Mikä on kuosalin tarkoitus?

Moni esine on jo käynyt nykyajan eläjälle vieraaksi.

Museon alakerran perusnäyttelyssä riittää katseltavaa. Esineet kertovat hiljaista historiaa suomalaisten elämästä ja käsillä tekemisen taidosta. Moni esine on jo käynyt nykyajan eläjälle vieraaksi. Yksi tällainen kysymyksiä herättävä esine löytyy museon vitriinistä D11. 

Jalasten näköiset koristellut puut herättävät ihmetystä. Hetken mietittyään ne yleensä osataan yhdistää jotenkin lankaan ja sen valmistamiseen, mutta hämäräksi jää aina, kuinka sitä on käytetty. Kyseessä on kuosali eli kehräpuu. Kehräpuuta käytettiin istumalla ”jalaksen” eli istuinlaudan päällä ja sitomalla lapaan kuontalo eli jo kertaalleen käsitelty langan raakamateriaali. Itse langan kehrääminen tapahtui värttinällä. 

 

kuosali_kaytto_karjala_kehruu_skm_blogi_pieni.jpg
Anni-Pulkki alkaa kehrätä värttinällä. Kuva: Jussi Lukkarinen, 1911. Kansallismuseon kansatieteen kuvakokoelma., by Jussi Lukkarinen / Kansallismuseo

 

Museon perusnäyttelyn yksilöt ovat alun perin Itä-Karjalasta, Aunuksesta, 1800–1900 -lukujen taitteesta ja ovat päätyneet museoon Tyyne-Kerttu Virkin keruuretkien myötä.

kuosali_yhdesta_puusta_skm_blogi_pieni.jpg

Yhdestä ”luonnonväärästä” puusta veistetty kuosali on maalattu punaiseksi ja sen lapa on tarkkaan koristeltu. Istuinlaudan kannassa vielä jäljellä häivähdys vihreästä maalista. Vihreää on jäljellä myös keskiosan kapeassa raidassa. Lavassa on käytetty väreinä punaista ja tumman vihreää sekä valkoista ja punaista ympyröitä kehystämässä. Mahdollisesti lavan koristelu kuvaa elämänpuun runkoa. Toiselta puoleltaan lapaa koristaa kaksi lintua. 

 

kuosali_kahdesta_puusta_skm_blogi_pieni.jpg

Toinen kuosaleista on tehty kahdesta osasta ja sen istuinlaudan pintaa on lovettu, mahdollisesti pidon parantamiseksi. Kuosalin varren tyvessä on rengasmainen solmukoriste ja kahden osan liitoskohdassa kaksi solmukoristetta lisää. Tässä kuosalissa on käytetty väreinä sinistä, punaista ja keltaista sekä mustaa. Koristelu on rikasta ja myös tästä kuosalista löytyy lintu. Muu koristelu muistuttaa ruusuköynnöstä. 

Alkuperäisten tietojen mukaan yhdestä puusta tehdyn kehräpuun lahjoitti ”Aunuksen emäntä” Tyyne-Kerttu Virkille vuonna 1942, jolloin Virkki toimi sotilashallinnon alaisuudessa Itä-Karjalan Aunuksessa järjestämässä työtupatoimintaa. Vuotta myöhemmin Virkki löysi kahdesta osasta tehdyn kuosalin Aunuksenlinnan keskustasta ja korjasi sen mukaansa. 

Molemmat kuosalit ovat selkeästi olleet ahkerassa käytössä aikanaan, siitä kertoo kuluneet maalipinnat ja pienet lohkeamat ja lovet. Näillä on varmasti syntynyt langat useampiinkin villasukkiin ja nuttuihin!

Vuonna 2019 museon blogissa kurkistellaan perusnäyttelyn esineisiin ja tarinoihin niiden takana. Esineiden kautta on hyvä kurkistaa menneiden aikojen suomalaiseen elämänmenoon ja ilahtua, jos jokin jo unholaan painunut tapa on herätetty uudelleen henkiin. 

Teksti: Sari Koskinen
Kuvat: Suomen käsityön museon kokoelmat ja Kansallismuseon kokoelmat