SK4 SUOMALAINEN KORU


Alun alkujaan taide merkitsi samaa kuin taito. Taide yhdistettiin taitavaan tekemiseen ja taidokkaaseen tekniikan hallintaan; mitä taidokkaammin tehty ja mitä vaikeampi tekniikka sitä arvostetumpaa taidetta. Nykytaiteessa kaikki on kuitenkin toisin. Tarkalla käden taidolla tai laadukkaalla tekniikalla ei enää ole ratkaisevaa merkitystä. Tärkeämpää on rehellisyys ja totuus kaiken tekemisen pohjana. (Marjatta Levanto: Nykytaide suurin piirtein, Keuruu 1998). Tämän päivän taiteilijoiden on osattava ja hallittava paljon erilaisia teorioita ja käytäntöä vähän joka alalta. Tekninen taituruus on vain mausteena ajatukselle jonka taideteos ilmaisee.

Samalla tavoin kuin nykytaiteessa kaikki on vapaata, jossa maalaus voi olla maalausta ilman pensseliä ja kangasta, on myös korutaide nykytaiteen lajina vapaata; koru voi olla vaikkapa vain pelkkä ajatus. Taide on jatkuvaa muutosta ja keskustelua. Korutaiteessakin voi nähdä hämmentäviä asioita; se panee katsomaan epämieluisaa siinä missä kaunista, vitsikästä ja mielikuvituksellistakin.

Korutaide hämmentää myös nimellään. Korutaide usein sekoitetaan korumuotoiluun ja varsinkin uniikkeihin käsityönä valmistettuihin studiokoruihin. Korumuotoilussa ja uniikeissa studiokoruissa on kuitenkin kyse aivan erilaisesta lähestymistavasta ja näkökulmasta kuin korutaiteessa. Korumuotoilussa ja studiokorutuotannossa oleellista on käytettävät tuotteet. Korutaide taas lähestyy korua puhtaasti taiteen näkökulmasta, jossa oleellista on taiteellinen ilmaisu.

Tässä vaiheessa korutaiteilijalta usein kysytään: miksi sitä sitten pitää kutsua juuri korutaiteeksi? Miksi se ei voi olla vaikkapa jotain muuta taidetta? Korutaide on nykytaiteen laji, jossa etuliite koru kertoo aivan samalla tavoin kuin media mediataiteessa tai valokuva valokuvataiteessa siitä välineestä tai tekniikasta jolla teos on toteutettu tai millä alueella tai minkä alueen kautta taiteilija haluaa osallistua yhteiseen taidekeskusteluun. Korutaiteessa etuliite koru antaa myös viitteitä siitä mittakaavasta jossa liikutaan. Korutaide tarjoaa oivan ja luontevan välineen tarkastella vaikkapa ihmisen kehon ja mielen suhdetta ympäröivään sosiaaliseen kenttään ja maailmaan.

Suomalaista korutaidetta esittelevä SUOMALAINEN KORU näyttelysarja sai alkunsa tarpeesta. Vuonna 1993 ensimmäiseen kansainvälistä korutaidetta esittelevään SUBJECT 93 näyttelyyn Helsinkiin saapuneet kansainväliset taiteilijat ja lehdistön edustajat eri puolilta maailmaa hämmästyivät kun heille ei ollut osoittaa paikkaa, jossa he olisivat voineet laajemmin tutustua suomalaiseen korutaiteeseen. Kun Juhani Heikkilä työryhmineen ryhtyi järjestämään seuraavaa SUBJECT 96 näyttelyä, esitti hän toivomuksen meille, Kaarin Bonde Jensenille ja Eija Mäkelälle, että järjestäisimme suomalaista korutaidetta laajasti esittelevän katselmuksen samanaikaisesti kansainvälisen näyttelyn kanssa.

Ensimmäinen SUOMALAINEN KORU katselmus esittäytyi Porvoon Taidehallissa 1996. Katselmuksen tavoitteena oli esitellä mahdollisimman laajasti suomalaista nykykorua. Katselmus oli merkittävä askel suomalaisessa korutaiteessa, sillä näin suuren osallistujajoukon yhteisesiintymisiä uuden korun alueella ei ollut Suomessa aiemmin nähty. Katselmus kiersi Suomen Käsityön Museoon Jyväskylään 1996. Näyttelyn herättämä kiinnostus niin yleisössä kuin lehdistössäkin kannusti jatkamaan.

SUOMALAINEN KORU 2 vuonna 1998 Porvoon Taidehallissa edusti suomalaisen korutaiteen läpimurtoa mediassa. Suomalaisesta korutaiteesta tultiin tietoiseksi. Katselmus oli edeltäjänsä mukaisesti Porvoon Taidehallin katsotuin näyttely. Samanaikaisesti järjestettiin yleisölle useita korutaiteeseen liittyviä oheistapahtumia Porvoossa. Katselmuksessa jaettiin kolmelle nuorelle taiteilijalle kannustuspalkinnot. Palkinnon saivat Pasi Granqvist, Kati Nulpponen ja Jaakko Vasko. Katselmus esiteltiin Pohjois-Pohjanmaan museossa Oulussa 1999.

SUOMALAINEN KORU 3 katselmus esiteltiin Porvoon Taidehallissa 2001. Se oli edeltäjiensä mukaisesti jurytetty näyttely ja esitteli uusia ja ennen julkaisemattomia teoksia. Taiteilijoiden osanotto oli runsas ja näyttely huomioitiin näyttävästi eri medioissa. Katselmuksessa jaettiin yhdelle nuorelle tekijälle, Tuija Markonsalolle kannustuspalkinto ja Juhani Heikkilälle tunnustuspalkinto ansiokkaasta ja pitkästä urasta korutaiteilijana ja suomalaisen korutaiteen edistäjänä. Koska SK3 meidän järjestäminä oli viimeinen, halusimme antaa sekä taiteilijoille itselleen kuin myös yleisölle jotakin uutta ja mielenkiintoista näkökulmaa suomalaiseen korutaiteeseen. Omat jännittävät mausteensa iloiseen keitokseen toi kuvataiteilija Alvar Gullichseninilta tilaamamme näyttelyarkkitehtuuri. Arkkitehtuuri oli oikeastaan pienoiskoossa oleva taidemuseo, joka nosti mittakaavaltaan pienehköt koruteokset jättiläismäisinä taideteoksina loistavasti esiin. Mielenkiintoisen ja yllätyksellisen lisän toi myös teosten sijoittelu, joka yllytti eri taiteilijoiden teoksia vuoropuheluun keskenään. SK3 kiertää Mikkelin taidemuseoon ja Kuopion taidemuseoon 2001 ja vuonna 2002 Lönnströmin taidemuseoon Raumalla ja Kemin taidemuseoon.

Triennaaliksi muodostunut SUOMALAINEN KORU -katselmus järjestetään tänä vuonna nyt jo neljättä kertaa uusiutuneessa muodossa. Suomen käsityön museo toimii SUOMALAINEN KORU 4 -näyttelyn pääjärjestäjänä yhteistyössä taiteellisten johtajien Eija Mäkelän ja Kaarin Bonde Jensenin kanssa. Muita yhteistyökumppaneita ovat Museokeskus Vapriikki, Tampere, Aboa Vetus & Ars Nova, Turku, Aineen taidemuseo, Tornio, Joensuun taidemuseo ja Amos Anderssonin taidemuseo, Helsinki.

SUOMALAINEN KORU 4 -näyttelyn näyttelyarkkitehtuurista ja graafisesta ilmeestä vastaa taiteilija, arkkitehti Marco Casagrande ja suunnittelutyötä ovat olleet toteuttamassa arkkitehdit Philippe Gelard ja Pablo Escartin. Casagranden suunnittelema näyttelyarkkitehtuuri poikkeaa aiemmista SK-näyttelyiden arkkitehtuurista siten, että näytteillä olevien koruteosten rinnalla nähdään Casagranden ja Escartin assosioimat tilannevalokuvat. SK4:ssa näyttelysuunnittelu tulkitsee teoksia omalla tavallaan.

SUOMALAINEN KORU katselmussarja on ollut valtakunnallisesti merkittävä ja ainutlaatuinen. Näyttelysarja kokonaisuudessaan antaa kattavan kuvan suomalaisen korutaiteen kehityksestä 90-luvulla. Näyttelysarjasta koottua Suomalainen Koru -kirjaa selatessa ei ole vaikeaa havaita suomalaisen korutaiteen olevan voimakkaassa ja mielenkiintoisessa kehitystilassa. Näyttelyt myös kertovat siitä murroksesta, joka on havaittavissa kaikilla taidekäsityöstä lähtöisin olevilla aloilla.

Siirtyminen taidekäsityön kentältä taidekentälle, ei ole tapahtunut hetkessä eikä ongelmitta. Myös korutaiteen olisi aika kriittisesti tarkastella itseään. Alussa taiteellinen kehitys perustui lähinnä teknisiin innovaatioihin ja materiaalin estetiikkaan. Visuaalisesti hallittujen teosten vakuuttavuutta nykytaiteen kontekstissa saattaa yhä edelleen häiritä viimeisen päälle hiottu ulkoasu, joka lähinnä tuo mieleen sen, mistä ne yrittävät irtautua: muotoilun maailman. Jotta korutaide pystyisi haasteellisesti osallistumaan nykytaiteen keskusteluun vaatisi se arvokeskustelua taiteellisen tekemisen sisällöstä ja alan asemasta taidekentässä. Kriittisen keskustelun lisäksi tarvitaan myös koulutuksellisia muutoksia.


Lisää
» Näyttelytiedote




Kaarin Bonde Jensen
Eija Mäkelä