PORO
Lapin vanhoissa saduissa poroja kutsutaan auringon karjaksi, jonka aurinkojumala on lahjoittanut ihmisille. Lappalaisten vanhojen tarujen mukaan Jubmel loi kerran maan poronvasasta. Luista tuli kallioperä, lihasta maa ja multa, mutta maan sisuksiin luoja piilotti poronvasan sydämen. Tuulessa yksinäinen vaeltaja voi joskus kuulla pienen poronsydämen lyönnit. (Therman, E. 1990. Noitien ja paimentolaisten parissa. WSOY, Juva)
Poro on peuran sukulainen
Poro on puolikesy hirvieläin. Se kuuluu peurojen sukuun. Maailmassa on poroja noin kaksi miljoonaa ja niistä suurin osa elää Venäjällä. Suomessa poroja on noin 200 000 (2006). Pohjoismaissa poro on kesytetty ihmisten hyötyeläimeksi Skandinavian tunturipeurasta. Erilaisia peuran alalajeja on olemassa kymmenen ja ne kaikki elävät maapallon pohjoisilla alueilla. Kaikki alalajit ovat sopeutuneet oman alueensa oloihin. Esimerkiksi hyvin pohjoisessa elävillä peuroilla on lyhyet jalat ja siksi ne kestävät paremmin kylmyyttä kuin muut peurat. Etelämpänä elävillä peuroilla on pidemmät jalat sekä pidempi turpa. Yhteistä kaikille peuroille on ravinnon kaivaminen esiin lumikerroksen alta. Poro muistuttaa ulkonäöltään metsäpeuraa. Poro on metsäpeuraan verrattuna hieman matalampi, sillä on lyhyemmät jalat sekä lyhyempi turpa. Lisäksi metsäpeuran vartalo on kapeampi.
Poroilla on paksu turkki ja komeat sarvet
Poron turkki voi olla aivan valkoinen tai lähes musta. Suurimmalla osalla poroista turkki on kuitenkin ruskeanharmaa. Paksun turkkinsa ansiosta porot kestävät hyvin kylmää. Suomessa poro pärjää jopa -50 °C:n pakkasessa, mutta kuumuus aiheuttaa sille hankalan olon. Poro vaihtaa turkkinsa joka vuosi. Vanha talvikarva irtoaa kesä-heinäkuussa ja uusi alkaa kasvaa elokuussa. Porot elävät yleensä yli kymmenen vuotta, jotkut jopa 20 vuoden ikäisiksi.
Poroilla on pitkät jalat ja poron sorkissa eli koparoissa on neljä varvasta. Keskimmäisten varpaiden kynnet ovat pitkiä ja leveitä. Pehmeässä lumessa ja soilla poro levittää myös sorkan takaosassa olevat lisävarpaansa, jolloin poro ei uppoa seistessään tai kulkiessaan.
Urosporoa kutsutaan hirvaaksi ja naarasporoa vaatimeksi. Niillä molemmilla on sarvet, jotka vaihtuvat joka vuosi. Hirvailla on suuret sarvet, jotka putoavat alkutalvesta. Putoamisen jälkeen ne alkavat taas kasvaa uudestaan. Vaatimilla on pienemmät sarvet. Talvella sarvista on vaatimille hyötyä, sillä sarvien avulla vaatimet pystyvät karkottamaan hirvaat hyviltä ruokapaikoilta. Se on tärkeää, jotta vaatimet saavat tarpeeksi ravintoa myös niiden vatsassa kasvaville vasoille. Vaatimien sarvet putoavat vasta vasojen syntymisen jälkeen.
Porojen ääntelyä sanotaan roukuamiseksi. Kuuntele tästä, kuinka poro roukuaa!
TIETOISKU!
Lappilaisilla on poroille kymmeniä, jopa satoja erilaisia nimityksiä, joilla kuvataan mm. poron sukupuolta, ikää, väriä, kuntoa ja luonnetta.
kermikkä = noin vuoden ikäinen poro
kosotus = neljä vuotta täyttänyt poro
nimiloppu = yli kuusi vuotias poro
runo = naarasporo, joka ei voi saada jälkeläisiä
musikki = karvanväriltään tumma poro
kalppinokka = valkeaturpainen poro
mouhtikas = iloisen ylpeä
kesukka = kesy poro
kippa = sairas poro
nulppo = sarveton poro
pailakka = kesyttämätön, kuohittu (purtu) urosporo
