Konkreettisesti käsittämällä oppii visakoivun visaisuuden ja pääsee inspiroivaan vuoropuheluun
Pirun puristama puu -näyttelyssä Suomen käsityön museolla on esillä niin vanhempia klassisia visakoivusta valmistettuja esineitä kokoelmista, kuin myös uusia tuoreita ideoita visakoivun käytölle. Aalto-yliopiston Puustudion kursseilla opiskelijat pääsivät oppimaan konkreettisesti, millaista materiaalia visakoivu oikein on ja miten sitä voisi hyödyntää tuoreella otteella. Tulokset ovat nähtävillä näyttelyssä ja keränneet paljon mielenkiintoa ja ihastusta.
Mutta mikä kumma onkaan tuo Puustudio ja miten visakoivu taipuu uusiin suunnitelmiin? Ennen kesälomilleen kirmaamista Aalto-yliopiston lehtorit Karola Sahi ja Mikko Paakkanen malttoivat vielä istahtaa museolehtori Margaritan haastateltavaksi.
Margarita Rosselló Ramón
Voisitteko tähän alkuun kertoa itsestänne hieman? Olette Aalto-liopistolta, mutta keitäs te olette?
Karola Sahi
Olen siis Karola Sahi, oon opiskellut aikoinaan arkkitehdiksi Tampereen teknillisessä korkeakoulussa ja sisustusarkkitehdiksi Taideteollisessa korkeakoulussa. Ja sen jälkeen oon nyt toiminut Puustudiolla lehtorina. Jo vuonna 2000 aloitettiin Simo Heikkilän kanssa. Hän oli silloin vetäjänä Puustudiossa ja sitten vuodesta 2008 me ollaan opetettu Mikon kanssa.
Ja sitten mulla on oma suunnittelutoimisto ja olen suunnitellut paljon julkisia tiloja, sisustussuunnittelua, kalusteita.
Mikko
No mä olen taas sitten lähtenyt peruskoulusta opiskelemaan Vihdin käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen artesaanipuusepäksi. Valmistuin sieltä ja sitten siinä oli tietenkin toi siviilipalvelus mulla välissä, että yksi vuosi paloi siihen ja sen jälkeen kolme vuotta ehdin toimia ammatissa puusepän yrityksessä, joka teki paljon just sisustusarkkitehtitoimistoille ja designereille töitä. Sitä kautta tavallaan heräsi se innostus siihen, että lähtisi itse vielä opiskelemaan muotoilua.
Katsoin, että kai minä näitä duuneja oppisin tekemään kanssa ja itse asiassa sen uuden keksiminen oli se kiinnostava juttu. Ei niinkään toistot vaan, että aina uusia hommia, niin se kiinnosti ja pääsin sitten opiskelemaan 1998 Taideteolliseen korkeakouluun. Siellä sitten, ennen kun oli opinnot edes loppu, ne palkkasi tuntiopettajaksi vuonna 2005 kalustesuunnittelun opetukseen. Sitä mä ehdin tehdä 21 vuotta tuntiopettajana ennen kuin sitten viime syksystä alkaen virassa, että mä oon kalustesuunnittelun lehtori siellä Aalto yliopistossa.
Ja omaa studiota olen pyörittänyt. Nyt virkahommissa ollessa sen pyörittäminen on ollut hiljaisemmalla. Mulla on kyllä tuossa muutamia suunnitteluprojekteja, kun meidän virkaan kuuluu 20-30% omaa taiteellista työtä niin mä yritän nyt sitten skarpata. Ensi vuonna yritän saada uusia töitä myös maailmalle, jotta voi puhua sitten mitä se huonekalumuotoilu on, että on yllä se kosketuspinta sinne ammattikenttään. Kyllä mä oon kaikenlaisia julkisten tilojen kalusteita suunnitellut, suomalaisille valmistajille enimmäkseen, sekä sitten Aasiaan, Japaniin ja Singaporeen.
Margarita
Mikäs sitten on tämä Puustudio, mistä puhutaan? Tuossa tulikin jo ilmi, että se on perustettu vuonna 2000 sisustusarkkitehti Simo Heikkilän johdolla, mutta mitä siellä Puustudiolla siis tapahtuu?
Mikko
Puustudio on mun mielestä se paikka meidän korkeakoulussa, missä voidaan opiskella puumuotoilua ja puumateriaalin käyttöön liittyviä asioita. Meillä on tosi vaihtelevia tehtäviä. Välillä ne on kalusteita, kuten tuolla näyttelyssä on nyt aika paljon. Joskus ne on enemmän pintatutkielmia ja tutkimustyötä, että aina ei välttämättä ihan käyttöesineitäkään. Tämä visaprojekti oli mielenkiintoinen, koska toi visakoivu on visainen materiaali ihan ammattilaisellekin. Se on tuottanut joskus hikeä ja kyyneleitä. On ollut hyvä, että sen hallitsemisesta on meillä molemmilla sen verran kokemusta, että ollaan voitu varoittaa sudenkuopista.
Karola
Mikolta tuli hyvä alustus. Meillä on lähtökohtaisesti aina ollut sellainen
ennakkoluuloton ja kokeileva asenne siihen puun käyttöön. Sloganina on ollut, että on myös mahdollisuus ja täysin sallittua epäonnistua. Eli ikään kuin, että pyritään aina houkuttelemaan opiskelijoita tekemään niin, ettei mennä vain varman päälle.
Margarita
Toi on ihana kuulla, koska aivan kaikkeen taitoon ja oppimiseen liittyy epäonnistuminen. Se on oikeastaan se ainut reitti, millä voi oppia tekemään ja oivaltamaan asioita. Samalla se myös ruokkii niitä syntyviä ideoita, kun ei teekään vai itsestään selviä valintoja. Ja nimenomaan se visakoivun visaisuus, mikä pitää jokaisen itse oppia kesyttämään.
Karola
Kyllä, juuri näin.
Mikko
Ja nimenomaan sitten vielä, että se on hands on -työskentelyä. Eli ei niin, että me vaan suunnitellaan ja sitten joku muu toteuttaa ne vaan, että itse pääsee ihan oikeasti sen materiaalin kanssa tutkimaan ja tekemään. Se on toki vaativaa, mutta sitä kautta muotoilijana ja suunnittelijana ymmärtää niitä materiaaleja aivan toisella tavalla.
Se oppi on tosi tärkeää, koska sitten myöhemmässä vaiheessa suurin osa istuu toimistosta tietokoneen äärellä, niin se kokemus, mitä on saatu siitä puumuotoilusta, on tosi arvokasta.
Karola
Sanon vielä tuohon, että tosiaan se käsillä tekeminen perustuu siihen, että meillä on onneksi tuolla Aalto-yliopistolla todella hyvät pajatilat mahdollisuuksineen. Lisäksi pajalla on hyvät puupajan mestarit, jotka ovat myöskin sitten tässä ketjussa mukana omalta osaltaan auttamassa ja antamassa omaa osaamistaan.
Margarita
Tuo on hyvin olennaista, että ymmärtää sen materiaalin. Vaikka kuinka paljon on niitä visioita niihin muotoihin, niin se ymmärrys materiaalista, että miten se tottelee ja käyttäytyy, niin sehän on ihan äärimmäisen olennaista tietoa.
Karola
Joo todellakin.
Margarita
Hienoa, että koulutuksessa vielä oikeasti pääsee tekemään ja kokeilemaan ihan sen materiaalin äärellä. Ihan omin käsin.
Mikko
Opiskelijapalautteissa on myöskin ollut just tää puustudion kurssi ihan ykkösenä, että kyllä niillä opiskelijoilla on hirveä halu päästä tekemään käsillä. Ei pidä unohtaa, että kaikki ei ole niin kuin sellaista, teoreettista ja muuta mitä voisi pelkästään luentosarjassa oppia vaan joskus pitää olla ihan vaan sen konkreettisen tekemisen äärellä.
Visakoivu on todellakin nimensä arvoinen työstettävä
Margarita
Teidän opiskelijoille oli nyt parilla kurssilla annettu haasteeksi visakoivu materiaalina. Miten te koette visakoivun? Tuolta tuli jo vähän esiin, että ei ilmeisesti se iisein materiaali?
Mikko
No mun mielestä se on erittäin kiehtova ja kaunis sekä monella tapaa silleen erikoinen materiaali. Sen ominaisuuksien pohjalta siitä voidaan tehdä jotain aivan muuta, mitä muista materiaaleista. Se pitää silleen nöyränä, että kun se on kasvanut toisin tavoin kuin muu, niin myös se eläminen on erilaista eli se elää joka suuntaan. Visakoivu tekee niin paljon sitä kiharaa, että se syy ja muoto pitää ottaa huomioon. Ikään kuin lähestyä sitä muotoa, koska se vääntyy ja siellä on jännitteitä ja muuta materiaalin sisällä, jotta pääsee siihen toivomaansa lopputulemaan.
Mullahan on yksi mun suunnittelema ja valmistama tuoli siellä näyttelyssä mukana Propuun kautta. Jos tuollaisia reikiä porailee johonkin muuhun puuhun vieritysten, niin sehän halkeaa helposti. Mutta just tällä visakoivulla mä halusin kokeilla jotain sellaista mikä olisi mahdollista juuri tuo materiaalin kanssa.
Margarita
Mitäs Karolan visasuhde?
Karola
Minusta oli kiva kun sä Mikko äsken puhuit just tuosta materiaalin ymmärtämisestä. Se on totta kaikkien puulajien kanssa mitä käyttää, mutta tässä se on oikein niin kuin isoilla kirjaimilla ja alleviivattuna tai kursiivilla, että sun on ymmärrettävä sitä materiaalia.
Todellakin tää on kiehtova materiaali ja sitten tietenkin se koristeellisuus on vielä yksi asia kaikkien näiden muiden ominaisuuksien lisäksi, mitä Mikko mainitsi. Jännittävä materiaalina, joka on hyvin uniikkia. Joka ikinen lauta on yllätys. Siinä vaiheessa, kun se runkona kaadetaan ja kun se avataan, niin vasta sen jälkeen se tavallaan paljastaa sen oman aarteensa sieltä sisältä.
Sillä tavalla oon huomannut, ja millä tavalla me koitettiin myöskin tässä tehtävässä ottaa sitä visaisuutta huomioon tän materiaalin suhteen, että esimerkiksi rakenteiden tekeminen tästä on tosi hankalaa ja meillä olikin sitten tavallinen koivu visakoivun lisäksi.
Visakoivun arvo voi yllättää
Mikko
Visakoivuhan on aika arvokasta. Sitten, kun on isoja kokonaisuuksia, mitä opiskelijatkin halusi tehdä, niin sitten pannaan sitä visaa sinne, missä se on tarkoituksenmukaista tai sitten nimenomaan koristeen omaisesti. Myös tämän oppiminen oli tärkeää.
Margarita
Kuulin näyttelykävijältä, että hän on visakoivua poltellut takassaan. Onhan sitä käytetty hyvin paljon polttopuuna, ja käytetään varmaan edelleen hyvin paljon - ihan vaan poltetaan taivaan tuuliin! Siinä vaiheessa, kun hänkin kuuli että kyseessä onkin itse asiassa arvokas puu, niin tuumasi, että ehkä kannattaisi tarkastella uusiksi miten käyttää.
Mikko
Se on vähän kun panisi rahaa palamaan. Melkein 10 € kilo laadusta riippuen.
Karola
Joo aivan.
Margarita
Niinpä! Mutta onneksi hän selvästi pysähtyi miettimään asiaa.
Karola
No niin, tämä on hyvä. Tämä näyttely on sitten opettanut jotain!
Margarita
On kyllä! Tämän lisäksi paljon muutakin visan sielunmaisemasta.
Visakoivu on noussut uudeelleen arvoonsa myös kauniina materiaalina
Margarita
Osa saattaa pitää visakoivua vanhanaikaisena materiaalina tai jotenkin vähän epäkiinnostavana. Se tuntuu hieman jakavan ihmisiä, ja toisaalta moni ei tunnu siitä myöskään oikein tietävänkään kun taas samaan aikaan toiset ymmärtävät sen arvon.
Karola
Joo näin on.
Margarita
Miten teillä opiskelijoitten kanssa lähti alkuun projekti? Ottiko he ihan riemulla vastaan tämän visamateriaalin?
Karola
Kyllä se oli yllättävää, miten nuoret sen materiaalin koki. Niillä ei tuntunut olevan minkäänlaista painolastia siitä monillakaan. Ne ei oikein tunteneet sitä materiaalia entuudestaan ja meillähän on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita, että sillä tavalla oli se tulokulma hyvin ennakkoluuloton, sanoisi.
Mikko
No, se oli vähän niin kuin olisi antanut karamellipussin käteen, että kaikki oli aivan superinnoissaan. Siinähän kävi sitten niin, että kun me kahden kurssin kanssa tehtiin visakoivusta, niin seuraavat opiskelijat sitten myöhemmässä vaiheessa kuvitteli, että kaikki pääsee aina visasta tekemään ja ne oli vähän pettyneitä sitten, kun ei ollutkaan tätä karkkia tarjolla niille. Että kyllä se kiehtoo.
Se on semmoinen materiaali, joka on ikään kuin herkullinen myös sitä kautta, että jos sillä on tietynlainen historia, niin siitä voi tehdä jotain aivan muuta tai toisen tyyppisiä esineitä. Ja siinä mielessä oikeastaan kukaan ei puhunut siitä, että olisi vanhanaikainen enkä nähnyt, että kukaan olisi jumissa sen kanssa.
Ehkä osa näki nää historialliset kalustekokonaisuudet ja muut millä Suomi on esitellyt suomalaisuutta. Eli sitä visakoivun semmoista identiteettiä, että se liittyy tähän meidän kansaan. Materiaalista oltiin innoissaan ja yksikin opiskelija - amerikkalainen kundi, jolla oli suomalaisia sukujuuria - niin sehän teki sitten lopputyön ihan siitä visakoivumaailmasta ja siitä yhteydestä Suomeen.
Margarita
Kiinnostavaa että lähti noin paljon innostamaan ja kantaa selvästi sitten eteenpäin.
Karola
Samat on ajatukset kun Mikolla tosta. Mä mietin sitä, että en silleen halua mitenkään mainostaa, mutta meidän tuohon Puustudioon on aina ollut kova tunku. Me pystytään valitsemaan ne opiskelijat, niin jollain tavalla voi olla, että niillä ei ole sellaista kriittisyyttä. On ikään kuin luottanut siihen, että nyt me saadaan tämmöinen materiaali. Ja mä luulen, että varmaan sekin että he sitten tiedosti sen, että on kyseessä tämmöinen arvokas materiaali jo ihan rahallisesti, niin selkeästi sitä kohtaan puheissa huomasi, että oli sellaista arvostusta jo lähtökohtaisesti. He ymmärsivät sen, että tätä ei nyt kannata hassata miten sattuu.
Pienetkin palat, mitä jäi yli, haluttiin säilyttää. Semmoinen vanhanaikainen ajatus, että tehdään ensiksi jostain jotain suurta. Sitten sieltä jää niitä piparkakkupaloja, joista voi aina tehdä jotain pientä uutta tuotetta sitten niin pitkään, kun se oli sormus viimeisenä suunnilleen.
Margarita
Ja näinhän se pitäisikin olla. Materiaalin kunnioitusta ja ajatuksella käyttämistä.
Karola
Juuri noin.
Visa haastaa työstäjänsä
Margarita
Tuliko visamateriaalin kohdalla sitten jotain yllätyksiä tai haasteita?
Sinä Mikko avasit, että esimerkiksi jos poraa vieritysten reikiä niin muut puulajit ei otakaan sitä niin hyvällä vastaan, niin mitä tämmöisiä, hyviä puolia ja mahdollisesti haasteista visassa on?
Mikko
Hyvistä puolista jos lähtee niin nimenomaan se sydekiharuus ja se ettei halkea. Eli jos joku nimenomaan haluaa tehdä polttopuita, niin se on kaikista vaikein halkaistava. Siitä syystä siitä on tehty niitä puunuijia ja työkaluja ja kiiloja ja muuta mitkä vaatii sellaista, ettei se materiaali murru.
Huonot puolethan siinä on, että useimmiten sellaista suoraa isoa visatukkia on vähän saatavilla ja se menee oikeastaan kaikki sorvattavaksi viiluksi, koska silloin siitä saadaan eniten sitä pintaa ja rahalle vastinetta. Joten materiaali on sellaista käppyrää ja usein kalusteisiin tarvitsisi jotain suoria sarjoja. Mutta se on se sen tapa kasvaa. Se aiheuttaa rajoitteita ja haasteita, mutta se on taas sitten muotoilijalle myöskin hyvää haastetta.
Mulla on nyt yksi maisterin lopputyöohjattava tästä ryhmästä, joka just ilmoitti, että hän haluaa jatkaa visakoivun tutkimista ja hänellä on just sitä harvennusvisaa. Jonkun tuttavan kautta saanut sitä ja ne sanoi, että koittaa keksiä, jotain mihin se soveltuu.
Sitten ehkä niitä haasteita on myöskin se materiaalin eläminen. Se on toisen tyyppistä kuin muilla puilla, eli se täytyy ottaa huomioon jopa pituussuunnasta. Kun se tekee niin monta mutkaa, niin se myös elää, vaikka normaalisti sitä ei lasketa ollenkaan noissa puutöissä sitä pituussuunnan elämistä.
Karola
Mulle tuli mieleen edelleen just tämä, mitä positiivisia yllätyksiä tuli, niin nimenomaan just siinä vaiheessa, kun me toisessa tehtävässä mentiin tuonne Hakalan puutukkuun ja sieltä jokainen sai valita itselleen oman sellaisen ihan konkreettisen laudan, mistä hän sitten tekee sen oman työnsä, niin sieltä saattoi tulla sitten aivan uskomattoman hienoja pintoja.
Ja mä muistan sen millä tavalla opiskelijat olivat innoissaan siitä, kun sieltä avautuu jotain semmoista missä on vaikka esimerkiksi tosi paljon kuviota. Todella kaunista.
Tietenkin toi materiaali oli joillekin tuntematon, koska ne ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt siitä ja sitten ehkä lähtökohtaisesti opiskelijalla oli semmoinen ajatus sellaisesta sen materiaalin täydellisyydestä. Yksi opiskelija jätti sitten kokonaan työnsä pois tästä näyttelystä, kun siinä viilukuviossa ilmeni semmoista reikäisyyttä tietyllä tavalla, että hän itse koki ettei se puu ollut riittävän niin kuin täydellistä siihen mitä hän oli ajatellut.
Margarita
Visamateriaali siis vaatii yllätyksellisyyden sietämistä.
Karola
Ehkä tavallaan just se tuon materiaalin monimuotoisuus on sellainen yllätys, mikä oli yksi iso asia.
Mikko
Ja myöskin se, että kun niitä visalaatuja on useita ja eri kategorioita; jäävisaa tai mitä muuta se onkaan.
Palaisin vielä tuohon Hakalan puutukku -juttuun. Mä pelkäsin sitä, että kaikki haluaa sitä AAA laatua eli sitä kaikkein kalleinta ja parasta, niin ihan vain muutama halusi sitä, koska siinä on niin erityyppinen kuvio. Eli kuviovalintaan vaikuttaa se. millaiseen työhön sä olet materiaalia etsimässä. Siinä mä yllätyin, että siellä otettiin ihan niinku sitä alempilaatuista ja keskilaatua ja vaan muutama halusi sellaista oikein parhaaksi luokiteltua.
Että sekin siinä on just, että se ei ole niin vaan sanottua, että jokainen puu on yksilö. Siksihän niitä parhaimmiksi katsottuja yksilöitä on kloonattu, että saataisiin sellaista niin kuin tietyn tyyppistä kuviota, mutta samalla mun mielestä se on taiteilijalle semmoinen herkullinen lähtökohta. Sä katsot sitä materiaalia ja sitten sä teet ne lopulliset päätökset, että kuinka sä ne kappaleet sieltä otat ulos.
Karola
Kyllä palataan tavallaan taas siihen materiaalin ymmärtämiseen ja musta tuntuu, että sitä aika monet hyvin pitkään just tunnusteli sitä materiaalia. Siinä oli ikään kuin se kunnioitus sitä materiaalia kohtaan hirmuisen vahvana.
Margarita
Toi linkittyy aika hyvin siihen, kun keskustelen materiaaleista ihmisten kanssa niin sanon aina, että pitää löytää semmoinen kumpaankin suuntaan toimiva vuoropuhelu sen materiaalin kanssa ja sitten rupeaa vasta toimimaan yhteiselo.
Karola
Joo.
Margarita
Se yhteistyö kuulostaa kyllä ihanalle, että he on päässyt itse valitsemaan sen materiaalipalan, mistä he lähti sitten tekemään juurikin tuosta syystä, että sitten sieltä on löytynytkin erityylisen tekijän kohdalla erityylinen kuviomaailma. Kuvio on vastannut siten sitä omaa näkemystä.
Mikko
Joo ja koen, että aika usein se suunnittelu on silleen, että siinä ei mietitä sitä materiaalia niin paljon, että jos se on niin sanotusti vaan puutuoli, niin sitten piirretään se puutuoli ja odotetaan että saadaan semmoista tasalaatuista matskua. Mutta nyt, kun opiskelijat valitsi itse nää töihinsä tulevat materiaalit tarkemmin, musta tuntuu, että ne niiden ajatukset tavallaan kehittyi sen matskun kanssa ihan erilaisiksi kuin mitä ne ehkä alun perin oli. Eli he löysi siitä tavallaan sisältöä siihen työhönsä.
Mä en muista nyt sen japanilaisen puuseppämestarin nimeä, mutta häntä ihailin joskus nuoruudessa ja hän selitti jossain lehtiartikkelissa, että hän katselee kymmenenkin vuotta jotain lankkua ennen kuin hän uskaltaa tehdä siitä mitään. Että se on niin hieno puu ennen kuin se materiaali kertoo hänelle, mitä hän tekee siitä. Ajattelin, että tää on aika filosofinen, mutta vanhemmiten mä ymmärrän paljon enemmän sitä ettei kannata kaikkea höylätä heti, jos ei ole silleen selkeä ajatus siitä, että mitä siitä on tekemässä.
Visakoivu-näyttelyssä puuhun yhdistyy tuore ote ja digitaalinen suunnittelu käsin tekemiseen
Margarita
Näyttelyn teksteissä on sanottu, että näyttelytöissä yhdistyy käsityötaide, digitaalinen suunnittelu sekä tuore näkemys, niin mitä ne oikeastaan tarkoittaa tässä? Mitä tarkoittaa digitaalinen suunnittelu? Käytätte suunnittelussa erialaisia ohjelmia, mutta mitä muuta se tarkoittaa?
Se tuore näkemys tulee tietenkin siitä että opiskelijat tietenkin suunnittelevat ihan omia uusia juttujaan. Miten te ajattelette käsityön teillä Puustudiolla? Nyt siis ollaan siinä materiaalissa ihan itse konkreettisesti kiinni. Valmistaako he itse alusta loppuun asti nää protomallit? Teidän studiomestarit on siellä paikalla apuna, mutta opiskelijat siis tekee näitä, eikö niin?
Mikko
He tekee joo itse. Ja digitaaliset työstömenetelmät on myös käytössä. Meillä on siellä laser, CNC-puuntyöstökone ja vesileikkuu. Kaikkiin näihin menee digitaalinen aineisto eli he oppivat tekniikoita riippuen työstä. Joskus joku haluaa tehdä kaiken käsin. Ja sitten toisinaan taas jotkut jutut vaatii sitä digitaalista työstöä. Pääkohtaisesti pajamestarit auttaa alkuun sekä näyttää koneet ja ohjeistaa. Silloin tällöin, jos on joku tosi vaativa työstö, niin sitten pajamestarit on auttaneet enemmän. Mutta lähtökohtaisesti opiskelijat tekee omin käsin ja sitä kautta oppivat.
Karola
Ja sitten vielä lisäisin tuohon, että just tällainen hybridi eli että sä saatat työstää osittain sitä esimerkiksi CNC:llä ja sen jälkeen jatkaa sitä työstöä käsin. Sitä kautta siihen tulee, se semmoinen omin käsin tekeminen. Mutta joka tapauksessa, että kaikki työt tehdään itse.
Ehkä toi käsityötaide on suhteessa siihen tuotenäkemykseen, että esimerkiksi nyt tässä näiden näyttelytöitten osalta me aina koitetaan katsoa sitä ihmistä, kuka sitä on tekemässä, että mikä on hänen kiinnostuksensa ja mihin suuntaan sitä työtä lähdetään ohjaamaan. Jos nähdään vahvasti, että se on voimakkaasti tämmöinen taideteostyyppinen tai pohjautuu johonkin käsityötekniikkaan, niin sitten me koitetaan kannustaa siihen suuntaan. Sitten aina selkeästi tulee sellaisia tapauksia, jotka esimerkiksi omalta taustaltaan on tehnyt paljon tuotesuunnittelua, niin he haluaa luiskahtaa sitten sille polulle.
Margarita
Hyvä pointti, että se tosiaan voi olla tämmöinen hybridiversio. Se tuntuu jotenkin herkästi unohtuvan. Monesti puhutaan joko tai, että se on joko täysin käsintehty alusta loppuun asti tai sitten koneellisesti tehty - jää välistä puuttumaan, että että näitä voisikin yhdistää ja usein yhdistetäänkin.
Karola
Kyllä. Se on nykypäivää ja tulevaisuutta.
Mikko
Sitten on se, niin kuin suurimmassa osassa yrityksiä, joide katsotaan olevan parasta käsityöosaamista, niin kyllä siellä tehdään koneilla pohjat ja sitten käsin sen mihin koneet ei pysty. Eli se on kombinaatio jo.
Margarita
Joo, järkevältähän tuo kuulostaa.
Mikko
Ja mä näkisin näin, että itse kun aloitin puutyöuran, niin ei ollut varaa ostaa koneita, joten kaikki tehtiin käsisahalla, taltalla ja käsihöylällä ja heti kun oli sitten vähän rahaa niin kyllä se vannesaha ostettiin ja sen jälkeen höylä ja muuta. Aikaa vieväähän käsityö on ja se on arvo, joka on nousussa, koska kaikkea kikkaretta maailma on pullollaan. Sitten niitä, missä on jonkun käsityöläisen kädenjälki ja jonkun näköinen originaali ote, niin niitä kyllä varakkaammat ihmiset on taas alkanut tilaamaan. Halutaan uniikkia ja sellaista yksilöllistä.
Karola
Tähän väliin aina tekee mieli sanoa tää tämmöinen vakilausahdus siitä, että miten käsittää-verbi tarkoittaa niin kuin pään ja käden yhteistyötä, että se on ollut alun perinkin tosi konkreettista se käsittäminen.
Margarita
Nimenomaan. Kaikkinensa se, miten me kaiken käsitämme, niin menemme kädet edellä ja näin opimme maailmasta ympärillämme.
Karola
Niin, kyllä.
Mikko
Tuossa kun tuota reilu yksivuotiasta on seurannut kotona ja katsoo miten se tekee kaiken, mitä kieltää, niin kyllä! Sen pitää ensin jättää se sormi sinne väliin, ennen kuin se uskoo että ei sitä kannata tehdä. Sitten se käsittää sen asian.
Karola
Että se käsittää sen!
Margarita
Kyllä, näinhän se menee. Sen takia tämä käsittää-termi on niin ihana. Käsityö ja käsillä tekeminen ja käsittäminen - ja kaikki niiden pyörittäminen.
Karola
Kyllä.
Mikä on puun työstämisen tulevaisuus?
Margarita
No miten tulevaisuudessa? Puukäsityöt ja puumuotoilu kaikkinensa, mikä on se suunta mihin se menee? Mikä on se tulevaisuus? Mikä siellä odottaa? Mikko, sinä nostit esiin, että on alettu taas kääntymään siihen suuntaan, jossa arvostetaan uniikkia esinettä.
Mikko
Joo, siis mulla on kokemusta nyt joku 15 vuotta siitä, että mulla on ollut ranskalainen galleristi. Hän on Pohjois-Euroopasta muutamia muotoilijoita haalinut siihen ryhmään ja myy sellaisia limited edition -juttuja. On se porukka, jotka haluaa sellaisia kalusteita tai esineitä, joista ne tietää, että näitä on valmistettu 12 kappaletta ja silloin se astuu sinne niin kuin taiteen puolelle. Silloin myös se hinnoittelukin on sellaista, että se jopa muotoilijalle kannattaa. Aikaisemmin aina järkevin asia oli, että sä oot suunnitellut jonkun massatuotetun esineen, josta tulee rojalteja, että sä voit elää ja jatkaa sitä taiteilijana oloa ja muuta. Mutta nyt se voikin olla tuommoisia piensarjoja, jolloin voi myös hyödyntää jotain erikoista materiaalia.
Mä käytin joskus sellaisen lahon värjäämän puuerän. Sä et voi toistaa niitä enää sen jälkeen kun se materiaali loppuu. Joten siten niissäkin oli tosi tärkeässä osassa se, että mä käsin veistin ne pinnat ja niistä niihin tuli tietynlainen struktuuri. Uskon, että sille on oma paikkansa ja myöskin siinä teollisemmassa hommassa.
Kun joskus olin Indonesiassa tehtaassa, missä tehtiin kaikki käsin, niin oikeastaan silloin tajusin sen homman, että se kun on riittävästi ammattitaitoista käsityöosaajaa, niin niitä huonekalujahan lähtee konttikaupalla sieltä tehtaalta. Sitä ei voi kukaan sanoa, että se ei ole teollista tuotantoa, vaikka se on käsityötuotantoa. Eli se voi olla monenlaista hommaa.
Näkisin myös niin, että ihmisen ei kannata tehdä ehkä just niitä juttuja, mitä kone tekee paremmin, vaan niitä juttuja mitä kone ei pysty tekemään eli siihen vaaditaan sitä taiteellista silmää siihen sommitteluun. Eli että miten ne materiaalit on, koska kone ei pysty siihen. Paitsi toki, jos se kone opetetaan täysin sun ajatukseen! Mutta tätä mä en toivo, että koneet ihan kaikkea tekisi. Mä näen että sieltä löytyy nimenomaan niitä sellaisia polkuja, että on se hyvä suunnittelu ja muotoilu yhdistettynä sitten hyvään käsityötaitoon niin uskon siihen. Itse panostan siihen ja se on tulevaisuutta.
Margarita
Mites Karola näkee tulevaisuuden polut?
Karola
No joo, mä ensiksi oikeastaan lähestyn sitä filosofisesti, että meillä on niin pitkä tämmöinen muovia kunnioittava aikakausi takana ja sitten kaikki tää maailman tulevaisuus. Se on selvä juttu, että puumuotoilu ja puusta tekeminen tulee olemaan, ja on jo nyt, tulevaisuuden ala, että me tullaan näkemään koko ajan enemmän laadukasta puumuotoilua. Ihan varmasti juurikin sen takia, että meillä on nyt nämä tämmöiset tekniikat, minkä avulla pystytään tekemään ja sitten se ei perustu pelkästään siihen käsityöläisyyteen, joka nostaa sitä tuotteen hintaa.
Ja tietenkin sitä toivoisi, että kun puuesineet, puusta tekeminen, on ollut kaikkien käsillä. Se on ollut arjen kauneutta, niin toivoisi, että siitä ei tulisi hinnaltaan niin kallista, että siitä tulisi vain semmoisia elitistisiä tuotteita. Toki se on hienoa, että sitten on se, että puhutaan ja nimenomaan myöskin nähdään semmoisena arvostettuna materiaalina, mutta ja sitten mua luovuttaa ajatus.
Sitten ne perintökalleudet saattaa tulevaisuudessa ollakin CNC-jyrsittyjä.
Margarita
Tää tulee olemaan mielenkiintoista, että mitä on ne tulevaisuuden perintökalleudet!
Karola
Niin minkälaisia ne on, mutta todennäköisesti ne kuitenkin on puuta. Mä uskoisin, että ei ihminen muutu siitä mihinkään, etteikö sillä puulla olisi sellainen erityinen asema jossain semmoisessa ihmisen DNA:ssa.
Mikko
Sekin on lohdullista, että vaikka joku tuote olisi CNC:llä tehty, niin ennen kun se on hyvä tuote, niin on täytynyt ymmärtää kaikkien liitosten merkitys ja miten puu missä suunnassa sen kestää, miten se elää ja niin edelleen. Ja sitten nää kaikki CNC-koneiden käyttäjät, niillä on melkein järjestään kaikilla puusepän tausta, jolloin ne ymmärtää myös sen, että sitä konettakin pitää osata käskeä niin, että se työstää oikeaan suuntaan. Eli siinä on edelleen taustalla se käsin tekemisen ymmärtäminen ja kuinka sitä vaaditaan.
Margarita
Materiaalin ymmärrys on siis siinäkin olennaisen tärkeätä. Elävää materiaalia kaikkinensa on puu, joka elää valmiina tuotteenakin, ja on ymmärrettävä miten se kaikkinensa toimii. Se ei ehkä ole asia, mikä kaikilla heti tuleekaan mieleen, että kun se esine on valmis, niin ei se ole ikuisesti semmoinen, ellet sä ole tehnyt sitä huolellisesti ja myöskin käytä sitä huolellisesti. Koska kyllähän se on eri asia jätätkö sä sen puutuolin sinne ulos vai pidätkö sitä sisällä rutikuivassa vai mikä on se olosuhde.
Karola
Joo, niin juuri.
Mikko
Kyllä. Yksi asia mitä olen huomannut ja mihin on käytetty paljon opetustyöaikaa, on millaisia erilaisia käsittelyitä puulle on; mitkä on ulkotilaan, mitkä ruokailuun sun muuta. Ja puun hengittävyys, onko ne kaikki pintakäsittelyt on valittu silleen, että niitä voidaan mahdollisesti myös korjata sekä uusia. Ne on iso asia myös siinä, että siitä tulee pitkäikäinen siitä puutuotteesta.
Karola
Kyllä joo.
Nykyajan puu eroaa entisaikojen puusta
Margarita
Mites kun mainitsit tuon korjaamisen, kun olen puhunut restaurointipuolen ihmisten kanssa ja hirsirakentajien kanssa, niin siellä tulee esiin se, että puumateriaali itsessään on muuttunut. Eli kun kasvatetaan puita niin paljon vauhdikkaammin, niin silloin se puu onkin höttöisempää ja sitä myöten tietenkin sitten ihan erilaista työstää, niin onko teillä tullut vastaan? Näkyykö se jo teillä?
Mikko
Joo, kyllä se näkyy. Varsinkin kun mulla on oma entisöintiprojekti, semmoinen 1800-luvun talo, niin siihen kun tekee uusia hommia, niin se on kyllä tarkkaan valikoitua puuta. Ja sitä on vaikea löytää välillä. Niin kuin sellaista, mikä on kasvanut rauhassa ja on kaikin tavoin laadullisesti sopivaa.
Karola tietää arkkitehtuuripuolen mittavaatimuksissa, että miten rakennemitat on nousseet. Se johtuu just siitä, että se puutavara ei ole enää samaa, mitä se on joskus ollut. Eli silloin jos entisöidään jotain rakennusta, niin se vaatii tarkkuutta. Notre Damen kattopalon korjauksessa koko Eurooppa käytiin läpi merkkaamassa tammet, jotta löydettiin sopivaa että saadaan tehtyä. Eli sillä on kyllä merkitystä ja sitten kun Suomen yli lentää, niin tietää kyllä, että melkein kaikki metsä on gridissä. Niin tehokasta se puun kasvattaminen on. Että tottahan se on, että materiaali on huonompaa noin niin kuin lähtökohtaisesti ja sitten mua aina välillä hirvittää, että sitten kun on sellainen oikeasti tosi laadukas joku mänty tai muuta, niin ettei siitä vaan tehtäisi jotain toissijaista, koska sitten sellaista tarvitaan just sellaiseen paikkaan missä sitä todella tarvitaan.
Karola
Joo kyllä se totta.
Sitten ihan käytännön tasolla me ollaan kyllä huomattu just edelleen että se, miten tuollaisen puutukun pitäjän ammattitaito myöskin hyödyttää meitä, että me sitten saadaan sieltä just sitä hyvälaatuista puutavaraa.
Mikko
Tarkoitukseen sopivaa niin sanotusti.
Karola
Niin kyllä, tarkoitukseen sopiva ja se on aina priimaa just tavallaan tarkoitukseen sopivalla tavalla.
Puustudion rikkaus on eri alojen opiskelijat
Margarita
Joo, hyvä huomio, että sielläkin ammattitaito ja materiaalituntemus on tärkeää.
Teillä on nyt siis sisustusarkkitehtuurilinja Puustudiolla, eikö niin? Eli mitä opiskelijoita teillä Puustudion kursseilla käy?
Mikko
Kyllä meillä on sisustusarkkitehtuurilinja ja meille toki tulee siis arkkitehtiopiskelijoita ja sitten muotoilupuolelta tulee opiskelijoita, että siinä mielessä se on kaikille.
Karola
Eli jos vääntää sen rautalangasta, niin se on sillä tavalla, että meillä on arkkitehtuurinlaitos ja sen arkkitehtuurilaitoksen alaisuudessa on arkkitehtuurin koulutusohjelma, maisemasuunnitteluohjelma ja sitten tää sisustusarkkitehtuurin koulutusohjelma.
Opiskelijat hakevat meille ja suurin osa on sisustusarkkitehtuuriopiskelijoita. Mutta tosiaan myös sitten muotoilun ja arkkitehtuurinopiskelijoita.
Onko opettajilla lempipuita tai -työkaluja?
Margarita
Sitten vielä viimeinen tiukka kysymys teille. Jos pitäisi valita yksi puumateriaali sekä puun työstämiseen lempityökalu, niin mitä vastaisitte?
Mikko
Ohhoh, mulla on siis vaihdellut, tota aikoinaan tuo lempipuulaji oli vaahtera ja sitten jossain vaiheessa saarnista tuli paljon tehtyä. Mutta kyllä mä nyt sanon että pihlaja. Sitä harvemmin saa, mutta ne kerrat kun sen kanssa työskennellyt, niin se on aivan ihanaa. Se on mun mielestä pikkaisen kovempaa kuin koivu ja siinä on tosi kauniit sävyt. Se on kaunista puuta. Sitten jos yksi työkalu pitää valita, niin kyllä se käsihöylä on sitten.
Margarita
Ei olekaan helppo valinta. Osaatko Karola valita?
Karola
Joo, no mulla oikeastaan kaksi semmoinen valintaa. No toinen on kuusipölli ja moottorisaha, koska mä ajattelen semmoisia rakennusprojekteja esimerkiksi, mutta sitten toisena vaihtoehtona voisi sanoa lehmus ja tommoinen kourutaltta. Oli niin ihana katsoa sitä, kun opiskelijat pääsivät työstämään sitä lehmusta. Minkälaisia kauniita, ihan tekstiilimäisiä pintoja, he saivat aikaiseksi. Mulla jotenkin itselläkin heräsi sitten ruokahalu siihen.
Mikko
Mä haluaisin vaihtaa mun työkalun vielä.
Margarita
Saat vaihtaa.
Mikko
Pysytään pihlajassa, mutta vaihdetaan työkaluksi kirves, koska sillä pystyy tekemään lähes kaiken. Silloin voi veistää ja kaataa ja lyhentää ja liittää.
Karola
Joo, kirves ja puukko on itse asiassa kanssa kyllä hyvät. Tää menee nyt kun rupeaa miettimään, niin tässä tulee niin paljon vaihtoehtoja.
Mikko
Mulla on kaksi aikuista tytärtä ja niille mä oon sanonut, että jos yksi työkalu pitäisi ottaa mukaan ja lähtisi metsään, niin se olisi kirves. Sillä pystyisi tekemään kodin ja kalusteet. Kuksasta voisi tulla vähän kulmikas kylläkin.
Margarita
No mutta kuitenkin ehkä siinä hetkessä ajaisi asiansa.
Karola
Kyllä.
Margarita
Hei tuhannet kiitokset tästä keskustelusta. Jäi kivasti pohdittavaa ja tuntuu, että tämän jälkeen taas katsoo hieman erivinkkelistä puusta valmistettuja juttuja. Eritoten niitä visaisia visakoivusta valmistettuja!
Visakoivu - Pirun puristama puu -näyttely on esillä Suomen käsityön museossa 30.8.2026 saakka.