Käsitöitä vahvalla tunteella
Pysähtymisen paikka, pohtii moni kirjoittaessaan tämän kevään tuntemuksista. Koronapandemian laajeneminen maailmanlaajuiseksi uhaksi ja meidän jokaisen elämään vaikuttavaksi asiaksi, yllätti niin päättäjät kuin ihmiset eri puolilla maailmaa. Me suomalaisetkin jouduimme uuden arjen eteen. Harrastukset ja toiminnot muuttuivat kertaheitolla. Suomen käsityön museo on yhteistyössä Taitoliiton, Itä-Suomen yliopiston ja Museoviraston Elävän perinnön käsityöringin muiden toimijoiden kanssa antanut mahdollisuuden kirjoittaa korona-ajan vaikutuksista kädentaitojen harjoittamiseen. Kirjoitukset ja lähetetyt valokuvat on kaikkien katsottavissa nettisivuilla koronakasityo.muistele.fi. Tekstit ja valokuvat tallennetaan myös Suomen käsityön museon kokoelmiin kertomaan tulevillekin sukupolville tästä poikkeuksellisesta ajasta. Aineisto on muun muassa tutkijoiden käytettävissä.
Käsin tekeminen ja koronapandemian vaikutus siihen on saanut monen kirjoittamaan ja kertomaan mikä tänä keväänä on ollut toisin. Moni kertoo käsityöharrastusten pysähtyneen, kun kansalaisopiston kurssit loppuivat maaliskuussa kuin seinään. Tieto kurssien päättymisestä tavoitti osan harrastajista talviloman aikana, kun he saivat tiedon, kansalaisopistontyökausi päättyi “nyt”. Loimet jäivät kangaspuihin suljettujen tilojen taakse ja kurssilaisille heräsi kysymys missä nyt säilyttää mattoihin tarkoitetut suuret määrät matonkuteita. Kun puutyö- ja keramiikkaluokat sulkeutuivat, monen harrastusmahdollisuus pysähtyi työvälineiden puutteeseen. Ja kuka ohjaisi nyt keskeneräisen kansallispuvun valmistusta. Onneksi keskeneräiset työt sai hakea kotiin ja pientä ohjausta sai vielä puhelimitse tai sähköpostitse.
