Neuloosin hurmio ja verkkoyhteisön tuki

Neuloosi sanana on jo käynyt tutuksi kuvaamaan ilmiötä, joissa lankojen hypistely ja puikkojen kilinä valtaa yhä isomman osan vapaa-aikaa. Kotona lankavarasto kasvaa ja aina syntyy uusia ihania ohjeita, joita haluaa ottaa puikoille. 

Käsityöharrastuksen trendit ovat vaihdelleet vuosikymmenten ja -satojen aikana, mutta neulonta on noussut viime vuosina aivan uusiin sfääreihin. 1990-luvulla tilkkuilu nosti uudelleen päätään. Tilkkutöitä tehtiin harrastuksena ahkerasti, eikä syntynyt tuotos enää välttämättä kertonut suvun tarinaa käytettyjen kankaiden kautta, vaan sitä käytettiin itsensä ilmaisuun. Yksi hankki kankaita varta vasten tilkkutyötään varten, toinen ompeli elämäntarinansa kotona löytyneistä tarpeista. Hieman samaa ilmiötä oli nähtävissä 2000-luvun taitteessa suosiossa olleessa skräppäämisessä. 

Neulonnan ympärille on kuitenkin rakentunut ihan uudenlainen yhteisö, joka ruokkii intohimoa ja antaa vertaistukea epätoivon hetkellä. Neuloosin vallassa selaillaan Ravelry-sivustoa ja neuleblogeja, tutkitaan ohjeita ja verkkokauppojen lankahyllyjä ja seurataan keskustelupalstoja uusista lankakehityksistä. Ja mikä aika on ollakaan neuloja! Lankoja on saatavissa kaikissa sateenkaaren väreissä – käsinvärjättyinä, ainutlaatuisina erityiserinä, joita varataan ja ennakkoon ja murehditaan, jos tilaus menee ohi suun. Kirjoneuleohjeiden edessä huokaillaan ja sekin, joka ei ole puikkoihin yläasteen jälkeen koskenut, eksyy ostamaan lankaa ja puikot – jospa en tällä kertaa vihaisikaan neulomista, kun saa neuloa mitä huvittaa, eikä tarvitse hikoilla sukan kantapään parissa. 

Kuitenkin rinnalla elää aivan yhtä suuri vastuullisen neulomisen halu. Tarkastellaan lankojen alkuperiä, valmistustapoja ja kestävyyttä. Villalangan tuotannon vastuullisuutta tutkitaan tarkkaan, varsinkin merinovillan osalta. Kotimaisuutta toivotaan, mutta iso osa langoista tulee Suomeen edelleen ulkomailta. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut kotimaisen villan käytössä ja isoja kehitysharppauksia on otettu. Paimiolainen Vuonue on kehittänyt kestävän sukkalangan ilman muovia ja suomenlampaanvillan kysyntä kasvaa koko ajan. Merkittävänä kehittäjänä siinä on ollut mukana myös jyväskyläläinen Titityy Tukuwool-merkkinsä kanssa. Molemmilla on tavoitteena tarjota kotimaista tuotantoa, kestävästi. 

Viimeisimmän silauksen harrastuksen räjähtämiseen on varmasti antanut poikkeuksellinen korona-aikamme. Kotona vietetty aika halutaan käyttää muuhunkin kuin rötväämiseen, ja mikäs sen hienompaa kuin heiluttaa puikkoja tv:tä katsellessa tai äänikirjaa kuunnellessa. Ainakin Suomen käsityön museon koronavuoden tarinoita keräävällä sivustolla kerrotaan usein, kuinka poikkeusvuosi on herättänyt käsityöharrastuksen uudelleen tai vihdoin on löytynyt aikaa saada päätökseen sen vuosiksi unohtunut projekti. Tässäkin verkkoyhteisö on toiminut valtavana varantona, kun muita kokoontumisia on pitänyt rajoittaa. 

Oletko muuten pysähtynyt Suomen käsityön museon perusnäyttelyssä Käsityössä elämän tuntu katsomaan neulontavideota? Vaikuttava, useilla elokuvafestivaaleilla palkittu lyhytanimaatio The Last Knit, kuljettaa mukanaan neulomisen pakkomielteiseen, mutta kauniiseen maailmaan. Laura Neuvosen mestaritaos on katsottu Youtubessa yli 23 miljoonaa kertaa!

Teksti: Sari Koskinen
Kuvat: Suomen käsityön museo