Kolmosluokkalaiset kylässä Suomen käsityön museossa

Suomen käsityön museolla on kiireinen kevät, johon mahtuu monenlaista. Yksi tärkeä asia keväässä on Jyväskylän alueen kaikkien kolmosluokkaisten, eli kolkkien, vierailut museolla. Nämä kompassivierailut ovat äärimmäisen arvokasta kulttuurikasvatusta, joka mahdollistaa kokonaiselle ikäryhmälle museovierailun. Vierailu ei ole pelkkä nopea pyrähdys museossa, vaan se on huolella rakennettu kokonaisuus, joka sisällöllisesti linkittyy moniin eri oppiaineisiin. Jo näyttelyvuotta suunnitellessa museolla huomioidaan millainen näyttely sopisi juuri tälle ajankohdalle, kun koululaiset tulevat ja tällä kertaa vierailun ajankohdalle saatiin osumaan Aistinvarainen -näyttely, joka on poikkeuksellinen monella tapaa.

Vierailulla ihmettelemme yhdessä, millaisia museoita onkaan, ja kuinka niissä esillä olevat asiat vaihtuvat. Muistelemme, millaisia asioita eri museokäynneistä on jäänyt mieleen, sillä muistot voivat olla hyvin monenlaisia. Jollekulle on jäänyt jokin tietty teos mieleen, kun taas toinen muistaa rakennuksesta jännittävän kaiteen ja kolmas on painanut mieleensä jotain tiettyä tekemistä mitä museossa on päässyt itse tekemään. Kuten kaikkiin kävijöihin, myös kolmosluokkalaisiin vetoaa jokaiseen erilaiset asiat.

Vierailun aikana palautamme mieliin millaisia pelisääntöjä tulee muistaa, kun ollaan museossa ja tämän näyttelyn kohdalla mietimme myös mitä se oikeastaan tarkoittaa, kun teoksiin onkin lupa koskea ‒ onhan kyseessä kuitenkin taideteokset.

Näyttelystä on poimittu opastukselle mukaan tietyt teokset, joita ryhmänä tutkitaan ja ihmetellään. Samalla mietitään muun muassa teosten tekijöiden käsityöhön liittyviä ammatteja sekä työskentelytapojen nimiä ja materiaalien eroavaisuuksia. Voiko puulankun pintaa kuvioida kulkemalla sen päällä luistimet jalassa? Millainen Muumilaaksoon kasvanut viidakko on voinut olla? Entä miten on mahdollista, että peiton pinnalle jää kämmenistä jälki, joka katoaa yhtä yllättäen kuin on siihen ilmestynytkin? Miten vaikuttaa, kun teosta tutkitaankin silmät tiukasti kiinni? 

Toiminnallisen näyttelykierroksen aikana nousee esiin paljon hyviä kysymyksiä, oivalluksia ja mielipiteitä. Mitä kaikkea voikaan keskusteluun nousta museokäynnin aikana teosten äärellä!

Näyttelykierroksen lisäksi kolkit pääsevät itse tekemään monenlaista. Tekemällä ja kokeilemalla oivaltaminen on hauskempaa ja konkreettisempaa. Kuka tunnistaa kiharaisen lampaanvillan ja miltä se oikein tuntuu sormien lomassa? Entä miten tapahtuu karstaaminen ja villan värjääminen? Käsityötaitojen ymmärrys on tärkeää jokaiselle ihan jo sen takia, että sen kautta käsitys materiaaleista, niiden käsittelystä ja tuotteiden valmistamisesta laajenee. Siitä onkin helppo jatkaa tietoisuuden kasvattamista kestävyyteen liittyviin asioihin, kuten vaikka eri materiaalien ekologisuuteen sekä tuotteiden paikkaamiseen ja korjaamiseen.

Koululaiset tutkijoina kompassikierroksella

Museoissa vieraillessa monikaan ei tule hahmottaneeksi kuinka monenlaista työtä museoon mahtuu. Tässä museoilla onkin paljon avattavaa ja se on hyvä aloittaa jo alakoululaistenkin kanssa. He kuuntelevat tarkkaan, kun kerron kuinka museoissa työskentelee muun muassa tutkijoita, museoista löytyy esinekokoelmia ja näistä kokoelmista täytyy jonkun huolehtia tarkkaan. Entä mitä kummaa museomestarin työhön kuuluu tai kuka valitsee mitä näyttelyitä tulee esille?

Kädentaitoja ja mielikuvitusta notkistetaan suunnittelemalla omia kartonkiotuksia, joiden kuviomaailmat peilautuvat. Kolkit toimivat vierailun ajan tutkijoina, jotka ovat tehneet ihan uusia otuslöydöksiä ja niistä totta kai täytetään myös tiedot ylös. Mitä otus mahtaa syödä, millainen sen elinympäristö on ja millaisia erityispiirteitä sillä on?  Näistä otuksista voi muodostaa sitten koululla oman näyttelyn.

Tärkeä osa on myös se, että koululaisten vierailusta jää jälki. Jokainen värittää oman mielensä mukaisen väriversion näyttelystä löytyvästä Teemu Järven Sielulinnusta. Nämä uudet versiot sielulinnuista kiinnittyvät museon luentosalin seinälle muodostaen lopulta valtaisan tiiviin lintuparven, jossa sadoista ja taas sadoista linnuista jokainen on täysin omanlaisensa. Yhteisteos on kaikkien museossa vierailevien ihasteltavana!                 

Koululaisvierailut tärkeä kulttuuriteko

Kaikista perheistä ei lapsia viedä vierailuille museoihin. Syitä on monia, mutta usein syy voi olla ihan se, ettei vain ole tullut ajatelleeksi, että museossakin pääsee ihmettelemään monenlaista, näyttelyt vaihtuvat useita kertoja vuodessa ja itsekin pääsee tekemään. Jos ei ole itse tottunut käymään museoissa, ei välttämättä hoksaa tarjota sitä mahdollisuutta lapselleenkaan, joka kuitenkin saattaisi pitää suurestikin museoista vierailukohteena.

Kompassivierailut kulttuurikohteisiin ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta jokainen ikäryhmä pääsee edes kerran elämässään näihin vierailukohteisiin keskenään tasavertaisina. Joillekin siitä syntyy kipinä, jonka jälkeen tullaankin koko perheen voimin vierailulle ja jollakin tuo kipinä saattaa hyvinkin kantaa läpi elämän ja siten museoista muodostua mieluisa vierailukohde missä ikinä ollaankin. Ilman mahdollistamista kokemuksille, ei näitä kipinöitä syty. Saattaapa se kipinä kantaa joillakin ihan ammatiksi saakka kuten tälle museolehtorille kävi. 

Kuva ja teksti: Margarita Rosselló Ramón