Hyppää pääsisältöön
Kuva
Suomen käsityön museon kokoelmissa on myös ulkomaisia esineitä.
Tutkimusmatkoilta kokoelmaesineiksi
Kuva
Suomen käsityön museon kokoelmissa on myös ulkomaisia esineitä.

Suomen käsityön museon kokoelmiin kuuluu suomalaisen käsityön ja käsiteollisuuden tuotteiden lisäksi myös ulkomaisia esineitä. Suurin osa ulkomaisista esineistä kuuluvat vanhaan kokoelmaan, joka kerättiin museon syntyaikoina. Museon syntyajoista onkin tarinaa jo edellisessä blogikirjoituksessa. Ulkomainen kokoelmahan kerättiin vertailuaineistoksi ja malliksi kotimaiselle tuotannolle ja siihen kuuluu kaikkinensa noin 1200 esinettä. 

Museon vanhassa kokoelmassa on suomalaisen käsityön lisäksi esineitä muun muassa Venäjältä ja Skandinaviasta. Myös Ranskasta ostettiin kokoelmiin vertailuaineistoa Pariisin Maailmannäyttelyn aikaan 1899. Näitä kokoelman vanhimpia hankintoja esiteltiin vuonna 2019 museon luentosalissa La Normandie Boréale -näyttelyn yhteydessä. 

Museon ulkomaista kokoelmaa esiteltiin julkaisussa Sadan vuoden odotus - A Century Later (Seija Heinänen, 1993). Harmillisesti julkaisu on jo loppuunmyyty. 

Tutkimusmatkoilta kokoelmaesineiksi

Varsinkin museon alkuaikoina kokoelmia täydennettiin tutkimusmatkoilla ja niiltä matkoilta on peräisin myös kokoelman ulkomaiset esineet. 

Sisällöltään monipuolisimman ja systemaattisimmin kerätyn venäläisen esinekokoelman keräsi museon ensimmäinen johtaja, kotiteollisuustarkastaja Lauri Mäkinen, matkallaan Etelä- ja Keski-Venäjälle vuonna 1912. Matkallaan Mäkinen tutustui paikallisiin kotiteollisuusoloihin myös näkemäänsä valokuvaten. Nämä silloin Maataloushallituksen alaisuudessa toimineen Kotiteollisuustoimiston kuvat ovat tulleet Suomen käsityön museolle lahjoituksena 1980-luvun alussa. Myöhemmin venäläistä esinekokoelmaa kartutettiin ostoilla vuoden 1913 Pietarin kotiteollisuusnäyttelystä. Kokoelma sisältää mm. puisia talousastioita, maljakoita, hyllyjä, tuohitöitä, rasioita sekä talous- ja käyttöesineiden miniatyyrejä. Myös tekstiilejä on paljon.

Suomen käsityön museon perusnäyttelyssä Käsityössä elämän tuntu on esillä Mäkisen keräämiä koruja vetolaatikossa. 1800-luvun lopun Venäjällä korut olivat olennainen osa kansannaisen pukua. Ne ilmensivät omistajansa ikää, säätyä sekä yhteiskunnallista ja taloudellista asemaa. Näyttelyssä esillä olevissa hopeafiligraanikorut on valmistettu niin sanotusta puolanhopeasta eli tinan ja hopean sekoituksesta ja helmien materiaalina oli yleensä lasi. Mäkisen vuonna 1912 Venäjältä tuomat korut ovat toimineet liivin tai paidan halkion kiinnittiminä. 

Kuva
Venäläisiä hopeakoruja 1800-luvulta Suomen käsityön museon perusnäyttelyssä.
Venäläisiä hopeakoruja 1800-luvulta Suomen käsityön museon perusnäyttelyssä. Kuva: Suomen käsityön museo