Kierrätys on uusi musta – vai sittenkin vanhaa perinnettä

Kierrätyksen syyt ovat olleet eri aikoina erilaiset.

Otsikot huutavat kierrätystä ja kerskakulutusta, pikamuotia ja mikromuovia. Tätä on 2000-luku, vai mitä? Kuitenkin kierrätys ei ole mikään uusi asia, vaan aikaisemmille sukupolville se oli normaalia arkea. Vaatteiden ja lakanoiden värit ja kuosit muotoutuvat muistoiksi räsymaton raidoituksessa. Vanhasta tulee uutta ja käytetystä kuranttia. 

Vaatteiden parsiminen oli arkista touhua, jonka jokainen osasi. Tosin Suomen käsityön museon perusnäyttelyssä Käsityössä elämän tuntu on esillä myös vähän harvinaisempi parsimisväline, vai kuinka moni on parsinut hansikkaita? Perusnäyttelyn Kierrätysdesign-osion vetolaatikossa valkoisen kannellisen pahvirasian lokeroiden pohjalla on pumpulia ja sen päällä viisi munanmuotoista, puista parsimisalustaa, joita käytetään esimerkiksi hansikkaiden sormenpäitä parsiessa. ”Parsimismunien” arvioitu valmistumisajankohta on 1880–1889. Museon kokoemiin esine on hankittu vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelystä. 

Ennen vanhaan hansikoiden parsimisen apuna käytettiin pieniä parsimismunia.
Ennen vanhaan hansikoiden parsimisen apuna käytettiin pieniä parsimismunia. Kuva: Suomen käsityön museo

 

Kierrätyksen syyt ovat olleet eri aikoina erilaiset. Sota- ja pula-aikana jauhosäkit kirjottiin kukikkaiksi liinoiksi ja nykyään haarukat helähtävät koristeellisina lampetteina ja koristavat sormia ja ranteita. Yhden tuotteen elinkaaresta voi olla materiaalinen yhteys uuteen elämään uutena esineenä. Nykyään kierrätys voi olla paitsi elämän ehto ilmastonmuutoksen uhkaamassa maailmassa, myös ekologinen ja egologinen ajattelutapa. Kierrätyksen kautta voi saada hyvää mieltä myös itselle. 

Vanhoista haarukoista voi tehdä kynttiläkruunun.
Vanhoista haarukoista voi tehdä kynttiläkruunun. Kuva: Suomen käsityön museo

 

Ekologisinta on ottaa jo suunnitteluvaiheessa huomioon tuotteen elinkaari ja materiaalin jatkokäyttö. Kierrättämistä parhaimmillaan on esineen säilyttäminen sukupolvelta toiselle, muistoineen ja tarinoineen. Esineen kestävyyteen ja laadukkuuteen kiinnitetäänkin yhä enemmän huomiota. Käsityömaailmassa kierrätys ja uusiokäyttö on ollut jo pitkään trendinä. Yhä useampi käsityöammattilainen hyödyntää työssään ylijäämämateriaaleja tai käytöstä jo poistuneita esineitä. Valmistetaan laukkuja ja asusteita teollisuuden ylijäämänahasta tai elinkaareensa päässä olleista sisäkumeista. Toinen voi hankkia materiaalinsa kirpputoreilta ja muuttaa palapelit ja rikki menneet näppikset koruiksi. 

Parsiminen, paikkaaminen ja korjaaminen ovat esillä myös Taitoliiton vuoden 2021 näyttelyssä Parsittu ja paikattu, johon haetaan juuri nyt osallistujia. Käsityötä, luovuutta ja näkemyksellistä taitoa esittelevä näyttely saapuu myös Suomen käsityön museoon maaliskuussa 2021. Paikkaaminen ja parsiminen voi olla yllätyksellistä, kekseliästä ja mielenkiintoista, se voi tuottaa lisäarvoa ja olla myös taiteellista ilmaisua. Näyttelyllä halutaan nostaa myös korjaamisen arvostusta ja kiinnittää huomiota tuotteiden kestävään käyttöön ja uudistamiseen.

Kierrätyskäsityön maailman rajat on laajalla ja materiaalien uusi elämä saa alleen siivet yhä useammin. Tellusta ei haluta rasittaa enempää vaan roskallekin pyritään antamaan uusi elämä. Vanhalla esineelle uuden tarkoituksen löytäminen ruokkii myös mielikuvitusta. Mitä kaikkea tästäkin saisi tehtyä!

Tekstit ja kuvat: Suomen käsityön museo ja Sari Koskinen