Näyttelyelämästä Kokoelmakeskuksen hiljaisuuteen – Perusnäyttelyn esineiden muuttomatka säilytykseen
Suomen käsityön museon perusnäyttely Käsityössä elämän tuntu ja Kansallispukukeskuksen näyttely Komeasti juhlaan avattiin vuonna 2000, kun museo avautui yleisölle osoitteessa Kauppakatu 25. Hyvin ja pitkään palvelleet näyttelyt sulkivat ovensa yleisöltä syyskuussa 2024 ja näyttelyn esineiden purku aloitettiin saman tien. Valmistelevaa työtä oli tosin tehty jo ennen näyttelyn sulkeutumista. Näyttelyn suunnitteluvaiheessa laaditut esinelistat oli kaivettu esille ja näyttelyssä olevat esineet inventoitu. Näyttelyn esineiden purusta ja siirroista oli laadittu purkusuunnitelma, johon oli kirjattu esineiden vaatimat toimenpiteet, pakkaustapa ja puhdistustarve. Kunkin esineen materiaalit tunnistettiin silmämääräisesti ja kunto arvioitiin siirtoa varten.
Pakkausmateriaalien valinta
Esineille tilattiin arkistokelpoisia pahvilaatikoita, happovapaata silkkipaperia, pahvirullia ja Tyvek-kangasta. Esineiden pakkausmateriaalien tuli olla ns. museolaatuisia, eli sellaisia, jotka ikääntyessään eivät happamoidu ja aiheuta museoesineiden ikääntymisen kiihtymistä. Esineen ikääntymiseen vaikuttavat monet asiat. Kaikki materiaali haurastuvat ja hajoavat, mutta esineen säilytysympäristöllä on myös vaikutusta hajoamisnopeuteen. Museoalalla on tutkittu paljon esineiden ikääntymiseen vaikuttavia tekijöitä, ja päädytty suosittelemaan tiettyjä tutkittuja materiaaleja museoesineiden pitkäaikaissäilytykseen.
Esineet haluttiin pakata lähtöpaikassaan suoraan pitkäaikaissäilytyspakkauksiin, eli samat materiaalit toimivat sekä kuljetus- että pitkäaikassäilytyspakkauksina. Joskus museoesineille on tarpeen erillinen väliaikainen kuljetuspakkaus, mutta tässä projektissa haluttiin säästää työtunteja ja suunnitella pakkaukset sellaisiksi, että niissä esineet voisivat matkata säilytystiloihin ja odotella siellä vuosia tai jopa vuosikymmeniä seuraavaa esilleottokertaa.
Esineiden säilymisen kannalta parasta olisi, jos jokainen esine pakattaisiin omaan laatikkoonsa. Tähän meillä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta pienten resurssien vuoksi. Pakkausmateriaalien menekille voi laskea euromääräisen hintalapun lisäksi myös ympäristökuormituksesta syntyvän summan, joka sekin haluttiin pitää mahdollisimman pienenä. Esineet haluttiin pakata mahdollisimman tiiviisti, jotta säilytystilaa (jonka ylläpitäminen kuluttaa luonnonvaroja) kuluisi mahdollisimman vähän, joten päädyttiin pakkaamaan muutamia esineitä per laatikko.
Tyvek-makkaratalkoot
Projektin aikataulu oli tiukka, ja esineiden pakkaamiseen käytettävää aikaa haluttiin käyttää mahdollisimman tehokkaasti näyttelyn sulkeuduttua yleisöltä. Kovista materiaaleista valmistetut esineet kaipasivat säilytyslaatikkoon pehmusteita estämään esineiden liikkumisen ja toisiaan vasten kolhiutumisen laatikon liikkuessa paikasta toiseen. Tähän käytetään usein happovapaata silkkipaperia, mutta silkkipaperin rutistelu pehmusteiksi pakkaamisen lomassa on kohtuullisen aikaa vievää puuhaa, joten kaivattiin nopeammin laatikkoon aseteltavia pehmusteita. Avuksi tulivat ”Tyvek-makkarat”. Tyvek on museoissa käytettävä pitkäaikaissäilytykseen soveltuva polyeteenikuitukangas. Kankaasta ommeltiin ”kuoria”, jotka täytettiin arkistokelpoisesta silkkipaperista pyöritetyillä palloilla. Nämä makkarat ovat monikäyttöisiä ja taipuvat miltei minkä muotoisen tahansa esineen pehmustamiseen. Ne ovat myös helposti uudelleen käytettäviä.
Silkkipaperin pyörittelyyn palloiksi osallistui koko henkilökunta ja museon vapaaehtoiset. Työtä tehtiin kokousten lomassa ja stressipuhteina. Makkaroita valmistui noin 200 kappaletta, joista suurin osa tuli käyttöön esineiden pakkauksiin.
Vapaaehtoisten korvaamaton apu
Käsityön museolla on pitkään ollut joukko innokkaita vapaaehtoisia, jotka avustavat erilaisissa tehtävissä kokoelma- ja yleisötyössä. Konservointikeskuksella kokoontuu joka toinen maanantai noin kymmenen vapaaehtoisen joukko, joka saatiin avuksi perusnäyttelyn purkutalkoisiin. Saatiinpa mukaan pari uuttakin käsiparia Konservointikeskuksen vakituisten lisäksi. Vapaaehtoisten tehtävänä oli puhdistaa näyttelyesineet ennen pakkausta. Vaikka esineet olivat näytteillä kohtalaisen pölytiiviissä vitriineissä, oli niihin kuitenkin kerääntynyt paljon pölyä näytteillä olon aikana. Pöly vahingoittaa ja ikäännyttää esineitä, joten ennen säilytykseen pakkaamista ne täytyi puhdistaa imuroimalla. Vapaaehtoisten työpanoksesta kertyi noin 80 tuntia, eli noin kaksi viikkoa kokopäivätyötä. Urakan aikana puhdistettiin noin 600 esinettä. Ilman vapaaehtoisia ei työ olisi onnistunut aikataulussa. Vapaaehtoistyön tavoitteena on museota hyödyttävän työpanoksen lisäksi myös raottaa museon kulissien takaista maailmaa suuremmalle joukolle, kuin pelkästään palkatulle henkilökunnalle ja tarjota mielekästä tekemistä ja mukavaa yhdessäoloa vapaaehtoisille. Konservointikeskuksen vapaaehtoiset kutsuvat maanantaikokoontumisia ”henkariterapiaksi”, viitaten yhteen maanantaisin urakoitavaan tehtävään, eli pehmustettujen henkarien ompeluun.
Esineiden matka Kokoelmakeskuksen hyllyihin
Suomen käsityön museon säilytystilat sijaitsevat Salmirannassa, noin viiden kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta. Osa näyttelyn purun prosessia oli suunnitella, miten esinet kulkevat turvallisesti näyttelytilasta määränpäähänsä, eli Kokoelmakeskuksen hyllyyn. Tähän osallistui museomestariopiskelija Juha Pihlainen osana museomestariopintojaan.
Jokainen kuljetuksen vaihe on oltava tarkkaan mietitty ja esineet pakattu sen mukaan, millainen matka niillä on edessään. Käsityön museon tiloja ei ole alun perin suunniteltu museokäyttöön, eikä kuljetusreittejä ole suunniteltu niin, että esineitä saisi kulkemaan hissillä ja pyörien päällä koko matkaa. Museolla ei myöskään ole käytössä asianmukaista ajoneuvoa esinekuljetuksiin, mikä aiheuttaa lisähaasteita logistiikkaan ja esineiden turvalliseen ja ergonomiseen kuljettamiseen. Matkalla on portaita, kynnyksiä, ahtaita kulmia ja jyrkkiä ramppeja sekä vailla sateensuojaa olevia lastausalueita, jotka kaikki täytyi ottaa huomioon esinekuljetuksia suunnitellessa.
Haasteet kuitenkin selätettiin ja kaikki perusnäyttelyn esineet odottelevat nyt laatikoissaan seuraavaa näyttely- tai tutkimiskertaa. Sillä välin esineitä voi ihailla Suomen käsityön museon Finna-sivuilla. Kaikki näyttelyn esineet kuvattiin ja kuvat julkaistaan Finnassa loppuvuoden aikana. Perusnäyttelyn hämärän valaistuksen sijaan esineiden värit hehkuvat nyt kirkkaina amanuenssi Sari Jantusen ottamissa esinekuvissa. Esimerkiksi tämä Laila Karttusen suunnittelema pannumyssy oli esillä näyttelyssä, mutta kuinka moni kävijöistämme kiinnitti siihen huomiota?
Perusnäyttelyn purku numeroina:
- 640 esinettä
- 130 laatikkoa
- 500 metriä silkkipaperia
- 80 vapaaehtoisten työtuntia
- 200 konservaattorien työtuntia
- 2 pölypussia
Teksti: Anni Tuominen
Kuvat: Suomen käsityön museo