Käsityö oli vielä sata vuotta sitten ainakin maaseudulla välttämättömyys ja elinehto. Porvarisnaiselle se oli tapa viettää aikaa - elämäntapa. Nuorten naisten ja miesten tavoitteena oli päästä naimisiin. Naimisiin menoa varten varustauduttiin: naiset kutoivat kaikki kodin tekstiilit, ja miehet valmistivat työvälineitä naisilleen. Käsityö oli tekemisen tapa, yhdessä ja yksin oloa, saman toistoa ja uuden luomista, tarpeellista ja käytännöllistä.

Käsityö saattaa olla vieläkin kotona tehtävää kotitarvekäsityötä, mutta yhä useammin se on harrastusta, kursseja ja koulutusta, mallin mukaan tai luovasti uutta etsien tehtyä - omin käsin tehtyä. Harrastajan taito voi kehittyä huippuunsa, vaikka varsinainen leipätyö onkin muualla.

Käsityö on myös ammatti. Se vaatii taitoa, tietoa, tunnetta ja työtä. Sitä tehdään rahasta ja rakkaudesta niin kuin muutakin työtä. Käsityöhön pääsee käsiksi monen kanavan kautta. Se auttaa myös minuuden etsimisessä. Käsityö on talkootyötä ja yrittämistä yksin tai yhdessä. Se on kouluttautumista yrittäjäkursseilla, alan oppilaitoksissa sekä näyttökoetutkinnoin. Käsityö on myös tiedettä.

Menneitten vuosisatojen kansan juhlapukujen viestit kirkonmäellä ja muissa tapaamisissa olivat vahvat: minä olen kannattava naimakauppa. Tämän päivän kansallispuvut toistavat kansanpukujen viestejä: taitoa, värikkyyttä, erottautumista ja sulautumista. Entäpä seksikyyttä tai säädyllisyyttä? Miten viestin haluat tulkita?



Näyttelyn 23 pukua edustavat erilaisia pukutyyppejä eri puolilta Suomea. Muinaispuvut tuovat viestejä varhaisemmasta menneisyydestä. Maamme vähemmistöjen juhlapuvut ovat erottautumisen merkkejä.

Käsityö on irtiotto arjesta, kouliintunutta kädenjälkeä, kokeilua ja koulutusta. Se on käsityökokemuksia ja muistoja niin koulusta kuin kotoa, omista käsitöistä, äidin neulomista lapasista, isän veistämästä nukensängystä tai itse tehdystä radio-ohjattavasta pienoismallista. Käsityössä on elämän tuntu.


Raija Manninen

etusivu | etukäteen | teemat | polut | tehtävät | info | printtaus |