Kalevalan naiset.
Ritva-Sofia Linnun rakukeramiikkaa 26.3.-21.4. 2003
Suomen käsityön museon galleriassa Jyväskylässä.

Suomen käsityön museo esittelee käsityön ilmiöitä eri näkökulmista - niin taide-muotona, harrastuksena kuin taiteenakin. Rajankäynti näiden välillä on usein vaikeaa, eikä analysointi ole aina tarpeenkaan. Muuramelainen Ritva Sofia Lintu on tehnyt elämäntyönsä peruskoulun opettajana ja harrastanut erityisesti kansanrunoutta ja keramiikkaa. Kalevalan naisaiheisissa veistoksissa yhdistyvät Ritva Sofialle tärkeät ilmaisukeinot. Keramiikkahahmojen avulla Ritva Sofia haluaa välittää kertomuksia Kalevalan ajattomista teemoista - naisena olemisen suruista ja riemuista, sekä kunkin kalevalaisen naishahmon - Ainon, Louhen, Kyllikin, Lemminkäisen äidin ja monen muun - tavoista ratkaista elämän tärkeitä tai kipeitä kysymyksiä luonteelleen ominaisella tavalla. Peruskoululaisille ja opiskelijoille suunnatuilla Tapiolan tanhuvilta Louhen luo -opastuksilla eläydytään Ritva-Sofia Linnun johdattelemana Kalevalan kertomuksiin.

Ritva-Sofia Linnun rakutekniikalla valmistama Louhi-veistos
Ritva-Sofia Linnun rakutekniikalla valmistama Louhi-veistos. KUVA: Jorma Räsänen



Ritva Sofia Lintu kertoo töidensä synnystä seuraavaa:

Runous ja erityisesti kansanrunous on liittynyt elämääni lapsuudesta lähtien. Ollessani opettajana mm. Kypärämäen koulussa Jyväskylässä, erityisalakseni luonnostaan tuli lasten ilmaisukerhon ohjaaminen. Kun lopetin opettajan työn, tilalle tuli savi ja mm. lapsiaiheiset keramiikkaveistokset. Tein viimeisimmän luokkani oppilaat, 24 lasta, pienoispatsaiksi rakukeramiikkatekniikalla. Sarja sai nimekseen Vilkutus viimeisille oppilailleni ja niistä pidettiin näyttely Unicefin juhlavuonna 2000 Jyväskylän kaupunginkirjastossa.

Kalevalaisten naisten liiton puheenjohtaja Anneli Koponen ehdotti lapsiaiheiset veistokset nähtyään, että lähtisin tekemään Kalevalan naisia. Aihe hirvitti. Kuitenkin se, että Kalevalan naisten kuvaaminen on ollut melko vähäistä, rohkaisi yrittämään. Usean Kalevalan lukemiskerran jälkeen alkoivat eepoksen naiset nousta esiin. Annoin itselleni luvan kokeilla, mitä minulta syntyisi, sillä ovathan runotkin tavallisten ihmisten laulamia. Aloitin Luonnottarista. Kalevalan luonnottaret ovat sadunomaisia olentoja, jotka pienten lasten opettajana minua erityisesti viehättivät. Suvetar - kevään tuoja, elämän herättäjä ja karjaonnen antaja, levitti esiliinansa ja helmuksensa karjan suojaksi ja peitteeksi. Suvettarelta rukoiltiin maitopuroja sekä terveyttä karjalle. Ympyrä Kalavala-aiheisissa töissäni sulkeutui Ilmattareen, maailman luojaan ja alkuhenkeen, jonka tein sarjan viimeiseksi työksi. Töiden määrä läheni neljääkymmentä. Henkilöhahmojen runsaus osoittaa Kalevalankin rikkautta.

Kalevalassa tunteet osoitettiin arjen työssä. Yleensäkin ihmistä arvostettiin osaamisen perusteella. Verbalisoitunut tieto, kuten laulut ja loitsut, olivat kuitenkin kunnioitettuja taitoja. Kalevalainen perintömme antaa meille oikeuden olla ylpeitä suomalaisuudestamme vielä nykypäivänäkin ja tätä perintöämme on meidän vaalittava. Ritva-Sofialta Linnulta ja on ilmestynyt Kalevalan päiväksi myös keramiikkahahmoin kuvitettu kirja.


Tapiolan tanhuvilta Louhen luo -opastukset
Ritva-Sofia Lintu opastaa näyttelyä koululuokille ja opiskelijaryhmille 27.3.-11.4. 2003 keskiviikkoisin, torstaisin ja perjantaisin. Tuokion aikana eläydytään Kalevalan kertomuksiin, varaukset ja tiedustelut käsityön museolle, puh. (014) 26 64370 tai (014) 26 64380.



Lisätietoja
Laura Korhonen, tiedotus
puh. (014) 26 64375, laura.korhonen(at)jkl.fi


Suomen käsityön museo
AVOINNA ti-su 11-18 (poikkeuksia aukioloissa juhlapyhinä ja aattoina)
PääSYMAKSUT aikuiset ? 5 | ryhmälippu ? 4,20 /hlö (yli 10 hlön ryhmät) | Alle 18-vuotiaat ja alan opiskelijat ilmaiseksi.
KäYNTIOSOITE Kauppakatu 25