Hyppää pääsisältöön
Kuva
Ryijyt esillä Suomen käsityön museon perusnäyttelyn kasvivärjäysvitriinissä.
Tietokantaa käytetään museossa työvälineenä erityisesti silloin, kun selvitetään asiakkaalle tietyn tekstiilin mallin nimeä, suunnittelijaa ja/tai ajoitusta
Kuva
Ryijyt esillä Suomen käsityön museon perusnäyttelyn kasvivärjäysvitriinissä.

Suomen käsityön museon perusnäyttelyn mystisen hämärän sylistä voi tarkkasilmäinen löytää kolme komeaa ryijyä. Ne ovat kaikki malliltaan kansanomaisia ja edustavat vanhinta säilynyttä kotimaista ryijytyyppiä, niin sanottuja koristeryijyjä. Mahdollisesti ruotsalaisista talonpoikaisgobeliineista vaikutteita saaneiden suomalaisten koristeryijyjen loisteliain tuotantokausi sijoittuu lyhyelle aikavälille vuosiin 1700-luvun puolivälistä 1800-luvun ensimmäisiin vuosikymmeniin. 

Koristeryijy oli nimensä mukaisesti tarkoitettu juhlakäyttöön tai sänkyä päivisin koristamaan, toisin kuin aikaisempien vuosien yksiväriset tai vain muutamin kuvioin merkityt peite- ja penkkiryijyt. Rikas, vain päällyspuolen peittävä kuviointi, helpottui entistä leveämpien kangaspuiden mahdollistettua kankaat, jotka voitiin kutoa ilman kuvioiden kohdistamista hankaloittavaa keskisaumaa. Kuvio- ja värisommitelmiin vaikuttivat niukasti valaistut asumisolot, joissa vain selkeät kuviot ja kirkkaat värit erottuivat. Pystysuunnassa seinällä tai mattona käytettävän koristeryijyn tuli olla ryhdikäs ja siksi ne kudottiin tiheäksi ja nukitettiin melko lyhyellä nukalla. 

Koristeryijyn nukka on lähes aina kaksinkertaiseksi kehrättyä villalankaa. 1700-luvulla lanka oli silkkimäisen kiiltävää, joskin myöhempiin aikoihin verrattuna jäykempää, karkeampaa ja siksi vähemmän kiertyvää. 1800-luvun ryijyissä nukka on helpommin kiertyvää, mutta kiillotonta. Nukka solmittiin valmiiksi tasapituiseksi leikatuista langoista. Näin saatiin ajankohdan ryijylle tyypilliset ruutupohjaiset geometriset kuviot tarkkarajaisiksi. Langat värjättiin kasviväreillä, joilla saatiin aikaan hyvin keskenään sointuvia keltaisen, ruskean, vihreän ja harmaan sävyjä. 1700-luvun loppupuolelta lähtien kotimaisten värien rinnalle saapuivat ulkomaiset indigon sininen ja kirvoista tehtävästä kokenillista saatava punainen.    

Perusnäyttelyssä olevat ryijyt onkin sijoitettu kasvivärjäyksestä kertovaan vitriiniin juuri siksi, että lankojen väri on saatu kasveista. Molemmat ryijyt ovat myös esimerkkejä rikkaasti koristelluista morsiusryijyistä.  Ryijy (E0001/2079), jossa on vaaleanpunaisia ruusuja vihreällä pohjalla, on kudottu Mouhijärvellä Satakunnassa 1819. Tummapohjainen ryijy (E0001/0765) vuodelta 1791 on ollut näytteillä jo Valtion kotiteollisuusmuseon Suomen osaston näyttelyssä vuonna 1914 (K0167/0008).

Kuva
Vuodelta 1791 oleva ryijy esillä Valtion kotiteollisuusmuseon näyttelyssä vuonna 1914.
Vuodelta 1791 oleva ryijy esillä Valtion kotiteollisuusmuseon näyttelyssä vuonna 1914. Kuva: Suomen käsityön museon kokoelmat