Jukka Isotalo
Vuoden taidekäsityöläinen 2003
Lasimuotoilija Jukka Isotalo

Näyttely Suomen käsityön museon galleriassa 12.2.-23.3. 2003

Taidekäsityöläiset TAIKO ry on vuosittain jakanut tunnustuspalkinnon taidekäsityöläiselle, joka taiteellisella työllään tai muulla tavoin on tehnyt merkittävällä tavalla taidekäsityötä tunnetuksi.

Vuoden 2003 taidekäsityöläinen -tunnustuksen saaja on lasimuotoilija, taiteen maisteri Jukka Isotalo. Hänen kierrätyslasista valmistamissa käyttö- ja taide-esineissä yhdistyy ekologinen ajattelu, kierrätysideologia ja ammattitaitoinen käsityö vahvaksi ja näkemykselliseksi kokonaisuudeksi. Ympäristökysymyksiin kantaa ottavia tuotteitaan hän valmistaa itsenäisesti kehittäen niihin soveltuvia tuotantomenetelmiä omassa yrityksessään Helsingissä. Jukka Isotalon tuotantoa esitellään julkistamistilaisuuden jälkeen avautuvassa pienimuotoisessa näyttelyssä käsityön museon galleriassa.

Aikaisemmin vuoden taidekäsityöläiseksi on valittu toimittaja Iris Helkama, keraamikko Airi Hortling, kultaseppä Harri Syrjänen, taontapaja Rauta-aika, keraamikko Irma Weckman, tekstiilitaiteilija Maisa Turunen-Wiklund, hienopuuseppien yhteistyöliittymä Pro Puu ry ja tekstiilitaiteilija Ariadna Donner.



Fotoni-kynttilänjalat eurooppalaisista valkoviinipulloista ja lasitusliikkeen ylijäämäpaloista. Kuva: Tanja Ahola



Lasimuotoilija Jukka Isotalo kertoo työstään seuraavasti:


Tuotteista

Valmistan tuotteeni käsityönä hiomalla ja kiillottamalla sellaisista ulkomaisista lasipulloista, joita ei Suomessa täytetä uudelleen. Kun valmistan tuotteitani, en sulata lasia vaan hyödynnän olemassa olevien kappaleiden muotoja työstämällä lasia kylmänä. Tällä tavoin käytän vain murto-osan siitä energiasta, jonka neitseellisistä materiaaleista valmistetun tai kierrätyslasista sulatetun lasituotteen tuottaminen vaatii.

Materiaalin tuotteisiini saan pääosin Helsingin alueen ravintoloista ja Alkon logistiikan kautta. Tuotteissa (esim. pikarien jalkalaattoina) käyttämäni tasolasin olen leikannut ja hionut muutoin kaatopaikalle joutuvista lasitusliikkeen ylijäämäpaloista. Lasit koristelen hiekkapuhaltamalla. En hapota tuotteitani. Puuosat ovat pellavaöljykäsiteltyä leppää.

Käyttöesineiden lisäksi teen myös veistoksia kierrätyslasista. Veistoksia on esillä mm. ravintola Palacen Rannassa Helsingissä.


Taustaa

Olen ollut kiinnostunut lasimateriaalista jo pikkupojasta lähtien. Kuusivuotiaana olin äitini kanssa Muranon saarella Italiassa ja eräs lasinpuhaltaja antoi minulle lahjaksi pienen rubiininpunaisen pallon. Tämä tapaus jäi pysyvästi mieleeni ja jo varhain tiesin pyrkiväni muotoilijan ammattiin.

Turhauduttuani Taideteollisen korkeakoulun teollisen muotoilun opiskelijana siihen, ettei tuolloin opetuksessa kyseenalaistettu kaiken muotoilun ja uuden tuottamisen tarpeellisuutta, päätin pitää välivuoden muotoilun opinnoissani ja lähdin 1989 vuodeksi Nordplus-vaihtoon Tukholman Konstfackskolanin lasiosastolle. Aikani lasistudion tyhjien viinipullojen rivejä katseltuani tein sitten Konstfackenin joulumyyjäisiin ensimmäiset hiekkapuhalluksella koristellut maljakot viinipulloista. Niiden osoittauduttua menestykseksi jatkoin kierrätys-tuotteiden tekemistä opintojeni ohessa Helsinkiin palattuani.

Opintojeni loppuvaiheessa menestyin muutamassa suunnittelukilpailussa ja tein veistoksen Pitäjänmäelle Amiedun rakennukseen, pidin näyttelyn Tukholmassa ja olin "ajautumassa" vapaaksi taiteilijaksi.

Vuoden 1997 alussa minut kutsuttiin Sveitsin Berniin rakentamaan lasipajaa ja opettamaan esineiden valmistusta pulloista eräässä sosiaalialan projektissa. Tuon kokemuksen, tilaustiedustelujen ja Suomen Kulttuurirahastolta saamani apurahan innoittamana päätin kuitenkin ryhtyä päätoimisesti jatkamaan ja kehittelemään kierrätyslasin työstöä käyttö- ja taide-esineiksi. Ainoana vaihtoehtona käsityöläisyydelle ja oman esimerkin kautta vaikuttamiselle koin ekoterrorismin. Terrorismin historiaa tutkittuani ja erilaisia attentaatteja harkittuani kuitenkin tajusin, että muutos parempaan ei koskaan tapahdu ulkoisesti pakottamalla, vaan jokaisen yksilön sisäisen muutosprosessin kautta. Lisäksi terroristin toimeentulo on taloudellisesti lähes yhtä epävarmaa kuin käsityöläisen.

Ei ole yhdentekevää millaisia tekoja ja valintoja teemme tänään. Maailma on rajallinen tila. Rajalliseen tilaan ei mahdu rajaton kasvu ihmisen mittakaavassa. Kollektiivinen (alitajuinen) uskomme siihen, että tulee tekijä X, joka pelastaa elämän jatkuvuuden, ei todennäköisesti pidä paikkaansa. Kahden lapsen isänä haluan omalta pieneltä osaltani vaikuttaa siihen, että ihmiskunnalla säilyy elinympäristön puolesta mahdollisuus ihmetellä olemassaoloaan.

Henkeä ja materiaa ei voi erottaa toisistaan; henkeä ei ole ilman materiaa ja materiaa ei ole ilman henkeä. Myöskään taidetta ja tiedettä ei voi erottaa toisistaan. Tai ainakin uskon, että tulevaisuudessa niitä ei eroteta toisistaan. Taide ja tiede tutkivat samoja peruskysymyksiä eri välinein. Kun tiede etsii vastauksia analyyttisesti, pyrkii taide samaan intuition avulla. "You got to do what you should." Taidekäsityöläisenä työskennellessäni pyrin yhdistämään älyn ja tunteen ilman kompromisseja.
Lisätietoja
Laura Korhonen, tiedottaja, Suomen käsityön museo
puh. (014) 26 64375, laura.korhonen(at)jkl.fi
(kuvatiedustelut, tiedotus- ja julkistamistilaisuuden järjestelyt)

Tiina Veräjänkorva, Taiko ry:n puheenjohtaja
puh. 040-7196 928, tverajan@uiah.fi
Ornamon jäsenliitto Taidekäsityöläiset TAIKO ry

Jukka Isotalo, lasimuotoilija
puh. 040-7373 736, 09-726 00 40, jukka.isotalo@evolum.fi
Studio: Elimäenkatu 21, II krs, 00510 Helsinki