Jonna Kantorin paperiraanut
Raanuihin törmää tasaisesti, ainakin jos kiertää kirppiksiä. Moni ei kuitenkaan osaa välttämättä kutsua kyseistä tekstiiliä juuri raanuksi. Puheissa tuntuvat herkästi menevän sekaisin raanut, ryijyt ja täkänät. Usein ihmiset puhuvatkin yksinkertaisemmin seinävaatteesta tai seinätekstiilistä. Mikä kumma raanu sitten oikein on?
Saamelaisen ensyklopedian mukaan historiaa tutkaillessa jäljet johtavat Norjan rannikon merisaamelaisiin, joiden oletetaan omaksuneen tekniikan raanujen kudontaan (kanta)skandinaaveilta. Raanu ei siis missään nimessä ole mikään uusi keksintö itsessään. Raanu sanana puolestaan tulee muinaisranskan sanasta graine, joka tarkoittaa kankaiden värjäyksessä käytettä punaväriä ja punaiseksi värjättyä kangasta.
Raanuja on alkujaan käytetty peitteenä niin sängyssä, reessä kuin kehdossa, talvikodan katteena, keinutuolinmattona ja on se toiminut myös hyvin kerrossängyn edusverhona ja jopa pöytäliinana. Sittemmin sen paikka siirtyi enemmänkin seinälle. Monen käyttötarpeen tekstiili siis. Raanu on myös monenlaisen tyylin ja tekniikan tekstiili.
Suomen käsityön museon kokoelmista löytyy monenlaisia raanuja. Löydät niistä tietoa Finna-palvelun kautta.
Raanujen väriskaala on alkujaan ollut hyvin maanläheistä, koska värit lankoihin saatiin luonnosta. Sittemmin 1800-luvun loppupuolella teollinen värjääminen vaihtoi suosituimmiksi väreiksi kirkkaan punaisen sekä voimakkaan vihreän. Tulipa suosioon myös voimakas violetti. Raanuissa kuteena on toiminut yleensä villalanka. Erityinen raanulanka on ohutta ja kertaamatonta. Kirkkailla väreillä kudotut raanut olivat erityisessä suosiossa 1960–70 luvuilla, jolloin sisustuksessa kaikkinensa suosittiin voimakkaita värejä. Raanuista puhuttaessa ei voi olla mainitsematta Elsa Montell-Saaniota sekä Taidekutomo Lapin raanua, jonka raanujen kautta värimaailmat laajenivat voimakkaiksi ja kuviomaailmat muuttuivat myös epäsymmetrisiksi. Kyseisen taidekutomon raanut olivat todella suosittuja 1960–70-luvuilla niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
Raanuilla yhä oma tärkeä paikkansa tekstiilien kokonaisuudessa. On siis hienoa, että artenomi Jonna Kantor on päätynyt raanujen maailmaan vieden niiden tarinaa eteenpäin omalla tyylillään. Jonnan raanut kunnioittavat perinteitä, mutta ovat silti moderneja sekä ajattomia. Villa on vaihtunut paperinaruun ja koot pienentyneet. Lopputulemana on graafisia pienikokoisia taidetekstiilejä. Jonna Kantorin näyttely Ruutuja, raitoja ja raanuja on esillä Näytönpaikassa 14.9.2025 saakka.
Mistä Jonnan kiinnostus juuri raanuihin ja paperimateriaaliin on lähtenyt? Entä mitä hän ajattelee käsitöistä kaikkinensa ja mistä hän inspiroituu? Haastattelun kautta pääset kurkistamaan hänen käsityöläisyyteensä.
Miten olet päätynyt tekstiilien pariin?
Isoäitini kutoi ”puoliammatillisesti” ja harrasti laajasti käsitöitä, neuloi ja nypläsi pitsiä. Myös hänen äitinsä oli aikanaan kutonut. Loma-aikoina vietimme sisareni kanssa paljon aikaa hänen kanssaan ja saimme kokeilla kutomista hänen kangaspuillaan. Suunnittelimme esimerkiksi raidat ja valitsimme kuteet poppanakasseihin, jotka sitten kudoimme. Kassi ommeltiin valmiiksi vanhalla Singerin poljettavalla ompelukoneella. Isoäitini opasti, mutta antoi myös mahdollisuuden vapaasti kokeilla erilaisia käsitöitä. Tekemisessä oli sijaa kokeilemiselle ja myös epäonnistumiselle. Lisäksi hän toteutti syntymäpäivälahjakseni itse suunnittelemiani neulepuseroita. Sain varmasti ensimmäisen kipinän ja innostuksen kädentaitoihin häneltä. Näin myös miten omat suunnitelmat voivat toteutua ja herätä eloon konkreettisina tuotteina.
Mistä innostus paperimateriaaliin on lähtenyt?
Kokeilin paperinarua kudonnassa ensimmäisen kerran opiskellessani artenomiksi yhdeksänkymmentä luvun puolivälin paikkeilla. Ihailin jo silloin myös uudenlaisia Ritva Puotilan Woodnotes tekstiilejä, mattoja ja muita sisustustuotteita. Niiden graafinen, rauhallinen ja ajaton ilme puhuttelevat minua edelleen. Nyt opiskellessani ”uudella kierroksella” tekstiilialaa (kudontaa) olen tutustunut paperinarun käyttöön myös ns. pula-ajan materiaalina. Esimerkiksi Amurin museokorttelissa Tampereella on nähtävissä mielestäni todella kauniita paperinarusta valmistettuja tekstiilejä ja kenkiä.
Mitä haasteita / etuja on paperinarun käytössä materiaalina?
Paperinaru materiaalina asettaa omanlaisiaan haasteita kudonnassa, se on joustamaton ja mahdollisesti narun paksuudesta riippuen jäykkä materiaali, joten esimerkiksi töiden viimeistely on syytä miettiä tarkoin jo etukäteen. Varsinkin jos paperinarua ei ”sekoita” esimerkiksi loimen suunnassa puuvillalankojen kanssa. Paperinaru raanuissani tein useampia kokeiluja ennen varsinaisia seinätekstiilejä ja löysin mielestäni hyvät ratkaisut reunan sitoutumiseen ja loimilankojen päättelyyn. Erityisen hyviä puolia ovat selkeä, sileä pinta ja kestävyys. Myös kotimaisuus, pölyämättömyys ja helppohoitoisuus ovat paperinarun hyviä ominaisuuksia. Näissä raanuissani isossa osassa materiaalia valitessani oli myös paperinarun visuaalinen ilme.
Paperinarun käytössä olisi vielä todella paljon kokeiltavaa. Esimerkiksi materiaalin värjääminen itse, loimimaalaus, erilaiset sidokset, kolmiulotteiset tekstiilit. Aivan varmasti jatkan vielä kudontaa paperinarujen parissa!
Mikä nimenomaan raanuissa kiehtoo?
Tutustuin raanuihin kudonnan kansanomaisten tekstiilien opintojaksollamme. Kudoimme pienet näytteet erilaisista suomalaisista kudekuviollisista raanutyypeistä. Esimerkiksi ihmisten hyvin tuntema ja pitämä Lapin- raanu taas on sidokseltaan kuderipsiraanu, emmekä perehtyneet siihen. Samaan aikaan mietin ja suunnittelin pienikokoisia kevyitä seinätekstiilejä ja kudekuviollisten raanujen graafiset kuvioaiheet tuntuivat juuri sopivilta työstettäväksii tähän tarkoitukseen. Raanujen kuviomaailma on geometrinen ja rikkaasti muunneltavissa. Lisämausteita saa vielä erilaisista pujotuskuvioista ja minä lisäsin paperinaruraanuihini pieniä paperinukka alueita.
On myös kiehtovaa tutustua rikkaaseen tekstiiliperinteeseemme, se on aivan mahtava aarreaitta inspiraation lähteeksi ja suunnittelun tueksi. On mielestäni hienoa, että monia perinteisiä tekniikoita tai tekstiilityyppejä onkin nostettu uudelleen esiin ja työstetty moderneina versioina ja ihmiset ovat siten löytäneet ne uudelleen.
Millaisista asioista inspiroidut ja miten prosessi etenee ideasta tuotteeksi?
Minä katselen ympärilleni, kuljen sitten kaupungissa, rakennetussa ympäristössä tai luonnossa. Pienet yksityiskohdat saattavat antaa ideoita esimerkiksi kankaan pinnan sommitteluun tai väreihin.
Joskus materiaali itsessään toimii alkusysäyksenä. Mitä tästä voisi tehdä, mihin tämä sopisi? Tai toisinpäin, millä materiaalilla saisin tuotua jotain uutta tähän tekstiiliin, kuten kävi paperinaruraanujeni kohdalla.
Prosessi ideasta tuotteeksi kulkee ideoinnin, luonnostelun, materiaalien valinnan ja kokeilujen kautta valmiiksi tuotteeksi. On syytä alusta alkaen miettiä tarkkaan mitä tekee, mikä ylipäänsä on tarpeellista, mitä materiaaleja käyttää ja millainen on syntyvän tuotteen elinkaari.
Mitä tällä hetkellä työstät?
Jatkan opintojani Ammattiopisto Tavastiassa taideteollisuusalan ammattitutkinnon, Käsityöntekijän, parissa. Opintoni painottuvat omalle ammattialalleni eli kudontaan. Tänä syksynä aloitan opinnoissani tuotannonsuunnittelun opintokokonaisuuden ja tulenkin pohtimaan käsityönä ja tai käsiteollisesti valmistettavan tuotteen tekemisen haasteita ja etsimään niihin hyviä käytänteitä ja ratkaisuja.
Onko joku käsityötekniikka tai materiaali, jota haluaisit kokeilla?
Haluaisin oppia korinpunontaa ja tuohitöitä! Olisi hienoa hyödyntää Suomen luonnossa kasvavia materiaaleja, kaislaa, pajua ja tuohta ja valmistaa kolmiulotteisia töitä.
”Käsityöt on…”
Käsityön tekeminen ammattina on itsensä haastamista, uuden oppimista, ihastumista ja kuulumista käsityöläisten, erityisesti kankureiden, pitkään perinteeseen ja joukkoon.
Rakkain esineeni on?
En osaa valita yhtä esinettä tähän vastaukseen. Pidän vanhoista käsin puusepän tekemistä huonekaluista tai pienistä kodin esineistä esimerkiksi kauniista vanhoista rasioista, joissa on kauniisti tehdyt liitokset ja jo haalistuneet koristemaalaukset, vakoista tai työvälineistä. Ne ovat upeita esimerkkejä kauneuden ja käytännöllisyyden kohtaamisesta. Isoäidin pellavasta kutomista pöytäliinoista tai saunapyyhkeistä. Rakkaisiin esineisiin liittyy usein ajan kuluminen, kerroksellisuus ja henkilökohtainen historia.
Teksti: Margarita Rosselló Ramón ja Jonna Kantor
Kuvat: Jonna Kantor