On neidolla punapaula, kun tanssihin käy…
Erilaisia nauhoja on Suomessa käytetty jo esihistorialliselta ajalta lähtien sekä hyöty- että koristetarkoituksissa. Värikkäistä nauhoista tulee ensimmäisenä mieleen kansantanssit, juhannus, kansallispuvut ja kansamusiikki. Nämä suositut ja monikäyttöiset nauhat ovat kuitenkin hiljalleen painunut käytöstä pois, ja nykyään niitä käytetään lähinnä kansallis- ja kansanpuvuissa, kuten saamelaisten vaatteissa.
Kansanomaisessa vaatetuksessa nauhoilla on ollut erityisen keskeinen ja tärkeä osa. Nauhoja on käytetty esiliinojen ja hameiden vyönauhoina, miesten housujen vöinä, viittojen ja turkkien vöinä, erilaisina kannatin- ja olkainnauhoina, sukkanauhoina, kapalovöinä, kampaus- ja päähinelaitteissa, kenkien pauloina ja tallukoiden nauhoina sekä hevosten ohjaksina ja mahavöinä. Nauhojen suosio ja niiden käytön yleisyys entisaikaan perustui siihen, että nappien, hakasten tai muiden kiinnitysmenetelmien käyttö ei vielä silloin ollut yleistynyt, koska kyseisten kiinnikkeiden tekeminen oli työlästä ja ostaminen tuli kalliiksi. Vyömäiset nauhat olivat tällöin oiva ratkaisu monenlaiseen tarkoitukseen.
Toisaalta taas pitkä, leveä ja kirjava nauha oli huomattavasti komeampi ja näyttävämpi kuin esimerkiksi pieni korusolki. Nauhoja voitiin siis käyttää koristetarkoituksessa korujen rinnalla tai niiden sijaan. 1800-luvulla pirtanauhat olivat levinneisyydeltään maamme suosituin nauhalaji ja niitä kudottiin vielä 1900-luvulle saakka. Kuvioloimesta poimittuja pirtanauhoja kutsutaan myös vironvöiksi. Niille ominaista olivat runsaat vinokuviot ja geometriset kuviot, joita luotiin poimimalla. Kuvioiden poiminta tapahtui vain kuvioloimesta, jonka vuoksi kuvioloimilanka olikin yleensä pohjalointa paksumpaa villalankaa. Tällöin kuviot saatiin erottumaan selvemmin.
