Mollat, räsynuket, kauniit posliinikasvot ja Naantalin nuket – nukkien joukossa piilee rikas historia

Moneen nukkeen liittyy vahvoja muistoja, ja vaikka nukke kuinka olisi reissussa rähjääntynyt, on se haluttu säilyttää.

Nuket ovat tärkeä osa lapsuutta – ja ovat olleet jo usealla vuosisadalla. Moneen nukkeen liittyy vahvoja muistoja, ja vaikka nukke kuinka olisi reissussa rähjääntynyt, on se haluttu säilyttää. Eivätkä nuket pelkästään lapsuuteen ole kuuluneet, vaan myös moni aikuinen tunnustautuu nukkien rakastajaksi ja keräilijäksi. Varsinkin, jos nukke on käsityönä valmistettu, sen arvo nousi kohisten. 

Suomessa ainutlaatuinen nukenvalmistekniikka syntyi Naantalissa 1800-luvulla, kun Lindbomin perheen tyttäret alkoivat valmistaa nukkeja puuvillalangasta neulomalla. Neulominen sinänsä oli viime vuosisadalla Naantalille ominainen käsityön muoto, jonka sanotaan periytyneen yhdessä pitsinnypläyksen ja -virkkauksen kanssa suoraan Naantalin keskiaikaisen birgittalaisluostarin harrastuksista ja taidoista. Langankehräystä, sukkien neulomista ja pitsinvirkkausta harrastivat 1800-luvulla kaikkien yhteiskuntaluokkien jäsenet. Tuttujen käsityömuotojen rinnalla esiintyi kuitenkin myös sellaisia, jotka olivat vain harvojen tiedossa, kuten nukkien teko neulomalla. Yhden tällaisen nukkepariskunnan voi löytää lepäilemästä Suomen käsityön museon perusnäyttelystä Käsityössä elämän tuntu

Naantalin nuket Suomen käsityön museon perusnäyttelyssä.
Naantalin nuket Suomen käsityön museon perusnäyttelyssä. 

Rannikkokaupunkina Naantali oli suosittu kylpyläkaupunki 1800-luvulla. Saapuessaan 1900-luvun alussa Naantalin terveyskylpylään tai nauttimaan ”Vilulähteen” kuuluisaa vettä, matkailija tapasi sillankorvassa ensimmäiseksi Maria Charlotta Lindbomin. Hän istui laiturin penkillä kaupaten nukkeja ja piparkakkuja, joita hän oli leiponut sisarensa kanssa.

Charlotta istui kesäisin aamusta iltaan laivalaiturilla. Hänellä oli aina käsissään tekeillä oleva neuletyö. Käsivarrella riippuvassa pärekorissa olivat hänen myytävät nukkensa. Hänen vieressään penkillä oli toinen samanlainen kori täynnä myytäviä piparkakkuja. Charlotta ei koskaan suostunut paljastamaan kummankaan teko-ohjetta, vaikka salaisuuksia yritettiin joskus saada selville jopa maksua vastaan.

Naantalin nukkeja valmistivat sisarukset Charlotta, Caroline ja Josefina Lindbom 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Sisarusten isä oli satulaseppämestari Johan Lindbom. Hän omisti talon Aleksanterinkadulla, mutta kuoli vuonna 1849. Hänen puolisonsa Ulla Sofia Lindbomin oli pakko myydä talo ja muuttaa vuokralle. Elannon hankkimiseksi äiti tyttärineen alkoi valmistaa ja myydä käsitöitä ja piparkakkuja. 

Nukkien sanotaan olleen niin taidokkaasti valmistettuja, ettei kukaan pystynyt niitä jäljittelemään. Erityisesti nukkien täyttäminen oli vaikeaa, sen osasivat vain Caroline ja Josefina, mutta ei Charlotta, joka puolestaan oli erikoistunut nukenvaatteiden neulomiseen. Nukkien ruumis ja vaatteet neulottiin sukkapuikoilla, jotka katkaistiin ja hiottiin päistään. Käytetty lanka oli puuvillaista loimilankaa. Kudos oli vuoroin kaksin-, vuoroin kolmin-, joskus jopa nelinkertainen. Täytteenä käytettiin pumpulia. Pyssyn sisällä oli puinen pohjus, tytön hatun reunus oli vahvistettu rautalangalla. Nukkeja kutsuttiin Savon jääkäriksi ja hänen morsiamekseen. Sotilasnukke oli aina samanlainen takkeineen ja keltaisine housuineen. Morsiamella oli joko tummahameinen arkiasu tai pyhäpuku koreine kukkahattuineen, jossa oli koristeena kananhöyhen.  Asuun kuului myös kankainen valkoinen alushame.

Neuleohjeensa kutoja veivät mukanaan hautaan – he kuolivat perättäisinä vuosina Charlotta 1916, Carolina 1917 ja Josefina 1918. Nukkien valmistusta ja myyntiä jatkettiin kylpylävieraille muiden toimesta noin 1940-luvulle asti, tosin ilman alkuperäistä ohjetta. 

Nykyään neulomalla valmistetaan usein yksinkertaisempia eläinhahmoja, kuten karhuja. Vaativammat ja yksityiskohtaisemmat nuket saavat useammin muotonsa virkkaamalla. Kuuluisin esimerkki varmaan viime vuonna suuren näkyvyyden saanut Bernie Sanders -nukke. 

Museon perusnäyttelyssä on esillä myös muita nukkeja, kuten posliininukke Tanja, jolla on perinteiseen tapaan pehmeä keskivartalo, mutta pää ja raajat ovat posliinia. Tanjan käsinnyplätty kauluspitsi on Saksan Nurnbergistä ja alusvaatteiden antiikkipitsit Pariisin kirpputoreilta. Nuken Jakku on Piitu Nykoppin itsensä neuloma. 

Posliininukke Tanja Suomen käsityön museon perusnäyttelyssä.
Posliininukke Tanja Suomen käsityön museon perusnäyttelyssä. 

 

Suomen käsityön museon perusnäyttelyssä Käsityössä elämän tuntu tutustutaan suomalaisen käsityön perinteisiin ilmiöteemaisesti. Jyväskylässä vierailijan kannattakin pysähtyä Kauppakadun varrella olevaan museoon ja tutkia löytyykö perusnäyttelystä omaan elämään kuuluvia ilmiöitä. Koulukäsitöistä kertova seinä ainakin herättää monella muistoja – niin ihania kuin kamaliakin!

Teksti ja kuvat: Suomen käsityön museo/Sari Koskinen ja Raija Manninen.