Korkeasaaren eläintarhasta Suomen käsityön museoon Jyväskylään 

Kiinnostavaa on museon ja eläintarhan toiminnan ja haasteiden yhteneväisyys.

Olen Katri Houtbeckers ja toimin näyttelymestarina Korkeasaaren eläintarhassa. Työni Korkeasaaressa on hyvin monipuolista. Tarvitsen työssäni laajaa osaamista ja ymmärrystä niin näyttely- ja lavastustyöstä kuin myös printtitekniikoista ja kylttien kiinnityksestä. Työnantajani tarjosi minulle mahdollisuutta lähteä työnkiertoon kahdeksi viikoksi, jos löytäisin itselleni sopivan paikan kartuttaa osaamistani ja päästä vaihtamaan ajatuksia ja käytäntöjä saman tyyppistä työtä tekevien ihmisten kanssa. Minulle tämä on erityisen arvokasta, sillä olen omassa työyhteisössäni ainoa näyttelymestarin työnkuvalla työskentelevä. Hyvästä työyhteisöni tuesta huolimatta pääsen harvoin keskustelemaan, saatikka työskentelemään, sellaisten ihmisten kanssa, jotka tekevät samankaltaista työtä. 

Katri Houtbeckers Suomen käsityön museon Avoimessa Pajassa.
Katri Houtbeckers Suomen käsityön museon Avoimessa Pajassa. Kuva: Katri Houtbeckers

 

Työnkiertopaikan löytäminen osoittautui kuitenkin yllättävän vaikeaksi. Olin tiedustellut asiaa jo useammasta museosta, ennen kuin Jyväskylästä tärppäsi. Ystävän kautta sain kontaktin Suomen käsityön museon museolehtori Raija Manniseen ja hänen kauttaan museonjohtaja Taina Rantalaan, joiden avulla mahdollisuus työnkiertoon alkoi realisoitua. 

Käytännön järjestelyjen jälkeen koitti joulukuussa 2019 vihdoin aika jolloin pääsin aloittamaan kahden viikon jaksoani minulle aivan uudessa työympäristössä. Jännitys muuttui pian innostukseksi, kun havaitsin, miten ihanasti museon työyhteisö otti minut vastaan ja omakseen. Tuntui kuin kaikki olisi loksahtanut siellä paikoilleen ja olisin ollut osa porukkaa. Erityisen ilahtunut olin siitä, että tunsin siellä itseni hyödylliseksi ja tarpeelliseksi. Alusta saakka tekemistä oli aina, varsinkin koska tuntui luontevalta olla oma-aloitteinen ja työhön tarttumiseen kannustettiin. Pääsin työskentelemään museomestari Janne Syrjäsen mukana ja sain tutustua museon ja museon yhteistyökumppaneiden tiloihin työn lomassa laajasti heti ensimmäisinä päivinä. Pääsin myös pian tutustumaan Raijan kanssa museon hienoon pajaan, joka on auki vierailijoille ja josta löytyy monipuolisesti välineitä ja materiaaleja kaikenlaisen käsityön toteuttamiseen.  Lisäksi sain tehdä sopivasti fyysistä ja luovaa työtä sekä toimia yhteistyössä koko organisaation kanssa. Monta hyvää keskusteluakin oli – milloin kahvitauolla, milloin käytävillä tai työn lomassa. 

Käsityöläisten joulutorin kahviossa näkyi Korkeasaaren henkeä eläinkoristeluissa.
Käsityöläisten joulutorin kahviossa näkyi Korkeasaaren henkeä eläinkoristeluissa. Kuva: Katri Houtbeckers

 

Kiinnostavaa on museon ja eläintarhan toiminnan ja haasteiden yhteneväisyys. Vaikka voisi ajatella, että toimimme kovinkin eri maailmoissa, on toiminnan haasteissa ja tavoitteissa hyvin paljon samaa. Kasvatus ja ihmisten kiinnostuksen herättäminen, halu antaa ihmisille kimmoketta tehdä asioita myös kotioloissa, jakaa näkemystä, osaamista ja ideoita – nämä kaikki ovat yhteisiä haasteita eläintarhalle ja museolle. Myös lasten ja nuorten innostaminen ja se, miten saada heidät viihtymään, on tärkeä yhteinen haaste. Ja samaan aikaan on tietenkin tärkeää huolehtia myös lastensa kanssa vierailevien aikuisten viihtymisestä niissä pisteissä, missä on enemmän tekemistä lapsille. 

Käsityöläisten joulutorin aikaan museon edessä on kookkaat katupuhujat.
Käsityöläisten joulutorin aikaan museon edessä on kookkaat katupuhujat. Kuva: Katri Houtbeckers

 

Monipuoliset työnkuvat ja oman työn arvostuksen haasteet nousivat myös keskusteluun. Samoja teemoja pyörii oman työni arjessa. Kierrätys ja ympäristöasiat olivat myös suuri yhteinen kosketuspinta. Tämä näkyi erityisesti museon aivan ihanassa pajatoiminnassa. Paja ja sen ympärille tehdyt palvelut olivat muutenkin mielestäni todella hieno ja arvokas tapa rikkoa perinteistä museokäynnin kaavaa ja monipuolistaa kävijän kokemusta. Oli arvokasta päästä vaihtamaan ajatuksia aiheista, kuten vapaaehtoistoiminta ja sen haasteet, opetustoiminta, ryhmätuotteet kuten polttaripaketit, näyttelyrakentaminen, näyttelykoordinointi ja aikataulutus sekä työyhteisön yhteistoiminta. 
Mielenkiintoista oli myös museomestarin työnkuva ja sen linkittyminen omaani. Tuli tunne, että voisin hyötyä paljon museomestarin opinnoista ja harkitsenkin nyt hakeutumista koulutukseen työni lomassa. Kaiken kaikkiaan kokemus oli minulle erittäin positiivinen ja antoisa. Kannustankin kaikkia kokeilemaan jotain erilaista ja uutta, vaikka joskus se vaatiikin hiukan järjestelyä ja vaivaa. Tämänkin kokemuksen hyöty ja ilo tuntui olevan molemminpuolista. Kiitos vielä kaikille Jyväskylään!

Teksti ja kuvat: Katri Houtbeckers