Ainon harjoittelu museossa kului pääosin Sirkka Könösen lahjoitusaineiston parissa

Ihastuin heti Könösen värikkääseen ja yksityiskohtaiseen tyyliin, joka näkyi muun muassa hänen tunnetuissa luontoaiheisissa neuleissaan.

Olin Suomen käsityön museossa museologian harjoittelussa kuuden viikon ajan. Harjoittelun aikana tuli tutustuttua museotyön moniin eri osa-alueisiin, mutta eniten sain puuhailla museolle päätyneen tekstiilitaiteilija Sirkka Könösen aineiston parissa, mikä osoittautuikin varsin mielenkiintoiseksi ja monipuoliseksi projektiksi.

Sirkka Könönen tai hänen työnsä eivät olleet minulle ennestään tuttuja. Heti harjoitteluni alussa sainkin perehtyä aiheeseen muun muassa häntä käsittelevän kirjallisuuden ja haastattelujen kautta. Ihastuin heti Könösen värikkääseen ja yksityiskohtaiseen tyyliin, joka näkyi muun muassa hänen tunnetuissa luontoaiheisissa neuleissaan. Vaikutuksen teki myös hänen töidensä monipuolisuus ja määrä. Jo pelkkien Könösen suunnittelemien erilaisten neulemallien määrä tuntui huikealta, minkä lisäksi hän teki myös muun muassa mattoja, ryijyjä sekä kekseliäitä kierrätysmateriaaleista valmistettuja taideteoksia.

Sirkka Könösen Mustat joutsenet -aiheinen tekstiili.
Sirkka Könösen Mustat joutsenet -aiheinen tekstiili. Kuva: Suomen käsityön museo/Hannu-Pekka Auraneva

 

Harjoittelun alkupuolella tehtäväkseni annettiin Könösen mattojen puhdistaminen imuroimalla. Tämä oli yllättävän raskas ja pitkä urakka, sillä matot olivat paitsi aika likaisia, myös parhaimmillaan useiden metrien mittaisia ja hyvin painavia. Pelkästään niiden nostelu ja kääntely vaati energiaa, saatikka sitten huolellinen imurointi, joka sai monet mattojen kuviot ja värit syöpymään tehokkaasti mieleeni. Päivän päätteeksi oli kuitenkin mukava nähdä puhtaat mattorullat ja tietää tehneensä työtä, jonka jälki oli selvästi havaittavissa. Myöhemmin harjoittelun aikana osallistuin myös samaisten mattojen valokuvausprojektiin.

Sirkka Könösen mattojen puhdistamista imuroimalla.
Sirkka Könösen mattojen puhdistamista imuroimalla. Kuva: Suomen käsityön museo/Seija Hahl.
Sirkka Könösen puhdistettuja mattoja rullalla ja muoviin pakattuina.
Sirkka Könösen puhdistettuja mattoja rullalla ja muoviin pakattuina. Kuva: Suomen käsityön museo

 

Imuroinnin lisäksi päädyin myös muihin siivoushommiin. Puhdistin Könösellle kuuluneet kaksi hyllyä ja yhden kaapin, jotka niin ikään olivat varsin likaisessa kunnossa. Vanhojen pinttyneiden pölyjen hinkkaaminen hyllyjen pienistä koloista oli myös aikaa vievä homma, mutta jälleen kerran sellainen, jossa tulos todella näkyi. Hyllyjä ja mattoja puhdistaessa tuli ajateltua myös sitä, miten erilaisia, yleisölle näkymättömiä töitä museotyöhön voikin liittyä. Esineet eivät museolle päätyessään välttämättä ole aina parhaassa kunnossa, ja jonkunhan nekin sitten on huollettava.

Pelkkää siivoamista harjoitteluni ei sentään kuitenkaan ollut. Osallistuin muun muassa myös Könösen neuleohjeita ja mallitilkkuja sisältävien kansioiden läpikäyntiin ja listaamiseen. Tässäkin oli tekemistä, sillä ohjeita oli todella iso määrä – jälleen kerran sain ihmetellä, kuinka paljon erilaisia monipuolisia neulekuvioita yksi ihminen on voinut luoda. Pääsin tutustumaan neuleisiin myös lähemmin, kun niitä käytiin museolla läpi ja pohdittiin, mitkä asetettaisiin esille tulevaan näyttelyyn. Neuleissa ihastelin erityisesti eläväisiä eläinaiheisia kuvioita. Suosikkikuvioni oli kettu, joka onkin yksi Könösen tunnetuimmista malleista ja muutenkin hänelle läheinen eläin.

Sirkka Könösen kettuaiheinen tekstiili.
Sirkka Könösen kettuaiheinen tekstiili. Kuva: Suomen käsityön museo/Hannu-Pekka Auraneva

 

Sain tehtäväkseni myös kuvata ja listata joitain Könösen kierrätysmateriaaleista valmistamia taideteoksia. Kierrätys oli Könösellä lähellä sydäntä, ja teoksia läpikäydessä saikin nähdä, miten roskaksi mielletystä materiaalistakin voi vielä luoda jotain uutta ja kaunista. Tästä ideologiasta hyvä esimerkki oli etenkin värikkäistä muovipusseista ommeltu Miss Recycling Dress -asukokonaisuus. Taideteoksista henkilökohtaiseksi suosikikseni muodostui kuitenkin näyttävä metrin korkuinen ”huulikakku”, pahvinen kerroskakku, joka oli koottu erilaisista naistenlehdistä leikatuista huuliaiheisista kuvista ja koristeltu vielä pahvisin huulipunakynttilöin.

Sirkka Könösen pahvinen huulikakku.
Sirkka Könösen pahvinen huulikakku vielä osiin jaettuna. Kuva: Suomen käsityön museo/Aino Alasmaa
Sirkka Könösen pahvinen huulipuikkokakku.
Sirkka Könösen pahvinen huulipuikkokakku. Kuva: Suomen käsityön museo/Aino Alasmaa

 

Harjoitteluni oli kaiken kaikkiaan varsin antoisa kokemus, ja oli mukavaa päästä työskentelemään niin monipuolisesti erilaisten tehtävien parissa. Käytännön tekeminen opetti minulle museotyöstä monia uusia puolia, ja tulipa puolentoista kuukauden aikana myös perehdyttyä ajoittain hyvinkin konkreettisella tavalla minulle ennestään tuntemattomaan tekstiilitaiteilijaan.

Aino Alasmaa oli harjoittelussa Suomen käsityön museossa syksyllä 2019. 

Teksti: Aino Alasmaa
Kuvat: Aino Alasmaa, Hannu-Pekka Auraneva, Seija Hahl ja Suomen käsityön museo.