muotoon, sen paksuun tyveen ja nopeasti ohenevaan silmujen kuvioimaan varteen. Lopullisessa työssä saa näkyä myös pajun luonne vaikka työn epäsymmetrisyytenä.

Töiden nimissä toistuu pajun lisäksi viesti. Paju luonnontilaisena, täysin työstämättömänä luonnonmateriaalina on aina myös viesti luonnosta. Näen jokaisen varvun yksilöllisenä - kuin jokainen elämä. Paju muistuttaa pienuudestani luonnon osana. Se muistuttaa minua luonnon suuresta anteliaisuudesta, velvollisuudesta itseään kohtaan, velvollisuudesta kunnioittaa ja olla yhteistyössä ilman hallitsemisen ajatusta.

Parasta työssä ovat uudet mahdollisuudet. Tämän vuoden aikana ovat syntyneet oksanhaarakorit ja pajunkuoresta mm. Kuoripuu ja Viestivirrat -nimiset työt. Oksanhaarakorien punomisessa luonto antaa lähtökohdan korin muodolle. Punoessani tarkkailen hyvin intensiivisesti muodon kehittymistä - mitä oksanhaarasta lopulta on tulossa. Oksanhaarakorin punominen on yhteistyötä luonnon kanssa antoisimmillaan.

Pajunkuori leveänä, paksusta pajusta irrotettuna on houkutteleva ja haastava raaka-aine. Materiaali herättelee lukuisia kysymyksiä. Mitä ovat ne tuotteet, joissa pajukuoren ominaisuudet parhaiten tulisivat esille? Miten voisi hyödyntää kuoren voimakasta käpristymistä sen kuivuessa ilman, että sitä pakottaakaan sille vieraaseen suoraan ja litteään muotoon? Houkuttelevimmat ja leveimmät kuoret saa sellaisten vanhempien pajujen tyviosista, jotka tähän asti punontapajua kerätessäni olen kokonaan sivuuttanut.

Minulla on tunne, että olen mennyt syvemmälle pajukkoon, löytänyt siitä uuden osan. Uteliaana kysyn ja odotan mitä vielä pajukosta löytyy. En ole käyttänyt vielä kaikkia pajukon tarjoamia mahdollisuuksia."


Anna-Maria Väätäinen kertoo työstään ja esittelee näyttelyn käsityöläistapaamisessa 30.10. klo 15.00, vapaa pääsy.


Lisätietoja
Tiedottaja Laura Korhonen
puh (014) 26 64375
email laura.korhonen(at)jkl.fi

Pajunpunoja Anna-Maria Väätäinen
Toivoharjuntie 6
71775 TUOVILANLAHTI
puh (017) 382 4255
email am.vaatainen@kolumbus.fi

Suomen käsityön museo
Avoinna ti-su 11-18
Kauppakatu 25, 40100 JYVäSKYLä
Pääsymaksut 30 mk, ryhmälippu 25 mk, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi,
perjantaisin kaikille vapaa pääsy.