Mikkelin piispankaavun konservoinnin valmistuminen
Ensimmäisessä osassa perehdyimme Mikkelin piispankaavun historiaan ja materiaalitutkimukseen. Sen jälkeen vuorossa oli vauriokartoitus ja konservointisuunnitelma. Nyt viimeisessä osassa kerromme käytännön konservoinnista eli toimenpiteistä, joilla piispankaapu saatiin jälleen käyttökuntoon.
Käytännön konservointi
Käytännön konservointi alkoi ompeleiden purkamisella, jotta saimme piispankaavun osiin. Irrotimme koristereunuksen puna-vihreästä kankaasta. Koristereunuksen ja etupaneelin vuorikankaat poistettiin. Irrotimme myös välivuoret. Pintapuhdistimme kaikki osat imuroimalla, jottei pöly ja irtonainen hiukkaslika pesun ja kosteuskäsittelyn aikana imeytyisi syvemmälle kuituihin.
Vesipesimme puna-vihreän kankaan, koska se oli hyvin hapan ja likainen. Pesussa käytimme viileää vesijohtovettä sekä pH-neutraalia pesuainetta 0,5 g/l konsentraatiolla. Pesimme kankaan tasossa pesupöydällä painelemalla pesuaineliuosta luonnonsienellä tekstiilin läpi (kuva 1). Koska kangas oli hauras ja painava, pesimme sen vain yhdeltä puolelta. Ensimmäiseen pesuveteen irtosi hyvin paljon likaa ja pesuvesi muuttui ruskeaksi. Pesun jälkeen huuhtelimme kankaan huolellisesti. Imeytimme ylimääräisen veden pois ensin luonnonsienen avulla ja sen jälkeen pyyhkeillä. Kuivasimme kankaan tasossa neulaamalla sen kuivausalustaan (kuva 2). Pesun myötä kangas puhdistui ja sen yleisilme kirkastui. pH-mittausten perusteella saimme poistettua tekstiilistä hapanta likaa ja kuitujen haurastumisesta johtuvaa happamuutta. Se hidastaa kuitujen haurastumista ja pidentää tekstiilin ikää. Kangas kutistui kuivuessaan joitakin senttimetrejä. Haurasta kangasta ei kuitenkaan voitu venyttää alkuperäisiin mittoihin.
Koristereunuksen metallilankakirjonnat olivat hyvin hauraita. Metallilankoja paikoillaan pitävät langat olivat haurastuneet ja katkeilleet monista kohdin (kuva 3). Tuimme metallilankakirjonnat käsin ompelemalla ruskealla polyesterilangalla sidepistoin (Textile Specialty Group Conservation Wiki) (kuva 4). Polyesterilanka on vahvaa ja joustavaa (Benson, Lennard & Smith, Margaret J. 2014). Se on myös helppo erottaa alkuperäisistä materiaaleista myöhemmin. Metallilankanauhat olivat myös irtoilleet hyvin monesta kohdin ja vahvistimme kiinnityksen käsinompelemalla etupistoin. Dokumentoimme tuetut vauriot eli merkitsimme kohdat punaisella tekstiilistä otettuihin valokuviin (kuvat 5 ja 6).
Koristereunuksen pääntiellä noin 60 cm:n matkalta hopeanvärisen kankaan reuna oli hyvin huonokuntoinen ja lankoja oli poikki. Myös kankaan reunassa oleva nauha oli osaksi irronnut. Irrotimme sitä hieman lisää, jotta saimme pujotettua tukikankaaksi valikoituneen valkoisen Stabiltex-polyesterikankaan paikoilleen (kuva 7). Kiinnitimme tukikankaan etupistoin. Stabiltex-kankaalla tuettu vaurioitunut reuna jää nauhan ja vuorikankaan väliin (kuva 8).
Etupaneeli oli hyvin hauras (kuva 9). Erityisesti kankaan vasen yläreuna ja koko alalaita olivat hyvin huonokuntoisia. Päätimme tukea paneelin kokonaan valkoisella Stabiltex-polyesterikankaalla. Kiinnitimme tukikankaan etupistoin reunoistaan käsinompelemalla etupaneeliin ja myös kirjontakuvioita mukaillen, jotta kangas ei jäisi pussittamaan ja kirjonnat tulisivat näin myös paremmin esille. Ompelimme etupistorivejä myös vauriokohtiin. Konservoinnissa joutuu aina tekemään kompromisseja. Paneelin kirjonnat jäivät hieman himmeämmiksi verkkomaisen kankaan alla (kuva 10), mutta tukikangas kuitenkin suojaa pahoin vaurioitunutta paneelia kaavun ollessa käytössä.
Konservointisuunnitelman yhteydessä totesimme, ettei koristereunusta ja etupaneelia voida vesipestä, vaikka ne olivat likaisia. Ne olivat myös hieman ryppyisiä käytöstä johtuen ja suoristimme ne kosteuskäsittelyllä. Rakensimme kosteuskammion kattamalla pesualtaan tiiviisti muovilla johtamalla sinne kosteutta ultraäänikostuttajasta (kuva 11). Tekstiilit olivat kammiossa noin 3,5 tuntia, jonka jälkeen neulasimme ne suoraksi kuivausalustaan (kuva 12). Suoristuksen jälkeen ompelimme koristereunuksen ja etupaneelin pestyt välivuoret takaisin harvoin etupistoin. Vanhan päällivuorin vaihdoimme uuteen beigenväriseen toimikassidoksiseen silkkikankaaseen, jonka kiinnitimme käsinommellen piilopistoin.
Piispankaavun muokkaaminen uudelle käyttäjälle
Kaapu oli valmistettu mittojen mukaan alkuperäiselle käyttäjälle vuonna 1935. Kaavun nykyinen käyttäjä kävi sovittamassa yhteenharsittua kaapua Konservointikeskuksessa. Kaapu istui hyvin, eikä siihen tarvinnut tehdä muutoksia. Kangas oli sopivasti kutistunut vesipesussa. Ompelimme pohjakankaan kiinni koristereunukseen ompelukoneella kuten se oli alun perin ollut. Kiinnitimme myös etupaneelin ompelukoneella ommellen, jotta siitä saataisiin riittävän kestävä käyttöön. Lopuksi säilytyksen huomioiden päällystimme kaavun vanhan vaatepuun polyesterivanulla ja puuvillatrikoolla, jotta tekstiili riippuisi hyvin eikä siihen tulisi painaumia. Ompelimme piispankaavulle myös luonnonvalkoisesta puuvillakankaasta pukupussin suojaamaan sitä pölyltä ja valolta. Konservoinnin päätteeksi kuvasimme piispankaavun edestä ja takaa (kuvat 13 ja 14).
Piispankaapu otettiin käyttöön piispanvihkimysmessussa Mikkelin tuomiokirkossa viime vuoden syyskuussa, kun Mikkelin hiippakunnan uusi piispa Mari Parkkinen vihittiin virkaan. Tapahtuma on nähtävissä Yle Areenassa 3.9.2024 asti.
Teksti: Anni Tuominen & Susan Hannusas
Kuvat: Konservointikeskus
Lähteet
Benson, Sarah, Lennard, Frances & Smith, Margaret J. 2014. ‘Like-with-like’: A comparison of natural and synthetic stitching threads used in textile conservation. ICOM-CC 17th Triennial Conference 2014 Melbourne. https://eprints.gla.ac.uk/113837/1/113837.pdf (16.7.2024)
Jumalanpalvelus. Piispanvihkimysmessu Mikkelin tuomiokirkossa. Yle Areena. https://areena.yle.fi/1-63782088 (16.7.2024)
Textile Specialty Group Conservation Wiki. Directory of Hand Stitches. https://www.conservation-wiki.com/wiki/Directory_of_Hand_Stitches (16.7.2024)