Kesätyö Suomen käsityön museossa ja ajatuksia pelastusdokumentoinnista
Vietin Suomen käsityön museossa kuukauden, jonka aikana pääsin tutustumaan käsityöyritys Helmi Vuorelma Oy:n aineistoon, jota museo on tallentanut laajasti kokoelmaansa. Kokoelma sisältää valokuvia, työpiirustuksia, luonnoksia, tekstiilejä, lankakarttoja sekä kangasmalleja ja niiden rakennekuvia. Lisäksi yrityksen valmistamia kansallispukuja ja niihin liittyvää arkistoaineistoa on museon yhteydessä toimivassa Suomen kansallispukukeskuksessa.
Opiskelen Jyväskylän yliopistossa museologiaa ja kesätyö oli tärkeä mahdollisuus kehittää osaamistani kokoelmatyön parissa. Työtehtäväni oli läpikäydä skannattuja ryijy-, täkänä- ja kuultokudosmallien työpiirustuksia, luetteloida ne museon tietokantaan sekä pakata piirustukset säilytystä varten museon arkistotiloihin. Tein tämän yhteydessä myös kartoitusta piirustuksista museoiden arkistotiloissa. Työ oli hyvin itsenäistä, mutta sain paljon tukea ja ohjeistusta aineiston läpikäynnin kanssa. Piirustukset, joita käsittelin, olivat tulleet museolle pelastusdokumentoinnin yhteydessä Vuorelma Oy:n konkurssin myötä vuonna 2015.
Pelastusdokumentointi tarkoittaa tilannetta, jossa museot dokumentoivat ja tallentavat oman kokoelmapolitiikan mukaisesti yritysten toimintaa ja aineistoa juuri ennen yritykseen kohdistuvaa muutosta, yleensä liittyen häviämisuhkaan, kuten toiminnan lakkauttamiseen tai konkurssiin. Pelastusdokumentoinnit ovat osa museoiden perustyötä, mutta ne sisältävät paljon haasteita, jotka eivät ole mielestäni yleisesti tiedossa.
Olin jo aiemmin tutustunut pelastusdokumentointiin aiheena ja olin hyvin kiinnostunut näkemään konkreettisen työn, jota museot tekevät näiden aineistojen parissa. Kesätyö havainnollisti minulle sen, kuinka haasteellisia tällaiset suuret aineistokokonaisuudet voivat olla ja kuinka suuri työmäärä kohdistuu dokumentoinnin jälkeen museoiden kokoelmista vastaaville. Kävimme paljon keskustelua tästä aiheesta kesätyöni aikana.
Pelastusdokumentointi on tilanteena hyvin hektinen ja usein tällainen dokumentointi suoritetaan lyhyessä ajassa, mikä luo paljon haasteita dokumentoinnin suorittamiselle. Tällaisessa tilanteessa on esimerkiksi mahdotonta kartoittaa mitä aineistoa tulisi pelastaa ja usein tämä työ tapahtuu vasta dokumentoinnin jälkeen. Tällöin vastaan tulee ajan ja tilan puute, mikä vaikuttaa siihen, että aineiston läpikäynti voi kestää jopa monta vuotta. Tämä luo omat haasteensa esimerkiksi tiedon säilymisen kannalta, jos museon sisällä ihmiset vaihtuvat ja monet käsittelevät samaa aineistoa. Tästä syystä olisi tärkeää, että yritykset tallentaisivat toimintaansa ennakkoon ja museot saisivat tarpeeksi resursseja aineiston käsittelyyn pelastusdokumentoinnin yhteydessä ja sen jälkeen, jotta ongelmat eivät kasaantuisi tulevaisuudessa.
Teksti ja kuvat: Miamari Tuominen
Lisätietoa pelastusdokumentoinnista:
Huttunen, Kristiina. 2017. Pelastusdokumentoinnin parhaat käytännöt. Suomen museoliiton julkaisuja 73.
Suomen käsityön museo. 2025. Helmi Vuorelma Oy.