Täplä, raita ja kihara.
Anna Schroderuksen vapaasti puhallettua lasia

Näyttely Suomen käsityön museon galleriassa Jyväskylässä 28.4.-13.6. 2004

Anna Schroderuksen Vaasi VI, vapaasti puhallattu lasi, alumiinifolio, 2003. Kuva: Esko Kurvinen.
KUVA: Anna Schroderuksen Vaasi VI, vapaasti puhallattu lasi, alumiinifolio, 2003. Kuvaaja: Esko Kurvinen.

Anna Schroderus vaalii taidekäsityön perinteitä valmistamalla suunnittelemansa työt itse suupuhaltamalla tai sulasta lasista muotoilemalla. Nyt esillä olevat, ilman muottia valmistetut eli ns. vapaasti puhalletut vaasit ovat Schderuksen perustuotannosta poiketen uniikkeja - riemukkaat värit kukkivat pilkuissa, spiraaleissa ja siveltimenvedoissa.

Työt ovat olleet esillä kesällä 2003 Suomen lasimuseossa Riihimäellä Hajavaloa II -yhteisnäyttelyssä.
Teokset matkaavat Tallinnaan Eesti Tarbekunsti- ja disainimuuseumiin Hajutatud valgus -näyttelyyn 19.11.2004-2.1.2005.

Anna kertoo työskentelystään seuraavaa:
"Suunnittelen ja valmistan lasisia käyttöesineitä piensarjatuotantona niin arkeen kuin juhlaan. Vanha hokema kauniimmasta arkitavarasta on minulle yhä muotoilutyön lähtökohta. Muotoilen käyttöesineet mahdollisimman yksinkertaisiksi, sekä helppo- ja monikäyttöisiksi. Väreillä ja niukoilla yksityiskohdilla pyrin tuomaan käyttäjälle iloa arjen keskelle.

Suunnitteluni perustana ovat käsityömäiset valmistusmenetelmät. Käsityönä saadaan lasiesineeseen sellaisia yksityiskohtia, joita ei ole mahdollista toteuttaa teollisilla valmistustavoilla. Aidon käsityön leimana monen työni pohjassa näkyykin usein punttelin jättämä ympyräjälki. Taidekäsityöläisenä valmistan suunnittelemani työt itse suupuhaltamalla tai sulasta lasista muotoilemalla.

Haluan esineideni näyttävän siltä, että ne ovat minun tekemiäni, eivät koneen valmistamia. Jätän töihini käsityön jälkiä, joista voi aistia ihmisen työn ja läsnäolon.


Täplä, raita ja kihara -näyttelyn töistä

Täplä, raita ja kihara -näyttelyn lasimaljakot ovat perustuotannostani poiketen uniikkikappaleita. Niitä tehdessäni olen leikkinyt väreillä ja siirtänyt vanhojen lelujen ja sirkuskojujen värimaailmaa lasiesineisiin. Pilkut, spiraalit ja siveltimenvedot hohtavat värikkään opaalilasin pinnassa.

Minua inspiroivat vanhan oven maalipinnan hilseily tai jäälauttojen keväinen hajoaminen meressä ja niiden hidas sulaminen läpikuultaviksi silkkipaperinpaloiksi. Metallifolion sattumanvarainen repeily ja liukeneminen lasiin kertoo samaa tarinaa.

Täplä, raita ja kihara -näyttelyn työt on valmistettu pääosin graalitekniikalla. Tämä on 1900-luvun alussa ruotsalaisten lasitaiteilijoiden Simon Gaten ja Edward Haldin uniikkitöiden valmistusta varten kehittelemä monimutkainen menetelmä. Nimi on saanut innoituksensa graalin maljasta. Omat työni olen tehnyt pääpiirteittäin samoin kuin graaliesineet yleensä valmistetaan, vain aihion käsittely poikkeaa perinteisestä graalitekniikasta.


Graalitekniikka

Lasigraali valmistetaan kolmiosaisesti. Aluksi puhalletaan lasista munan muotoinen aihio, jossa voi olla useita värikerroksia. Aihio irrotetaan lasipillistä ja jäähdytetään hitaasti jäähdytysuunissa huoneenlämpöön.

Kylmää munan muotoista aihiota voidaan hioa hiomalaikoilla veden kanssa tai sitä voidaan hiekkapuhaltaa. Näin saadaan alla olevia värikerroksia näkyviin ja aihio voidaan kuvioida halutusti. Omissa töissäni en ole käyttänyt perinteisiä aihion työstötekniikoita, hiomista ja hiekkapuhallusta, vaan olen kuvioinut aihion tässä vaiheessa Paradise Paint -maalin avulla. Tämän erikoismaalin ominaisuuksiin kuuluu, että se kestää lasiaihion pinnalla lasinpuhalluksen vaatimat lämpötilat haihtumatta ja muuttamatta värejään. Osassa töistäni olen käyttänyt Paradise Paint -värin lisäksi metallifolioita esineen kuvioimiseen.

Lopuksi aihio esilämmitetään hitaasti hieman yli 500-asteiseksi jäähdytysuunissa ja poimitaan lasipilliin. Aihio viedään nopeasti trummeliin eli jälleen- lämmitysuuniin ja lämmitetään noin 1000-asteiseksi. Tämän jälkeen aihio- munan päälle voidaan kerätä lasinsulatusuunista lisää sulaa lasia (noin 1200* C) ja työ voidaan puhaltaa halutun muotoiseksi ja paksuiseksi. Kun esine muotoillaan näin ilman muottia, sanotaan että se on vapaasti puhallettu.

Kun esineen pohjaosa on halutun muotoinen ja kokoinen, sen pohjaan kiinnitetään puntteli, eli lasiin kastettu metallitanko. Esineen kaulaan aiheutetaan kylmäshokki kylmällä metallityökalulla ja vesitipalla. Lasipilliä kopautetaan ja näin esine rikkoutuu kaulan kohdalta ja irtoaa pois pillistä. Esine on nyt pohjastaan kiinni punttelissa ja sen huuliosaa lämmitetään trummelissa ja muotoillaan halutun muotoiseksi eli huuli driivataan auki. Jotta esineen siirtäminen pillistä puntteliin sujuisi jouhevasti, tarvitsee lasinpuhaltaja useimmiten avustajan.

Kun esine on valmis, se irrotetaan punttelista kopauttamalla ja siirretään jäähdytysuuniin, jossa sitä haudutetaan noin 500 asteessa sen koosta ja paksuudesta riippuen muutamasta minuutista useaan tuntiin. Tämän jälkeen lämpötila lasketaan hitaasti huoneenlämpöön. Haudutuksella ja hitaalla jäähdytyksellä varmistetaan, että esine on kauttaaltaan tasalämpöinen ja pysyy jäähdyttyäänkin ehjänä."


Anna Schroderus on valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta Helsingistä vuonna 1997 ja työskennellyt siitä lähtien itsenäisenä taidekäsityöläisenä Hytti ry:n lasistudiolla Suomenlinnassa. Hän toimii myös osakkaana kahdessa helsinkiläisessä taidekäsityökaupassa (Okra ja B34) osallistuen aktiivisesti niiden kehittämiseen. Schroderus on työskennellyt sivutoimisena tuntiopettajana Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 1999 ja 2003-04.
Lataa koko cv [rtf-muodossa]

Lisätietoja
Taidekäsityöläinen Anna Schroderus
Suomenlinna E 4 A 5, 00190 Helsinki
puh. 050 535 47 33

Tiedottaja Laura Korhonen, Suomen käsityön museo, puh.(014) 26 64375, etunimi.sukunimi(at)jkl.fi