Pula-ajan paperinaru ja tilkkutäkin tarinointia
Suomen käsityön museon perusnäyttelystä löytyy monia nostalgisia osioita, joista yksi on paperinarukengät ja -laukun sisältävä vitriini. Kun sota-aikana ulkomaankauppa supistui ja peltopinta-ala pieneni talvisodan alueluovutusten takia, oli pulaa monesta asiasta ja tilalle jouduttiin kehittämään korvaavia materiaaleja.
Paperia ja puuta opittiin käyttämään myös kodintekstiileissä, vaatteissa, jalkineissa ja laukuissa tekstiilin ja nahan sijaan. Paperiset verhot ja pyyheliinat, puupohjaiset paperikengät, paperinarusta virkatut laukut, pahviset salkut ja paperialusvaatteet ovat nyt nostalgiaa, mutta osa tuolloin kehitetyistä keittiöiden paperituotteista ovat nykyään itsestäänselvyys. Myös saippuapulalla on ollut oma syynsä paperituotteiden käyttöön.
Sota-aikana tekstiilejä myös uudistettiin kekseliäästi. Puhki kuluneet lakanat saatettiin uudistaa halkaisemalla ne pituussuunnassa ja katkaisemalla ne keskeltä. Syntyneet neljä palaa ommeltiin yhteen niin, että ehjät ulkoreunat tulivat keskelle.
Tilkkutäkkiin on ommeltu paljon perheen historiaa
Samassa vitriinissä paperinarukenkien ja -laukun kanssa on esillä myös tilkkutäkin päällinen, joka lahjoitettiin museon kokoelmiin vuonna 1985. Lahjoituksen teki perinteikäs helsinkiläinen käsityöliike Tellervo Oy. Nykyään tilkkutöiden materiaali yleensä ostetaan, mutta ennen kankaanpalasia kerättiin pitkään ja hartaasti. Tilkkutäkki onkin hieno osoitus kierrättämisen, säästämisen ja nuukuuden jalosta taidosta, joka yhdisti Suomessa niin vähävaraisia kuin hyvin toimeentuleviakin. Käsityössä elämän tuntu -näyttelyn täkinpäällisen on arvioitu valmistuneen vuosina 1910–1930. Silloin se on joko saanut nykyisen muotonsa tai tullut lahjoittajan haltuun, mutta työn tekeminen on aloitettu mahdollisesti jo 1870-luvulla. Päällisestä on hyvin vähän kirjoitettua tietoa museon kokoelmien kortistossa eikä sitä mainita lainkaan muissa Tellervo Oy:n papereissa, joten täkin tarina on päätelty esineestä saatujen vihjeiden perusteella.
Tilkkutäkissä on hurja määrä tilkkuja, 1185 kuusikulmaista palaa, joten tilkkuja on varmasti kerätty hyvä tovi. Tämän täkin tekijät näyttävät olleen varakkaita, sillä käytetyt kankaat ovat silkkisatiinia, silkkisamettia, ja muiden arvokankaiden palasia. Kankaat ovat mahdollisesti perheen naisten vaatteista, joko niiden valmistuksesta jääneitä tai käytöstä poistetuista, mutta voi olla peräisin myös huonekalujen päällyksistä. Tämän täkin tekijöitä on ollut useampi, ainakin ompelujäljestä päätellen, sillä välillä harsinpisto on pientä ja sievää, välillä pitkiä pistoja siellä täällä. Kuka ties työtä ovat tehneet äiti ja tytär tai sitten palveluskunta.
Tilkkutäkki valmistetaan hyvinkin prosessimaisesti ja samaan tapaan kuin nykyäänkin. Ensin tilkkujen taakse on pitänyt leikata sopiva malli, eli malline, harsia kangaspalaset mallineelle ja liittää lopuksi kaikki palaset yhteen. Kun tähdekangasta tai tilkkuja on syntynyt, on samanaikaisesti otettu joku paperi ja tehty kuusikulmiot valmiiksi. Mallineet täkkiin on leikattu puotipaperista, kirjeistä, tilikirjoista ja sanomalehdistä. Täkki paljastaa, että perheeseen on tullut useita lehtiä: yksi venäläinen, useita englanninkielisiä, saksalaisia ja ranskalaisia. Voimme arvella tilkkutäkin omistaneen perheen olleen sitoutuneena kaupalliseen toimintaan, koska suurin osa sanomalehden palasista käsittelee raaka-aineiden maailmanmarkkinahintoja, mutta ranskankielinen lehti on ollut selvästi kevyempää luettavaa.
Joissain mallineissa on säilynyt lehden ilmestymispäivästä kertovia mainintoja, kuten März (maaliskuu) 1878, Februar (helmikuu) 1881, April (huhtikuu) 1882. Koska perheelle on tullut näin monta lehteä, niitä ei ole tarvinnut säästää – ensimmäiset palat on tehty mahdollisesti jo 1870-luvun lopulla. Voi olla, että kuusikulmaisia paperimallineita tilkkuineen on säilytetty kauankin ja ommeltu päällinen kokoon joskus myöhempinä vuosikymmeninä. Lyhyellä aikavälillä työtä ei kuitenkaan ole tehty, vaan tilkkutäkin päällistä on ommeltu silloin, kun on muilta töiltä joudettu.
Kuuntele lisää pula-ajasta Suomen käsityön museon äänioppaasta Kiertokulku, osa 1.
Vuonna 2019 museon blogissa kurkistellaan perusnäyttelyn esineisiin ja tarinoihin niiden takana. Esineiden kautta on hyvä kurkistaa menneiden aikojen suomalaiseen elämänmenoon ja ilahtua, jos jokin jo unholaan painunut tapa on herätetty uudelleen henkiin.
Teksti: Sari Koskinen ja Suomen käsityön museo
Kuvat: Suomen käsityön museo