Hyppää pääsisältöön
Kuva
Kainuulaista tervasoutuperinnettä puusta veistettynä - tyyliteltyjä tervaveneitä pienoismalleina korona-aikaan syntyneenä. Kuva Suomen käsityön museo. Kuva Suomen käsityön museo
Korona-ajassa selviytymisen ja suomalaisten onnellisuuden salaisuutena käsillä tekemisen taito
Kuva
Kainuulaista tervasoutuperinnettä puusta veistettynä - tyyliteltyjä tervaveneitä pienoismalleina korona-aikaan syntyneenä. Kuva Suomen käsityön museo

Käsityötaidot ovat ratkaisu moneen asiaan. Opimme käsillä tekemiseen liittyviä perustaitoja jo lapsesta lähtien. Vanhemmat, isovanhemmat ja muut läheiset opettavat meille nikkarointitaitoja, ompelua, neulomisen ja virkkauksen perusteita. Samat tekemisen taidot tulevat meille tutuiksi viimeistään suomalaisen koulujärjestelmän myötä, kun pääsemme toteuttamaan ideoitamme.

Kun keväällä 2020 Covid-19-pandemia eli tuttavallisemmin korona saavutti Suomen, emme jääneet ”tumput suorina” odottamaan ohjeita käytännön arjesta selviytymiseen. Kodista muotoutui elämän keskipiste, turvapaikka, kun meitä ohjeistettiin välttämään kontakteja muihin ihmisiin ja siirtymään etätöihin, etäpalavereihin, etäkouluun, etäopiskeluun ja tapaamaan läheisiä etäyhteyksien avulla. 

Kuva
Koronakaranteenin aikana syntyi tilkkulaatikon materiaalista insinöörin tarkkuudella tilkkupeitto. Kuva: "Eläkäläisukko". Kuva Suomen käsityön museo

Mistä vaihtelua ja iloa arkeen?

Ulkoilun ja luonnossa liikkumisen huomattiin voimauttavan. Ruuanlaitosta ja leivonnasta tuli perheiden yhteinen harrastus perinteiset riisipiirakat ja korvapuustit näkyivät somen kuvapostauksissa. Kesää 2020 kohden mentäessä puutarhanhoito vei kädet multaan ja tyhjensi puutarhamyymälöistä suosituimmat kasvit ja kotitarveviljelyyn tarvittavat työkalut. Monet tiedotusvälineet uutisoivat ryntäyksestä rautakauppoihin, lankakauppoihin ja kirpputoreille. Etsittiin materiaaleja ja välineitä itse tekemiseen. DIY-buumi valloitti valtakunnan. Sisustamisesta tuli osa arkea ja huonekalujen korjaamisessa tarvittavat unohduksissa olleet kädentaidot aktivoituivat ja uusia taitoja opeteltiin. Kesken jääneitä puutöitä, neuleita ja ompeluksia tehtiin valmiiksi. Käsillä tekeminen on ollut yksi tärkeimmistä keinoista selviytyä poikkeusajasta. Käsitöiden avulla on selviydytty karanteenista, epätietoisuudesta, ahdistuksesta, etätöiden ongelmista, kurssien loppumisista, ylimääräisestä ajasta ja jopa kuolemanpelosta.

Kuva
Toteutimme yhteisöllisen joulukoivuprojektin Vuosaaressa sijaitsevan Sjökullan torpan pihapiirissä. Puimme vanhan ruttuisen pihakoivun jouluasuun. Kuva: Outi Lepola. Kuva Outi Lepola

Korona-aika talteen

Suomen käsityön museo ja Taitoliitto, Itä-Suomen Yliopisto keräsivät yhteistyössä Museoviraston Elävän perinnön käsityöringin muiden toimijoiden kanssa korona-ajan käsillä tekemisestä kuvia ja kertomuksia vertaistueksi ja talteen museon kokoelmiin. Kirjoitukset ja kuvat jäävät talteen tuleville sukupolville ja tutkijoille https://koronakasityo.muistele.fi/ kertomaan tästä erityisestä ajasta. Sivuille voi käydä vieläkin kirjoittamassa kokemuksistaan, mikä muuttui käsityön tekemisessä ja vai muuttuiko mikään.

Kuva
Koronalleen on kirjailtu pandemia-ajan ajatuksia ja sanoja. Kuva: Elina Helminen. Kuva Elina Helminen

Sivustolle tulleissa kirjoituksissa kerrotaan ja yleinen huomio on, että verkosta löytyi ratkaisu moneen pulmaan. Vahvistuksia käsityötaitoihin saatiin eri sivustoilta, blogeista ja YouYubesta. Monenlaisista käsityöllisistä yhteisöistä tuli harrastajien omia vertaistukikanavia ja turvajoukkoja. Kansalais- ja työväenopistojen, Taito-yhdistysten ja muiden toimijoiden kurssit siirtyivät osin tai kokonaan verkkoon. Monien Facebook-ryhmien jäsenmäärät kasvoivat ja uusia ryhmiä perustettiin osin poikkeusolojen seurauksena. Suoraan käsitöihin ja niiden tekemiseen liittyvien Facebook- ja Instagram-ryhmien suosio nousi huimasti. Useat ryhmät nousivat yleiseen tietoisuuteen; mm. neuloosi-, neulonta-, virkkaus-, lankapaita-, tikkuröijypiiri-, islantilaiset villapaidat, puutyö-, värjätään yhdessä ryhmät. Läheisesti kädentaitoihin liittyviä ryhmiä ovat tietenkin sisustamiseen, puutarhaan ja kasveihin liittyvät ryhmät, joiden jäsenmäärät ovat moninkertaistuneet parin vuoden sisällä. Myös ryijyihin ja muihin kodintekstiileihin liittyvin ryhmiin on jäseniä korona-aikana tullut lisää. Aikaa on ollut tutustua omiin kiinnostuksen kohteisiin ja tehdä löytöjä kotoa, sukulaisilta, tuttavilta ja kirpputoreilta.

Käsitöihin etsittiin uusia ideoita, materiaaleja ja tekniikoita ja samalla kun palautettiin mieleen koulussa opittuja käsityötaitoja.

Kuva
Saunan voi rakentaa myös autoon, kun koronapandemian lisäsi vapaa-aikaa. Kuva Pekka Österberg. Kuva Pekka Österberg

Koronakäsityö-sivustolla on kerrottu mitä on tehty tai mitä opettajat ovat teetättäneet koululaisilla. Lista on hyvin laaja:

  • Neulottu: sukkia, lapasia, peittoja, pipoja, paitoja, eläinhahmoja, nukeille vaatteita, tyynynpäälisiä, pikkusukkia kastevauvoille…
  • Ommeltu: tilkkutöitä, vaatteita, verhoja, maskeja, nukeille vaatteita
  • Virkattu: verhoja, liinoja, vaatteita, pannulappuja
  • Kirjottu/ommeltu käsin: nalleja, sloganeita seinälle, korona-ajan päiväkirjoja, ryijyjä, tauluja, pöytäliinoja.
  • Lankatöitä: makrameetöitä, ryijyjä.
  • Kudottu: ryijyjä, mattoja, liinoja, shaaleja.
  • Puutöitä: intarsiatöitä, vuolutöitä, saunoja, lastulintuja. 
  • Korjattu, paikattu, parsittu
  • Remontoitu: työskentelytiloja: pajoja, vajoja
  • Rakennettu: tilateoksia ulos.
  • Koottu valokuva-albumeja – ja kuvattu käsitöitä – tallennettu.

Mikä hienointa, kun elämme helmikuuta 2022 tämä innostus käsillä tekemiseen jatkuu. Viimeisin Taitoliiton ja taloustutkimuksen toteuttama käsityöharrastamista koskeva kyselytutkimus tehtiin syksyllä 2021 www.taito.fi/kasityoohjeet-ja-jutut/artikkelit/kasityon_harrastaminen_suomessa_tutkimus2021/ Edellinen tutkimus oli vuodelta 2018. Vastaukset kertovat käsillä tekemisen suursuosiosta ja että lähes puolet suomalaisista harrastavat säännöllisesti erilaisia käsitöitä, nikkarointia tai rakentelua vähintään muutaman kerran kuukaudessa. Vastaukset vahvistavat sen mikä näkyy muun muassa tiedotusvälineiden ja sosiaalisen median kautta. Käsityöhön liittyvästä tekemisestä on kiinnostunut uudet harrastajat ja jopa 85 % tutkituista on kiinnostunut opettelemaan käsitöiden tekemistä (ehkäpä uusiakin) kun edellisen vastaavan kyselyn vastaajien joukossa luku oli 65 %. 

Kun motiiveja käsityön harrastamiseen kysyttiin, vastaukset olivat samankaltaisia perusteluita mitä korona-ajan käsillä tekemisestä liittyvissä kirjoituksissa kerrottiin: Käsillä tekeminen rentouttaa, tuo hyvää mieltä ja antaa onnistumisen iloa ja säästää rahaa. Käsillä tekeminen koetaan palkitsevana, sillä näin saadaan toteutettua omaa luovuttaa ja saadaan tehtyä jotain konkreettista, näkyvää. 

Ensimmäisenä korona syksynä Helsingin Sanomien Mieli Suomen mielenterveys ry:n asiantuntija Mirja Erlund pohtii käsillä tekemisen olevan mielen energiaa, jonka vaikutus on kokonaisvaltaista. Hyvää mieltä tuovat asiat vapauttavat negatiivisesta kehästä, jos keskittyy miettimään vain pelkoja ja rajoituksia. Uusien taitojen opettelu ja vanhojen hiominen tuo myös tunteita pystyvyydestä ja selviytymisestä sekä siitä, että tekee jotain hyödyllistä. Erlund painottaa: Vaikka ulkona uhkaavaan virukseen ei voi vaikuttaa, omaan elämään voi luoda merkitystä. (HS 1.8.2020) 

Meidän suomalaisten onnellisuuden taustalla käsillä tekeminen ja kädentaitojen arvostaminen. Vastuullisuutta on huolehtia omasta hyvinvoinnista mutta myös. itse käsillä tehdyistä tuotteista tai käsityöläisten ammattitaidolla valmistamista esineistä, jotta ne ilahduttavat meitä mahdollisimman pitkään. 

Teksti: Seija Hahl
Kuvat: koronakasityo.muistele.fi

Asiasanat: