Kierrätys on uusi musta – vai sittenkin vanhaa perinnettä
Otsikot huutavat kierrätystä ja kerskakulutusta, pikamuotia ja mikromuovia. Tätä on 2000-luku, vai mitä? Kuitenkin kierrätys ei ole mikään uusi asia, vaan aikaisemmille sukupolville se oli normaalia arkea. Vaatteiden ja lakanoiden värit ja kuosit muotoutuvat muistoiksi räsymaton raidoituksessa. Vanhasta tulee uutta ja käytetystä kuranttia.
Vaatteiden parsiminen oli arkista touhua, jonka jokainen osasi. Tosin Suomen käsityön museon perusnäyttelyssä Käsityössä elämän tuntu on esillä myös vähän harvinaisempi parsimisväline, vai kuinka moni on parsinut hansikkaita? Perusnäyttelyn Kierrätysdesign-osion vetolaatikossa valkoisen kannellisen pahvirasian lokeroiden pohjalla on pumpulia ja sen päällä viisi munanmuotoista, puista parsimisalustaa, joita käytetään esimerkiksi hansikkaiden sormenpäitä parsiessa. ”Parsimismunien” arvioitu valmistumisajankohta on 1880–1889. Museon kokoemiin esine on hankittu vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelystä.
