Poistoja - ei mitään uutta eikä omaa
Näyttely Suomen käsityön museon Näytönpaikassa 12.1.-28.2.2004

Aika ajoin inventoimme elämäämme, teemme poistoja omistamiimme esineisiin ja kuoletuksia muistoihin, jotka liittyvät poistettuihin esineisiin.

04poistojasanky1w250.jpg - 12221 Bytes04poistojasanky2w250.jpg - 27889 Bytes
Viestiikö tämä sänky millaisia tavaraunia uneksittiin sata vuotta sitten entä nyt? Ottosänky ja höyhentyyny Nuoruus ja viisaus. KUVAT: Tuomo Povelainen.

Ennen jätehuoltolakia maaseudulla oli tavallista, että roskat heitettiin tunkioille, kiviraunioille tai haudattiin metsään. Tätä näyttelyä varten olen poistanut luonnosta - metsästä ja kiviraunioilta - vuosikymmeniä sitten käytöstä poistettuja arkipäivän esineitä kuten rautasängyn osia, rikkinäisiä lasipulloja ja sammaloituneita kenkiä, joita olen käsitellyt eri tavoin. Tässä näyttelyssä ei ole oikeastaan mitään uutta. Esineet ovat vanhoja, käyttämäni tekniikat ovat tavallisia käsityötaitoja, eivätkä esineetkään ole minun omiani.

Mitä nämä roskaesineeni oikeastaan ovat? Milloin esine on aito tai aidoimmillaan tai vähiten aito, jos se ei kuitenkaan ole vielä kopio? Rautasänkyni on vain puolikas, mutta sen tunnistaa sängyksi. Se ei ole kopio vaan sängyn osa, jota olen korjaillut sängylle epätyypillisillä materiaaleilla - tanskalaisella viljellyllä pajulla ja rakennustyömaalta kerätyillä kuormalavojen sidontanauhoilla. Viestittääkö tämä vajaa sänky enää nukkumisesta rautasängyssä ennen hetekoita ja siitä millaisista tavaroista siinä uneksittiin? Olen ottanut toisen roskat haltuuni muuttamalla niitä ja tuonut samalla ulkotilan sisätilaan. Ruostuneesta sängystä ja hylätystä toimistotuolista on tullut seurusteluryhmä puutarhatöistä haaveileville. Näyttelyn jälkeen poistan esineet sisätiloista ja palautan luonnonmateriaalit - rautasängyn, tuolin, kengät ja lasinkeräyshäkit - takaisin luontoon. Mitähän niistä on jäljellä sadan vuoden päästä - pitäisikö edes olla?

Toinen osa näyttelystäni koostuu kirjapoistoista. Kirjastot ja lukijat luopuvat vuosittain lukemattomista kirjoistaan. Kirjojen käyttö muuhun kuin lukemiseen ärsyttää monia. Onko kirjojen tuhoaminen vuosisatoja tavoitellun tiedonhallinnan kyseenalaistamista? Jo renessanssiajan keräilijät varmistivat kokoelmansa ja oman nimensä kuolemattomuuden keräämällä originaaleja esineitä, teettämällä niistä kopioita ja laatimalla kirjallisia kuvauksia esineistä. Jos originaali tai kopiokin tuhoutuivat, jäivät ainakin kirjoitukset elämään, koska kirjoituksia oli suhteellisen helppo kopioida. Vanhoista kirjoista tekemäni laatikot ovat tietolippaita. Ne ovat säilyttimiä, joihin voi piilottaa esineitä tai asioita, joista ei ole ihan varma, pitäisikö ne säilyttää vai poistaa. Kirjojen nimet antavat vihjeitä laatikon sisällöstä: Sisäinen kauneus, Elämä on pelastettava, Sydänten taistelu, Julkinen pahennus, Naisten telinevoimistelu

Näyttelyni on yksi tapa pohtia ja kerätä tietoa ihmisten esine-roska -suhteista. Teen Jyväskylän yliopiston etnologian oppiaineeseen pro gradu -työtä Olemattomista kokoelmista. Tutkin esineen muuttumista esineestä roskaksi ja takaisin esineeksi eri ympäristöissä. Milloin esine muuttuu omistajansa tunteissa roskaksi, ei-esineeksi, joka ei kuulu hänen esinekokoelmaansa? Miksi sama esine toisessa kokoelmassa - esim. toisessa kodissa - on juuri se Esine? Toivon, että sinäkin vastaat roskakyselyyni.

» Kysely täytettävissä tämän sivun alareunassa.

Jos haluat mielummin tulostaa kyselyn ja lähettää vastaukset postitse » lataa kyselylomake rtf-muodossa
Lisätietoja
Raija Manninen
puh. 040 825 1179
raija.manninen(at)jkl.fi


----------------------------------
kysely

Meillä jokaisella on tuhansia esineitä. Osa esineistämme on Esineitä ja osa roskia - ainakin toisten mielestä. Elämän eri vaiheissa eri esineet tulevat ajankohtaisiksi. Silloin on päätettävä mistä luopuu, mikä on tarpeetonta ja mikä säilyttämisen arvoista tarpeettomanakin. Vaikka haluaisimmekin luopua joistakin esineistä, emme kuitenkaan voi: esine on kulkenut suvussa, emme voi loukata esineen antajaa, siihen liittyy rakkaita muistoja tai meillä ei ole valtaa määritellä esinettä roskaksi.

Esineestä luovutaan, kun esine on käynyt haltijalleen tarpeettomaksi: koska se on rikki tai vanhanaikainen, se ei tuo omistajalleen enää statusta, se ei sovi tyyliin, se on vaarallinen käyttää, siihen liittyy ikäviä muistoja, esine ei enää puhdistu Kun esineestä päätetään luopua, se voidaan ensin viedä varastoon odottamaan kohtaloaan. Sitten siitä luovutaan lahjoittamalla tai myymällä se toisille kuluttajille, kirpputorille, antikvariaattiin, kierrätyskeskukseen, museoon tai se heitetään roskiin. Suomen kielessä roska-sanan monikko on roskat, ja kun joku heitetään pois se heitetään roskiin, toisten samankaltaisten joukkoon, jossa se menettää oman yksilöllisyytensä eikä siten enää ole palautettavissa yhdeksi esineeksi.

1. Olen

Sukupuoli
nainen
mies

Ikä


2. Suhteeni esineisiin?
Rastita ne väittämät, jotka ovat mielestäsi totta.

Koen itseni keräilijäluonteeksi.
Keräilen
Koen itseni normaaliksi esineiden suhteen.
Työni puolesta olen kiinnostunut esineistä.
Inhoan esineitä.
Harrastukseni puolesta olen kiinnostunut esineistä.
Yksikään edellisistä ei sovi minuun. Itse määrittelisin olevani

3. Millaisissa elämäntilanteissa esineet käyvät sinulle tarpeettomiksi?


4. Miten luovut esineistä ja saavatko erilaiset esineet erilaisen kohtelun?


5. Mitä tarpeettomia esineitä sinulla on, joita et voi heittää pois - miksi?


6. Kerro muistoja esineestä, jota sinulla ei enää ole.


7. Millaisia esineitä pidät roskana ja miten suhtaudut niihin?


8. Muita kommentteja esineistä ja roskista.