Euran muinaispuku
Muinaispuku on arkeologisessa kaivauksessa löydettyihin viikinki- ja ristiretkiajan (1000–1200-lukujen) koru- ja tekstiilijäänteisiin perustuva puku. Arkeologiset hautalöydöt kertovat meille ihmisten tavoista ja uskomuksista eri aikoina.
Euran Luistarin alueen ensimmäiset hautalöydöt tehtiin vuonna 1969 ja nyt alueelta on kaivettu yli 10 000 löydöstä, joiden perusteella on voitu tehdä päätelmiä mm. rautakauden esineistöstä ja tapakulttuurista. Suomen käsityön museon näyttelyssä oleva Euran muinaispuku perustuu näihin hautalöytöihin ja se kertoo omaa tarinaansa siitä, miten 1000 vuotta sitten mahtinaisia haudattiin.
Juhlapuvussaan haudatun emännän koruston runsaus, pronssipäällysteinen veitsentuppi sekä muut yksittäiset hautalöydöt kertovat naisen vahvasta asemasta. Korujen valmistaja, Kalevala Koru on yhdistänyt menneitten ja nykyisten sukupolvien esteettiset mieltymykset korujen muotoon jo vuodesta 1937.
Pakanalliseen tapaan kuului haudata vainajat juhlapuvuissaan. Kankaat yleensä säilyvät huonosti suomalaisessa maaperässä, mutta naisten pukujen koristeina käytettiin pronssilangasta kierrettyjä spiraaleja ja pronssikoruja, joiden erittämät metallioksidit ovat säilyttäneet osia kankaista ja nauhoista, joten tutkijat pystyivät päättelemään millainen puku alun perin oli.
Pienet kuitujäänteet ja metallihome tarkentavat meille yksityiskohtia muinaispukujen rakenteesta. Jäänteiden perusteella on pitkälti pystytty todentamaan, miten mahtiemännät ovat pukeutuneet. Muinaispukujen esikuvien perusosat ja valmistustekniikat ovat saaneet vaikutteensa antiikin Kreikasta tai jopa Bysantista Baltian ja Skandinavian reittien kautta.
Suuritöiset ja kalliit muinaispuvut kuvastavat hyvin pakanuudenajan lopun käsityötaidon korkeaa tasoa. Ne kertovat myös siitä, kuinka vaatteilla ilmaistiin ihmisen sosiaalinen asema. Kullankiiltävin spiraalein koristeltuja vainajien hautavaatteita pidetään juhlapukuina. Sitä ne varmasti ovat olleet, mutta se, jolla on ollut varaa ja valtaa, on pukeutunut näyttävästi todennäköisesti myös arkena. Hautaan vainajalle puettu hieno vaate ei välttämättä ole ollut kantajansa ainut kallisarvoinen asu. Spiraalein koristettuja vaatteita on voinut olla aitassa arkku täynnä, kuten kansanruno kertoo! Tähän viittaa myös se, että joskus hautaan on laitettu useampi kappale samaa vaatetta.
Uutta muinaispukua suunniteltaessa asiantuntijat tutkivat tarkkaan haudan pienimmätkin tekstiilijäänteet. Kansallispuvut puolestaan ovat 1700- ja 1800-luvun talonpoikaisväestön juhla-asujen toisintoja. Niiden esikuvat ovat vähintään puoli vuosituhatta nuorempia kuin muinaispukujen.
Euran muinaispuku on ensimmäinen pukuennallistus, jossa on tärkeimpänä periaatteena ollut seurata madollisimman tarkkaan hautalöytöjä ja tehdä tieteellisesti pitävä pukuennallistus. Hauta dokumentoitiin jo kaivausvaiheessa huolellisesti. Löydöt tutkittiin konservointilaboratoriossa asiantuntijavoimin ja pukurekonstruktion ratkaisut on perusteltu useissa julkaisuissa. Mallipuvun kaikki langat kehrättiin ja värjättiin kasviväreillä.
Euran muinaispuku puku sai huomiota, kun presidentti Tarja Halonen käytti pukua itsenäisyyspäivän vastaanotolla vuonna 2001 ja 2017.
Tekstit ja kuvat: Suomen käsityön museo