Hyppää pääsisältöön
Kuva
Posliinikannun toinen puoli on koristeltu vaaleanpunasävyisellä kukkia ja ruukkuja esittävällä kuva-aiheella, toinen puoli ja yläreuna mustalla sivelletyllä kalligrafialla. Kannun pohjassa on leiman lisäksi jianding-vientilupasinetti. Kuva Suomen käsityön museo
Kokoelmaa purettaessa eräs suuri ja painava puulaatikko paljastui olevan täynnä kiinalaisia posliiniesineitä.
Kuva
Posliinikannun toinen puoli on koristeltu vaaleanpunasävyisellä kukkia ja ruukkuja esittävällä kuva-aiheella, toinen puoli ja yläreuna mustalla sivelletyllä kalligrafialla. Kannun pohjassa on leiman lisäksi jianding-vientilupasinetti. Kuva Suomen käsityön museo

Suomen käsityön museo vastaanotti hiljattain suuren testamenttilahjoituksen jyväskyläläiseltä Johanssonin pariskunnalta, joka matkusteli ympäri Aasiaa 1970–1990-luvuilla ja keräsi kattavan kokoelman matkamuistoja. Kokoelmaan kuuluu monenlaisia esineitä useammasta eri maasta. Esineet oli lahjoitusta noudettaessa kääritty kuplamuoviin ja pakattu kiireen vilkkaa laatikoihin. Kokoelmaa purettaessa eräs suuri ja painava puulaatikko paljastui olevan täynnä kiinalaisia posliiniesineitä. Erilaisia vaaseja, ruukkuja, kannuja, kuppeja ja rasioita kuoriutui suojamuoveistaan esiin yksi toisensa jälkeen. Niiden koristeluiden kuva-aiheissa vilahtelivat niin krysanteemit ja perinteiset vuoristomaisemat, kuin myös erilaiset ornamenttikuviot, ihmishahmot ja abstraktimmat kalligrafiatekstit. Jotkut kuvitukset olivat vapaammin sivellettyjä ja jotkut pikkutarkasti, koneellisesti painettuja. Useimpien esineiden pohjasta löytyi kiinankielinen leima. Tässä katsauksessa kurkistetaan kolmen erilaisen posliiniesineen leimoihin.

Kiinalaisen posliinin valmistus juontaa juurensa yli 3500 vuoden taakse. Tämän kokoelman esineet ovat arviolta peräisin aikaisintaan 1800-luvun loppupuolelta, useimmat 1900-luvulta. Kiinalaisten posliiniesineiden muotoilusta, kulumista, kuvioinneista ja värimaailmasta voi yleensä päätellä jotain esineen alkuperästä. On kuitenkin tärkeää luoda lähempi silmäys myös esineen pohjasta löytyvään leimaan. Erilaiset leimat, sinetit ja muut merkinnät antavat jonkinlaisen vihjeen esineen alkuperästä, tekijästä tai käytöstä.

Usein esineen pohjasta löytyy sininen tai punainen, neljästä tai kuudesta sinettikirjoitusmerkistä (zhuan shu, 篆書) tai ns. normaalikirjoituksella (kai shu楷書) kirjoitetusta kiinankielisestä kirjoitusmerkistä koostuva, kumileimasimella painettu tai sivelletty leima. Leimat luetaan yleensä ylhäältä alas ja oikealta vasemmalle.

Leimoja on muutamaa erilaista tyyppiä. Niin sanotut nianhao-leimat (年號) viittaavat keisariin, dynastiaan tai tiettyyn ajanjaksoon. Usein nianhao-leimassa mainitaan ensin kahdessa ensimmäisessä kirjoitusmerkissä dynastia ja kahdessa seuraavassa merkissä sitä tietyllä ajanjaksolla hallinneen keisarin nimi. Joskus dynastiamerkintä jätetään pois ja leima alkaa suoraan keisarin nimellä. Yleensä viimeinen tai viimeiset merkit tarkoittavat ”valmistettua”. Leima voi myös ilmaista esineen käyttöpaikkaa tai -tarkoitusta, tai nimetä esineen tekijän tai valmistustahon. Myös symbolikuvioisia tai eräänlaisia toivotuksia sisältäviä leimoja on käytetty. 

 

Kuva
Kaksi Tongzhi-keisarin nimeävää zhuanshu-kirjoituksella tehtyä nianhao-leimaa ja jianding-vientilupasinetti. Kuva Suomen käsityön museo

Kuvassa esimerkkinä kaksi Tongzhi-keisarin nimeävää zhuanshu-kirjoituksella tehtyä nianhao-leimaa ja jianding-vientilupasinetti. Tongzhi hallitsi Qing-dynastialla, jota ei näissä nelimerkkisissä leimoissa mainita, vaan leima alkaa suoraan keisarin nimestä: ”同治年制”, pinyin-transkriptiolla ”tong zhi nian zhi”.

Leimoihin ei ole aina – tai välttämättä kovin useinkaan – luottamista, vaan varsinkin kauas historiaan viittaaviin nianhao-leimoihin kannattaa suhtautua skeptisesti. On hyvin epätodennäköistä, että kirpputorilta löytynyt vanhan näköinen posliinivaasi Qing-dynastian Kangxi-keisarin leimalla olisi leimansa mukaiselta ajalta eli vuosilta 1662–1722. Toisaalta myös ”väärät” leimat antavat yleensä vihjeen esineen valmistusajasta tai tarkoituksesta. Kiinalaiseen taiteeseen on kautta historian kuulunut kopiointi ja uuden luominen perinteiden hengessä. Väärennösten problematiikka onkin kiinalaisessa taiteessa erilaista kuin länsimaalaisessa ajattelussa. Erityisesti maalaus- ja kalligrafiataiteissa vanhojen mestareiden kopiointi on välttämätön taiteellisen harjoituksen muoto, minkä vuoksi hyvää kopiota voidaan arvostaa hyvinkin korkealle. Posliinia toki väärennetään kaupallisiin tarkoituksiin hyvin paljon. 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla ”antiikkisen” näköisen posliinin valmistus kävi erityisen kuumana ja tasavallan aikana (1912–1949) valmistettiin paljon kopioita dynastia-ajan posliinista. Nykyaikana valmistetaan jo tasavaltalaisia kopioita esittäviä kopioita. 

 

Kuva
Kahden samankaltaisen, modernin yksityiskohtaiseen tapaan koneellisesti tai puoliteollisesti koristekuvioidun vaasin pohjasta löytyivät samanlaiset leimat. Kuva Suomen käsityön museo

Kahden samankaltaisen, modernin yksityiskohtaiseen tapaan koneellisesti tai puoliteollisesti koristekuvioidun vaasin pohjasta löytyivät samanlaiset leimat. Haalea ”Made in China” -teksti jo itsessään paljastaa, ettei esine ole kovinkaan vanha. Tekstin lisäksi pohjaan oli kuitenkin painettu perinteistä zhuanshu-sinettikirjoitustyyliä mukailevilla kirjoitusmerkeillä kirjoitettu kuusimerkkinen teksti. Sinettikirjoitusleimoja on yleensä kätevin lähestyä nykykiinan kirjoitusmerkkien kautta. Kaksi ensimmäistä merkkiä kiinan kieltä hieman tunteva tunnistaa helposti nykykiinan merkkien perusteella sanaksi ”中国”, pinyin-transkriptiolla ”zhong guo”, eli ”Kiina”, vaikka jälkimmäinen merkki onkin merkin nykyversioon verrattuna erilainen. Myös seuraava merkki ”景” eli ”jing” löytyy helposti vaikkapa sanakirjan piirto-ominaisuuden avulla. Loput kolme merkkiä ovat hieman tyylitellympää sinettikirjoitusta, mutta edellinen merkki ”jing” antaa ratkaisevan vihjeen. Kiinalaisen posliinin pääkaupunkina on jo pitkään tunnettu Jingdezhenin kaupunki, jonka kiinankielisen nimen ”景德镇” merkkejä sinettikirjoitusleimaan verratessa huomaa yhtäläisyyksiä. Arvauksen voi tarkistaa kirjallisuuden tai internetin leimalistauksista, joista löytyy samantapaisia tyyliteltyjä kirjoitustapoja Jingdezhenille. Leimojen viimeinen merkki viittaa usein valmistamiseen, kuten myös tämän leiman viimeinen merkki ”zhi” (制). Leiman teksti ”zhong guo jing de zhen zhi” tarkoittaa siis Kiinan Jingdezhenissä valmistettua. Leimat eivät aina ole totuudenmukaisia, mutta nämä vaasit voivat hyvin olla modernia tuotantoa Jingdezhenistä. 

 

Kuva
Posliinikannun toinen puoli on koristeltu vaaleanpunasävyisellä kukkia ja ruukkuja esittävällä kuva-aiheella, toinen puoli ja yläreuna mustalla sivelletyllä kalligrafialla. Kannun pohjassa on leiman lisäksi jianding-vientilupasinetti. Kuva Suomen käsityön museo

Toinen esine on korkea teekannu. Kannun toinen puoli on koristeltu vaaleanpunasävyisellä kukkia ja ruukkuja esittävällä kuva-aiheella, toinen puoli ja yläreuna mustalla sivelletyllä kalligrafialla. Kannun pohjassa on leiman lisäksi jianding-vientilupasinetti (鉴定 jian ding). Jianding-sinetit ovat virallista vientilupaa ilmaisevia merkintöjä. Kiinan State Export Department ja Cultural Relics Bureau ovat myöntäneet lupia esineille, jotka vaikuttavat Kiinan kansantasavaltaa vanhemmilta eli ennen vuotta 1949 valmistetuilta. Tätä vanhempi esineistö lasketaan antiikiksi ja sen vieminen maasta ilman lupaa on kielletty. Vastaavasti vientilupia ei lain mukaan myönnetä ennen vuotta 1795 valmistetuille esineille, mutta käytännössä vientiluvan saavan esineistön raja kulkee paljon myöhäisemmällä ajalla, noin 1800-luvun puolivälissä. Myös jianding-sinettejä väärennetään, joten nekään eivät ole tae esineen iästä. 

Kannun pohjassa on kuusimerkkinen sinettikirjoitusleima, yksinkertaistetuille merkeille käännettynä "中华民国年制", pinyin-transkriptiolla "zhong hua min guo nian zhi", mikä merkitsee vapaasti käännettynä Kiinan tasavallan aikaista tuotantoa. Kannun kyljessä olevaa kalligrafiatekstiä ei ole selvitetty kokonaisuudessaan, mutta tekstissä on katkelma ” 民国元年  岁次壬子” (min guo yuan nian sui ci ren zi). Katkelman ensimmäisen osan merkitys on ”Kiinan tasavallan ensimmäinen vuosi”. Katkelman toisessa osassa viitataan kiinalaisen 60-vuotisen syklisen kalenterin mukaisesti ajanjaksoon vuonna 1912 (ren zi, 壬子). Posliiniesineiden kalligrafiateksteissä on toisinaan käytetty kyseistä tapaa valmistusvuoden merkitsemiseen. Leima ja kalligrafian viittaukset voisivat siis ajoitusmielessä tämän kannun kohdalla pitää paikkansa ja viitata suoraan vuoteen 1912, mutta voivat olla myös myöhemmin tarkoituksella tehtyjä, esimerkiksi Kiinan tasavallan juhlistamisen kunniaksi.

 

Kuva
Pieni kannellinen posliinirasia, on koristeltu melko modernin näköisin kukka- ja lehtikuvioin. Rasian pohjassa on neljästä kirjoitusmerkistä koostuva leima. Kuva Suomen käsityön museo

Kolmas esine, pieni kannellinen posliinirasia, on koristeltu melko modernin näköisin kukka- ja lehtikuvioin. Rasian pohjassa on neljästä kirjoitusmerkistä koostuva leima. Leima on nykykiinan kirjoitusmerkeillä kirjoitettu, joten se on helppo lukea tai selvittää sanakirjan piirto-ominaisuudella. ”香港加工” eli ”xiang gang jia gong” tarkoittaa vapaasti käännettynä ”viimeistelty Hongkongissa”. Posliini ja itse astia on siis tuotettu muualla. Tällainen tuotantotapa oli kuumimmillaan 1960–1970-alukujen posliiniteollisuudessa, jolloin posliinia tuotiin Manner-Kiinasta tai Japanista Hongkongiin koristeltavaksi. Tässä tapauksessa leima kertoo verrattain luotettavasti esineen alkuperästä. 
Tiivistetysti sanottuna posliiniesineiden leimat antavat usein jonkinlaisen vihjeen esineen taustasta, mutta niihin kannattaa suhtautua varauksella. Myös ei-paikkansapitävät leimat usein kertovat jotain posliinintuotannosta ja sen trendeistä. Leimoista kiinnostuneille löytyy hyviä listauksia ja tulkintaohjeita niin kirjallisuudesta kuin verkostakin.

 

Kuva
Keisarin nianhao-leimoja listattuna (Hyvönen, H. 1986). Etualalla erilaisia Tongzhi-leimoja, joista kaksi käytännön esimerkkiä näkyivät ensimmäisessä kuvassa. Kuva Suomen käsityön museo

Kuvassa keisarin nianhao-leimoja listattuna (Hyvönen, H. 1986). Etualalla erilaisia Tongzhi-leimoja, joista kaksi käytännön esimerkkiä näkyivät ensimmäisessä kuvassa. 

Teksti ja kuvat: Sanni Leimio

Lähteitä ja luettavaa

Hyvönen, H. (1986). Kiinalaista posliinia. Chinese Porcelain. Museovirasto, Forssa
Irv Graham, Asian Art Appraisals & Investment Advice (ei pvm.). Chinese Porcelain Reign Marks Identification. Haettu 30.5.2022 osoitteesta https://www.chineseantiques.co.uk/chinese-porcelain-reign-marks-identif… 
Nilsson, J-E. (ei pvm). Antique Chinese and Japanese Porcelain Collector's Help and Info Pages. Haettu 30.5.2022 osoitteesta https://gotheborg.com/
Tregear, M. (1997). Chinese Art. Series: World of Art. Thames & Hudson