Työtaito 2 -hankkeen Varjoja -näyttely

Näyttely Suomen käsityön museon Näytönpaikassa 1.2.-26.2.2006


Kuva: Tuula-Maria Tarmo

Varjoja-näyttely esittelee Työtaito2-hankelaisten teoksia kahdessa ikkunassa eli huoneessa. Työt ovat suurimmalta osin tekstiilitöitä ja niissä on käytetty sekä kierrätysmateriaaleja että uusia materiaaleja. Työt on toteutettu erilaisilla tekniikoilla, kuten kankaanpainanta, kudonta, virkkaus ja huovutus.

Näyttelyssä ovat mukana Meri Kinnunen, Riitta Kärkkäinen, Helinä Leppälä, Riitta Mäntynen, Camilla Nikkanen, Marita Pitkänen, Leila Rantalainen, Riikka Ruokonen, Tuula-Maria Tarmo ja Satu Väisänen.

Meri Kinnunen: Juurille huovutus saviruukulle
Saatuani tietää näyttelyn nimen Varjoja, ajattelin lapsuuttani. Olin hiljainen lapsi ja hoitotätini kutsui minua varjoksi. Muistellessani mieleeni tuli myös isäni kasvattamat tikkarit. Laitoimme illalla ruukkuun multaa ja siemeniä. Sitten kaadoimme vettä päälle ja aamun tullen oli ruukkuun kasvanut tikkareita. Työtä tehdessäni mietin lapsuutta ja aikuisuutta ja kasvamista siinä välillä. Ajattelin asioita, joista täytyy luopua ja mietin tietynlaista lapsenmielisyyttä, josta olisi hyvä pitää kiinni aikuisenakin.
En vieläkään ole lakannut uskomasta, että tikkarit todellakin kasvoivat ruukussa yön aikana.

Riitta Kärkkäinen: Menneisyys ja tämä hetki
Ovi on menneisyyden varjo, jota kannan mukanani muistona lapsuudesta. Olen hangannut ovesta maalit pois tuoden esille puun pinnan. Rösöisyys kuvaa elettyä aikaa ja asioita, joista on aina joku kolhu tiedostamatta jäänyt. Mustavalkokuva on tämä hetki, kiinnostukseni valoihin ja varjoihin.

Helinä Leppälä: Illan varjoissa
Ohikiitävä häivähdys. Varjo? Mikä se oli? Perhonen. Yökiitäjä. Se lentää hetken hämärtyvässä illassa ja asettuu sitten siivet supussa lehmuksen rungolle. Kuinka innostavaa olisi yrittää vangita sen värejä johonkin materiaaliin. Villaan. Kevyt huovutus. Sitä voisi yrittää.
Helinä Leppälä 050-5640 955

Riitta Mäntynen: Ikiaikainen -pitsiteos
Syntyi ikiaikaisesta rakkaudesta, halusta
Rakkaudesta lapsiaan, kotiaan, itseään kohtaan
Syntyi ikiaikaisesta naiseudesta, kauneudentajusta
Halusta näyttää kauneutensa
piilossa vaatteiden alla, vienosti vilahdellen
Halusta käyttää taitojansa, näyttää ne
kaunistaen kodin, lapset, kaikki
syntyi ymmärryksestä, kunnioituksesta ikiaikaisuutta kohtaan
Yhdistin vanhaa ja uutta
itse tehtyä, vieraidenkin käsissä syntynyttä
keittäen kauniin keitoksen
ikiaikaisuuden varjon!
040-7330 464 riitta.mantunen@luukku.com

Camilla Nikkanen: Unohda jo
Seinätekstiili on valmistettu suomenlampaanvillasta ja tekniikoina on käytetty yhdistäen huopapitsitekniikkaa ja perustasohuovutusta.
Valmistuin tekstiilialan artesaaniksi huovutukseen erikoistuen keväällä 2005. Opiskeluaikana olin oppityttönä Elina Saaren luona Orimattilassa. Tänä aikana viimeistään ymmärsin huovan rajattomat mahdollisuudet.
Huovutuksessa tärkein ominaisuus minulle on juuri se, että eri tekniikoita yhdistelemällä mikä tahansa, esimerkiksi muoto, on mahdollisuus toteuttaa. Lisäksi villa luonnon-materiaalina on miellyttävä asusteissa, muissa käyttötekstiileissä tai vaikka sisustus- ja koristetekstiileissä.
050-4123 402 camilla.nikkanen@luukku.com

Marita Pitkänen: Kesän varjoja
Olen ammatiltani ompelija. Halusin kokeilla kutomista näyttelytyöni tekemiseen. Ystävältäni saamani kesäisen verhon värit kiehtoivat, joten leikkasin sen kuteiksi. Päivän kutomisen jälkeen olin väsynyt, mutta työ oli häkellyttävän hyvän värinen. Ensin suunnittelin koivun risuista koristetta työhöni, mutta luovuin siitä. Sain uuden ajatuksen ja ompelinkin keskustan koristeeksi reikätyön, jossa on samat värit. Ja nyt työni näyttikin täydelliseltä. Ystäväni verhosta tuli uusi upea seinätekstiili.

Leila Rantalainen: Perhostyttö, neulahuovutettu veistos
Kankaanpainannan ohella huovutus ja erityisesti neulahuovutus ovat itselleni mieluisimmat käsityötekniikat. Perhostyttö on tehty neulahuovutustekniikalla. Tukirankana työn sisällä on rautalanka ja sen ympärillä superloni, jonka päälle villa on neulaamalla huovutettu. Neulahuovutus antaa hyvät mahdollisuudet kolmiulotteisten töiden ja yksityiskohtien tekemiseen. Ilmassa riippuvan ja liikkuvan hahmon katseleminen rauhoittaa mieltä ja luo erilaisia varjoja.
leila.rantalainen@luukku.com

Riikka Ruokonen: Ei mitään pyöreää eikä ainakaan mitään punaista!
Unelmia -valaisin, 2005, punottua metallia kuorrutettuna paperimassalla
Unelmia näyttelytyöni sai alkunsa mukavasta painottomuuden ja olemattomuuden metatilasta, jossa tunsin kelluvani kesällä 2005. Ajattelin osallistuessani Työtaitohankkeen kesäkoulutukseen, että otanpa kerrankin oikein rennosti. Takana oli varsin työntäyteinen kevät käsi- ja taideteollisena suunnittelijana ja kuvaamataidon opettajana. Perhe-elämänikin oli ollut tapahtumarikasta. Tuntui hyvältä ja samalla surrealistiselta ajatella juuri tiuku ennen vuoden kirkkainta aikaa, että nyt aletaan funtsailla valoa pimeään? Okei - valaistaan vaikka koko maailma! Kaikki aistini olivat avoinna.
Oli vapauttava tunne olla oppimassa jotain sellaista, mitä ei ole tehnyt aikaisemmin. Paperin käsittely oli ennestään tuttua, metallintyöstöäkin olin joskus kokeillut. Tässä ja nyt oli herkullista yhdistää tuttuja materiaaleja vapaasti ja tutustua hitsaustekniikkaan - ilman takana läähättävää välitöntä onnistumisen pakkoa.
Tunnustuksia. Vuosien varrella pyöreä muoto on sekä kovasti kiehtonut että kiusannut minua. Olen ajatellut joskus jopa, että en ikinä halua tehdä ympyröitä, puoliympyröitä, pallojaEnkä ainakaan mitään punaista! Pohjimmiltaan pyöreä ja punainen onkin tainnut olla johtotähteni kaikki nämä vuodet. Nyt suunnittelen Unelmalle jatkettua elämää ruosteen-punaisena, osana pyöreistä pyöreintä tuoteperhettä.
Työtaitohankkeeseen olen tullut mukaan talvella 2005. Työskentelen Joutsan käsityökeskuksessa moninaisissa talon päivittäisissä tehtävissä: Taito-käsityökoulun ja kurssien opettajana ja lahjatavaramyymälässä myyntityössä. Onnellinen oppipoika tunnen olevani, kun opettamiseen ja töiden suunnitteluun liittyy jatkuvasti uusia haastavia aiheita. Parasta on, että töihin on mukava tulla joka päivä.
Koulutukseltani olen artenomi (AMK), tekstiili ja erityistekniikat. Vuodesta 1989 olen työskennellyt oman alani moninaisissa työtehtävissä suunnittelijana, taideteollisuuden läänintaiteilijana, kouluttajana, projektisihteerinä, käsityöneuvojana ja käsityöläisenä.
Unelmia muistuttaa siitä, että jokaisella meistä on unelmia, joista tulee pitää kiinni!
Riikka Ruokonen, Kairostie 80, 19650 Joutsa, p.050-344 5009, ruokonen.riikka@pp.inet.fi

Tuula-Maria Tarmo: Mukava porukka?
Jokainen meistä joutuu elämään omien varjojensa kanssa.
Mukava porukka? koostuu kolmesta omasta varjostani, jotka on siirretty telan ja muovikaavioiden avulla kankaalle. Tutkin tekstiilissäni varjojen läpikuultavuutta ja päällekkäisten painovärien sekoittumista uusiksi väreiksi. Mukava porukka? on ensimmäinen tällä tekniikalla toteuttamani painokangas.
Kokeilullisuus leimaa usein työskentelyprosessiani. Tässäkin tekstiilissä vahingolla on oma vaikutuksensa työskentelyn kulkuun. Kuluneen vuoden aikana olen perehtynyt kankaanpainotekniikkaan, joten se tuntui luontevalta valinnalta teoksen toteuttamiseksi. Aikaisemmin olen mm. kutonut taide- ja käyttötekstiileitä kangaspuilla. Haluan laajentaa osaamistani useille taidekäsityön osa-alueille.
Olen valmistunut tekstiilisuunnittelijaksi (AMK) Muotoiluinstituutista Vantaalta vuonna 2003. Pidän itseäni kuitenkin enemmän taiteilijana ja käsityöläisenä kuin pelkkänä tekstiilien suunnittelijana.
Tiedustelut ja yhteydenotot: Tuula-Maria Tarmo p. 041-534 5161, tuula-maria@netti.fi

Satu Väisänen: Tässä ja nyt
Tykkään tehdä kaikkea käsin. Mikään tekniikka ei ole ylitse muiden. Tämän näyttelytyöni tein kutomalla. Minua kiehtoi maton pintakuviointi ja sen 3-ulotteisuus. Tein maton kutomossa, jossa oli muitakin kutojia. He ihastelivat työni siistiä jälkeä ja materiaalivalintojani. Raaskiiko tätä mattona käyttääkään vai laitanko seinälle?

Lisätietoja
Työtaito2-hanke on Keski-Suomen käsi- ja taideteollisuus ry:n ylläpitämä ja Keski-Suomen TE-keskuksen rahoittama hanke.

Lisätietoja 014-617 324
www.aivia.fi/taitohanke