Talven aikaa - Valon taikaa
Hilkka Selinin ja Anitta Hakolan huopatöitä ja vaatetuskankaista ommeltuja asukokonaisuuksia.

Suomen käsityön museon Näytönpaikassa 6.2 - 4.3.2007


Kuvassa: Yksityiskohtia Anitta Hakolan tekstiileistä. Kuva: Anneli Hemmilä-Nurmi, Suomen käsityön museo.

 

Anitta Hakola

Olen ollut kotiompelija, tekstiilityön tuntiopettaja ja ohjannut erilaisia käsityön kursseja Jämsän seudulla työväenopistoissa useita vuosikymmeniä (26 v.).Valmistuin 56-vuotiaana tekstiilialan artesaaniksi syksyllä 2006, Jyväskylän aikuisopistosta, käsi- ja taideteollisuusalalta Petäjävedeltä. Nyt suoritan tekstiilialan ammattitutkintoa samassa oppilaitoksessa, tämä on näytön 1. osa. Näyttelyn töissä olen yhdistänyt villaa, silkkiä ja nahkaa. Viimeistelin vaatetuskankaat ompelemalla ne kahdeksi vuoritetuksi pukukokonaisuudeksi.

Minua kiehtovat luonnonmateriaalit ja olen perinteen vaalija ja haluan olla siirtäjänä esi-isiemme käyttöesineenä olevaa materiaalia, siitä olevaa tietoa /taitoa seuraaville sukupolville, muokaten sitä omilla taidoillani. Suunnittelin Loimu-iltapuvun muodon ja värin ajatellen nuotion hehkua hiilloksen hiipuessa. Suunnittelemissani vaatteissa ajattelen monikäyttöisyyttä, kuten tässäkin. Valmistin yläosan muunneltavaksi, se on kaksinkertaisen, josta päällimmäinen osa on helposti irrotettavissa, jolloin puvun ilme muuttuu kevyemmäksi ja värikkäämmäksi.

Näyttelyssä mukana olevat teokset:
Kaamos- jakkupukukokonaisuus
- jakku on merinovillaa ja silkkikreppiä
- pusero värjättyä silkkiä
- hame (kierrätys) nahkaa
Loimu- iltapuku
- pukuosa merinovillaa, lankaa ja silkkikuituja
- huivi merinovillaa, villalankaa ja silkkikuituja
- huovutettu koru, karstavillaa ja helmiä

 

Hilkka Selin

Olen 58-vuotias kokopäivätoiminen kiinteistörekisterinhoitaja ja eläkeikäni koittaa 5 vuoden päästä. Huovutus sekä tilkkutyöt ovat tulleet useista eri harrastuksistani kaikkein tärkeimmiksi ja ne ovat olleet hyvää vastapainoa toimistotyölle. Huovutus on tätä nykyä se kaikista tärkein.

Minulla ei ole ollut mahdollisuutta hakeutua pidempiaikaiseen koulutukseen käsi- ja taideteollisuuden alalla, joten olen hankkinut oppini eri kursseilta, opettajilta ja alan kirjoista. Enimmäkseen itsekseni tekemällä yrittämisen ja erehtymisen kautta olen opetellut villan tuntemusta. Sain tietää Petäjävedellä alkavasta tekstiilialan ammattitutkintoon valmistavasta koulutuksesta, jota voi suorittaa oman työn ohella ja hetkeäkään aikailematta pyrin opiskelijaksi.

Minut hyväksyttiin ja tällä hetkellä suoritan Jyväskylän aikuisopistossa Petäjävedellä tekstiilialan ammattitutkintoa. Tavoitteenani on saada huovuttajan pätevyys. Elämääni huovuttajan titteli ei tuo muutoksia; tulen olemaan Jämsän kaupungin kiinteistörekisterinhoitaja eläkeikääni saakka, mutta minulle oli tärkeää saada oppia ja uutta tietoa sekä huovutuksesta, jatkokäsittelystä, tuotteen viimeistelystä että yritystoiminnasta.

Ikääni en ole kokenut minään esteenä opiskelulle. Tulevaan eläkeikääni suhtaudun ikään kuin uuden elämän alkuna, johon valmistaudun hyvissä ajoin opiskelemalla uuden ammatin. Tärkeintä elämässä on terveys. Mielekäs harrastus pitää henkisen vireyden yllä ja sitä kautta vaikuttaa myös fyysiseen hyvinvointiin. Tutkintoon kuuluu näyttää käytännössä osaamisensa ja ensimmäisenä näyttötapahtumana minulla on Suomen käsityön museon näytönpaikka ikkuna ajalle 6.2.-4.3.2007. Olen valinnut näyttöön tilkkutyön sekä erilaisia huovutustöitä.

Tilkkutyöni Heijastus on syntynyt voimakkaan kokemuksen seurauksena Pohjois-Ruotsissa Torneträskin järven pintaan syntyneestä täydenkuun heijastuksesta. Olen käyttänyt siinä enimmäkseen kierrätyskankaita, ainoastaan tylli ja reunus ovat uusia kankaita. Minä hain työhöni tunnelmaa ja saadakseni siitä haluamani käytin tylliä useampanakin kerroksena sekä paljon vapaata konekirjontaa. Lisäksi kiinnitin työhön erikokoisia ja näköisiä helmiä.
Merinovillainen työni Taivainen tanssi on seurausta pohjoisen taivaan revontulista. Merinovillojen värisävyt ovat herkullisen täyteläisiä ja ne suorastaan houkuttavat runsaaseen värien käyttöön.
Toinen merinovillainen huivi Tulenliekki on koostunut ajatuksesta elämän eri elementeistä, tuli, maa, ilma ja vesi.
Silkkisifonkiin huovutettu merinohuivi sai nimekseen Jääkukkia ja sillä olen tahtonut kuvata talven kauneutta ja ystävyyden voimaa. Ystäväni, joka asuu Saksassa, on hankkinut minulle keskieurooppalaista, erilaista merinovillaa. Se tuo mieleen puuterilumen. Huovutus on saatta-nut meidät yhteen ja vaihdamme osaamistamme ja tietojamme eri maiden välillä nykyaikaisin menetelmin.
Valkoinen merinohuivi Lehdet, jonka olen huovuttanut organzaan, on syntynyt halusta saada hyvin kevyt huivi. Se painaa n. 15 grammaa konekirjailuineen. Kirjonta tuli mukaan, koska halusin keveyden vaikutelman myös nähtynä.
Huivi Polut on tehty yksinomaan merinotopseista, joita olen koristellut erilaisin helmin.
Suomenlampainen hartialämmitin syntyi aivan käytännön tarpeesta; miten suuresti se lämmittääkään koko kehoa vetoisessa huoneessa. Koristeeksi huovutin kukan rintaan ja napit tein huopalangasta.
Vekattu syntyi kokeilunhalusta ja innosta uudenlaisen työn oppimiseen; hitaasta kuivumisesta johtuen se valmistui vasta näyttelynrakentamisen aamun varhaisina tunteina. Käyttötarkoitus sille voi olla pelkkä lämmittävä huivi, mutta se on sopiva myös juhlakäyttöön. Kiinnittimeksi laitoin siihen aikaisemmin tekemäni hopeakorun. Kokonaisuutta täydentämään ompelin ensimmäisestä kokeilustani rannekkeet.
Talven aikaa Valon taikaa teemaan sopivana ja töitä väreiltään yhdistävänä otin mukaan näyttelyyn silkkisifonkiin huovutetun merinovillaisen huivin.
Rekvisiitaksi laitoin 2 huovutettua ruusua. Ruusut on valmistettu suomenlampaan villasta ja varren jäykistäjänä on kuparilankaa

Tilkkutyöni ideat lähtevät usein kankaasta, mutta huovutusaiheet syntyvät enimmäkseen mielikuvasta, jota yritän toteuttaa villaan. Mukaan otan kaikkea, mikä palvelee tarkoitusta. Päivät olen työssä ja iltaisin huovutan kotona saunan eteistilassa. Puutteellisten työtilojen vuoksi olemme ostaneet vanhan maalaistalokiinteistön, jonka navettaan aiomme perus- korjata kunnolliset huovutus- ja näyttelytilat.

Villa/Huopa on niin monimuotoinen materiaali, ettei siihen voi kyllästyä. Se on haastava, opettavainen ja mielenkiintoinen. Huovan käytön mahdollisuudet ovat miltei rajattomat; vauvan housuista patsaisiin, kuumaan, kylmään, juhlaan, arkeen, iloon, suruun. Vain oma mielikuvitus asettaa sille rajoja ja oppimisen myötä nekin rajat kaatuvat. Odotan innolla aikaa, jolloin voin olla villan seurassa kokopäiväisesti. Toiveeni on, että voisin silloin sanoa olevani huovuttaja.

Näyttelyssä mukana olevat teokset:
Tilkkutyö
-uudet ja kierrätyskankaat
-konekirjontaa ja helmikoristelua
Huovutetut työt
-suomenlampaan villaa, merinovillaa, silkkikuituja, sifonkia, organzaa, konekirjontaa, helmiä


Kuvassa: Yksityiskohta Hilkka Selinin tekstiileistä. Kuva: Anneli Hemmilä-Nurmi, Suomen käsityön museo.

Lisätietoja
Anitta Hakola
anitta.hakola1@pp.inet.fi
puh. 040 702 3896

Hilkka Selin
hilkka.selin@pp.inet.fi
puh. 040 724 1872