Suomen käsityön museon uusi museolehtori kokee kohtaamiset työnsä suolana

Suomen käsityön museon uusi museolehtori ei kahta kertaa tuumannut ennen työpaikkahakemuksen laittamista, kun näki ilmoituksen haettavasta museolehtorin tehtävästä Jyväskylässä.
”Työ kuulosti juuri omalta paikalta! Olen tehnyt pitkään töitä taideopetuksen ja galleriakentän puolella ja niistä käsin myös erilaisia yhteistyöprojekteja museoiden suuntaan. Olkapäälläni on kuitenkin aina istunut kiinnostus myös museopuolella työskentelyyn ja se on oikeastaan aika looginenkin jatkumo kaikelle tekemisilleni”, Margarita kuvailee.
Juuri nyt Margarita koittaakin päästä sisään jyväskyläläiseen murremaailmaan, joka on hauska ja uusi tuttavuus pohjoispohjanmaalaisen ja turkulaisen murteen jälkeen.
Kesäkuussa työssä aloittaneen Margaritan työnkuvaan kuuluu museon pedagogisesta puolesta vastaaminen eli hän työskentelee laajasti yleisötyön parissa. Uusi työ lähti käyntiin mukavan pehmeästi, kun kesällä museossa on enemmän keskitytty näyttelyihin eikä tapahtumatuotantoon.
”On ollut mielenkiintoista kohdata alkuun paitsi monenlaisia ulkopaikkakuntalaisia, jotka matkatessaan vierailevat museolla sekä paikallisia kesälomalaisia. Ylipäänsä ollut valtavan mielenkiintoista seurata miten kävijät toimivat juuri tässä museossa ja miten kaikki valtava taustatyö rakentuu. Luonnollisesti myös näkemys oman työtontin loksahtaminen osaksi tähän palapeliin on vähitellen kesän mittaan rakentunut.”
Margaritan juuret löytyvät tekstiilisuunnittelun, kuvataiteen ja taideopetuksen opinnoista, jotka kaikki toimivat yhteen ja luovat erinomaisen lähtökohdan Suomen käsityön museon yleisötyötä pohtiessa. Museossa työskennellessä Margarita kokeekin pystyvänsä hyödyntämään mainiosti aiemman osaamisensa, mutta samalla haastamaan itseään uuden äärellä.
”Suomen käsityön museosta löytyy uskomaton määrä tietoa saman katon alta, kun näyttely- ja yleisötyötoiminnan lisäksi kokoelmat, Konservointikeskus ja Suomen kansallispukukeskus tuovat paitsi tietoa, myös erilaista osaamista taloon. Joka päivä voisikin opetella jonkin uuden tiedonmurun täältä valtavasti tietopankista. Vähän kuin joulukalenteri mutta koko vuodelle”, Margarita nauraa.
Tällä hetkellä Margaritan työpöytä täyttyy syksyn 2022 tapahtumasuunnittelusta. Tulevien näyttelyiden teemoihin sopivasti rakennetaan niin työpajasisältöjä kuin luentojakin eri yhteistyökumppanien kanssa. Lisäksi rinnalla kulkee muun yleisötyön, kuten tilattavien opastusten ja työpajojen rullaaminen sekä kevään osalta esimerkiksi koululaisvierailuiden suunnittelua.
”Saavutettavuusnäkökulmat ja moniaistisuus ovat itselleni tärkeitä asioita ja niiden äärellä olenkin nyt tarkastellut, miten niitä voitaisiin kehittää tai laajentaa”, Margarita pohtii.
”Omassa työnkuvassa onkin mielenkiintoisinta sen laajuus ja sen tuomat mahdollisuudet. Kaikkea pääsee ideoimaan ja toteuttamaan! Päivät ovat vaihtelevia sisällöiltään, mikä inspiroi itseäni. Lisäksi yhteistyöverkostoja on monenlaisia, minkä kautta oppii itsekin aina uutta ja kohtaa uusia ihmisiä ja saa erilaisia näkökulmia asioihin. On ihanaa kohdata museokävijöitä näyttelyiden äärellä tai pajassa tekemässä ja ihmettelemässä. Yleisötyön tekijänä koen tärkeänä sen kohtaamisen.”
Museon yleisötyön parissa erilaisia kohtaamisia syntyykin usein, ja monet niistä jättävät hymynkareen huulille.
”Museoissa ja gallerioissa kuljetaan usein kädet selän takana (ns. museokädet), koska näyttelyesineisiin harvemmin saa koskea. Lapsiryhmien kanssa aina opetan, että miksei niihin esineisiin saa koskea ja kuinka kuitenkin voi hyvin läheltä katsoa. Kerran yhden lapsen isä lastaan hakiessaan jäi tutkailemaan näyttelyä ja meni koskemaan esineisiin. Kuinka ollakaan, tämä lapsi tuli nopeasti siihen viereen ja topakasti ohjeisti isäänsä, että ei näyttelyissä saa koskea, mutta voi kyllä katsoa lähempää ja näytti mallia!”
Margarita haluaisi nähdä museossa vielä laajemman otannan ihmisiä. Haaste onkin, kuinka saada sellaiset ihmiset uskaltautumaan museon kynnyksen yli, jotka eivät museossa juurikaan käy.
”Yritän aina kovasti saada sitä viestiä eteenpäin, että näyttelyssä kannattaa käydä vaikka ensin ehkä ajattelisikin, ettei sen sisältö houkuttele itseä. Kaikista näyttelyistä ei tietenkään tarvitse pitää, se on ihan inhimillistä, mutta se ei poissulje sitä, että näyttely kuitenkin herättäisi ajatuksia ja keskustelua. Eli aina kannattaisi antaa mahdollisuus! Eikä museoon tullakseen tarvitse tietää mitään eli sitä ei kannata pitää esteenä”, Margarita hymyilee.
Margarita odottaa tulevalta työltään mielenkiintoisia ja monipuolisia näyttelyitä, joiden kautta pääsee kurkistamaan erilaisiin tekniikoihin ja teemoihin.
”Erilaisten yleisötapahtumien kautta museokävijät pääsevät myös syventämään omaa tietämystään ja kokeilemaan uusia asioita. Toivon vuoteen mahdollisimman paljon ihania nauruntäyteisiä kohtaamisia avoimessa pajassa ja iloa sekä ylpeyttä pajalaisten aikaansaannoksista”, Margarita toivoo.