Kokoelmien ulkomaiset esineet

Tutkimusmatkoilta kokoelmaesineiksi

Suomen käsityön museon kokoelmiin kuuluu suomalaisen käsityön ja käsiteollisuuden tuotteiden lisäksi myös ulkomaisia esineitä. Suurin osa ulkomaisista esineistä kuuluvat vanhaan kokoelmaan, joka kerättiin museon syntyaikoina. Museon syntyajoista onkin tarinaa jo edellisessä blogikirjoituksessa. Ulkomainen kokoelmahan kerättiin vertailuaineistoksi ja malliksi kotimaiselle tuotannolle ja siihen kuuluu kaikkinensa noin 1200 esinettä. 

Museon vanhassa kokoelmassa on suomalaisen käsityön lisäksi esineitä muun muassa Venäjältä ja Skandinaviasta. Myös Ranskasta ostettiin kokoelmiin vertailuaineistoa Pariisin Maailmannäyttelyn aikaan 1899. Näitä kokoelman vanhimpia hankintoja esiteltiin vuonna 2019 museon luentosalissa La Normandie Boréale -näyttelyn yhteydessä. 

Museon ulkomaista kokoelmaa esiteltiin julkaisussa Sadan vuoden odotus - A Century Later (Seija Heinänen, 1993). Harmillisesti julkaisu on jo loppuunmyyty. 

Tutkimusmatkoilta kokoelmaesineiksi

Varsinkin museon alkuaikoina kokoelmia täydennettiin tutkimusmatkoilla ja niiltä matkoilta on peräisin myös kokoelman ulkomaiset esineet. 

Sisällöltään monipuolisimman ja systemaattisimmin kerätyn venäläisen esinekokoelman keräsi museon ensimmäinen johtaja, kotiteollisuustarkastaja Lauri Mäkinen, matkallaan Etelä- ja Keski-Venäjälle vuonna 1912. Matkallaan Mäkinen tutustui paikallisiin kotiteollisuusoloihin myös näkemäänsä valokuvaten. Nämä silloin Maataloushallituksen alaisuudessa toimineen Kotiteollisuustoimiston kuvat ovat tulleet Suomen käsityön museolle lahjoituksena 1980-luvun alussa. Myöhemmin venäläistä esinekokoelmaa kartutettiin ostoilla vuoden 1913 Pietarin kotiteollisuusnäyttelystä. Kokoelma sisältää mm. puisia talousastioita, maljakoita, hyllyjä, tuohitöitä, rasioita sekä talous- ja käyttöesineiden miniatyyrejä. Myös tekstiilejä on paljon.

Suomen käsityön museon perusnäyttelyssä Käsityössä elämän tuntu on esillä Mäkisen keräämiä koruja vetolaatikossa. 1800-luvun lopun Venäjällä korut olivat olennainen osa kansannaisen pukua. Ne ilmensivät omistajansa ikää, säätyä sekä yhteiskunnallista ja taloudellista asemaa. Näyttelyssä esillä olevissa hopeafiligraanikorut on valmistettu niin sanotusta puolanhopeasta eli tinan ja hopean sekoituksesta ja helmien materiaalina oli yleensä lasi. Mäkisen vuonna 1912 Venäjältä tuomat korut ovat toimineet liivin tai paidan halkion kiinnittiminä. 

Venäläisiä hopeakoruja 1800-luvulta Suomen käsityön museon perusnäyttelyssä.
Venäläisiä hopeakoruja 1800-luvulta Suomen käsityön museon perusnäyttelyssä. Kuva: Suomen käsityön museo

 

Museon pohjoismainen kokoelma on kerätty hyvin satunnaisesti. Suurin osa sen esineistöstä on Norjasta ja se sisältää muun muassa gobeliineja ja lehväkoristeisia esineitä. 

Uutta kansainvälistä aineistoa lahjoitusten kautta

Vanhaa ulkomaista kokoelmaa täydentävät uudemmat kansainväliset aineistot, jotka ovat aikaisempien tavoin myös kulttuurimatkailijoiden kartuttamia. Nämä esineet ovat tulleet museolle osana isompia lahjoituskokonaisuuksia. 

Etelä-Amerikasta, Afrikasta, Intiasta ja Etelä-Euroopasta esineitä kokoelmiin on tullut Eero Sovelius-Sovion matkoilta 1980-1990-luvuilta. Kokoelman meksikolainen esineistö käsittää keramiikkaa, naamioita ja tekstiilejä intiaanikulttuureista, afrikkalainen esineistö makonde-veistoksia, masai-heimon koruja, aseita, tekstiilejä ja intialainen pääosin tekstiilejä. Lisäksi lahjoituksen mukana tuli myös kirjallisuutta ja arkistoaineistoa. 

Tyyne-Kerttu Virkki keräsi aineistoa nykyisen rajantakaisen Karjalan alueelta Aunuksesta Itä-Karjalasta sekä Eestistä, Kyprokselta ja Meksikosta. Ajallisesti kokoelmat sijoittuvat pääasiassa 1900-luvun alusta nykypäivään pääpainon ollessa sota-ajassa ja sen jälkeisessä jälleenrakentamisen ajassa.  

Kokoelmassa on myös käsityötä Indonesiasta. Pääosin 1990–2000-lukujen käsityötä sisältävä aineisto on Irmeli Suviolan keräämä.

Ulkomaalainen käsityö inspiroi

Ulkomaista käsityötä ja eksoottisempaa alkuperäiskansojen käsityötä esitelleet näyttelyt ovat aina saaneet suuren suosion olleessaan esillä museossa. Näyttelyt lienee vastanneet suomalaisten eksotiikan nälkään ja aitojen kokemusten kaipuuseen. Kotimaan ulkopuolelta löytyvä erilainen muoto- ja värimaailma on käsityöläiselle ehtymätön inspiraation lähde ja voi herättää syvänkin kiinnostuksen toiseen kulttuuriin. Se herättää myös näkemään uusia näkökulmia vanhaan ja tuttuun – näinkin asian voi toteuttaa! 

Suomen käsityön museossa on esitelty huikeaa käsityöosaamista muun muassa Indonesiasta (Minun Indonesiani, vuonna 2005), Etelä-Koreasta (Korean Design – Perinteistä modernia, vuonna 2011), Virosta (Olen eestlane – olen virolainen vuonna 2014), USA:sta (Juuret syvällä – Deep Roots, vuonna 2015) ja Japanista (Temppelin tekijät, vuonna2015). Vielä tänä vuonna näyttelyihin tulee paimentolaishenkisiä perinnetekstiilejä aina Marokosta Tiibetiin ja takaisin Basaarien kätköistä -näyttelyssä, jossa esitellään käytössä olleita perinnetekstiilejä, kuten kelim-mattoja, sekä perinnekoruja keräilijä Tuomas Sopasen kokoelmista. 

Museon kokoelmiin hankitaan edelleen silloin tällöin myös ulkomaalaista käsityötä. Yleensä kyse on lahjoitusten mukana tulleista esineistä tai näyttelyistä ostetuista täydennyksistä. Kaikkia kokoelmatäydennyksiä kuitenkin ohjaa Suomen käsityön museon kokoelmapolitiikka, joka koottiin vuonna 2018 yksiin kansiin.

Kuva ja tekstit: Sari Koskinen ja Suomen käsityön museo