Värivitamiineja marraskuun pimeisiin päiviin
Vuosi on jälleen pitkällä ja marraskuun hämärissä päivissä on moni alkanut kaivata lämpöön ja aurinkoon. Koronapandemia ei kuitenkaan ole vielä selätetty, ja matkustaminen on siksi aiempia vuosia hankalampaa, kohdemaasta riippuen myös riskialtista. Ehkä vielä ei siis kannata lähteä merta edemmäksi, niin kuin sanonta kuuluu, vaan kääntää katse kotiin ja ottaa kaikki irti lyhyen päivän valoisista tunneista. Tämä onnistuisi esimerkiksi ripustamalla ikkunaan tropiikin tunnelmaan johdattava värikylläinen kuultokudos, jos sellaisen vielä omistaa tai onnistuu jostain itselleen hankkimaan.
Tässä Helmi Vuorelma Oy:n kokoelmasta koottu esimerkkikattaus vuoden pimeimpiä päiviä piristämään. Kaikki värivitamiinia tarjoavat mallit ovat Maija Kolsi- Mäkelän suunnittelemia.
Vuonna 1965 suunniteltua Tropiikkia valmistettiin 250 cm pitkänä tekstiilinä, joka soveltui hyvin esimerkiksi huoneenjakajaksi. Mallia esiteltiin ahkerasti näyttelyissä ja 1970-luvun alun aikakausilehdissä. Tropiikkia on valmistettu useissa eri väreissä: punasävyisenä, siniturkoosina, oranssikeltaisena ja vihreänä, jossa sävyinä olivat oliivi ja lehmus. Mallia on tehty myös vaaleana versiona, jossa materiaalina on ollut valkaisematon pellavalanka ja kiiltävä lurex.
Punasävyinen Tropiikki. Kuva: Suomen käsityön museo, Helmi Vuorelma Oy:n kokoelma.
Pienikokoinen (43 x 43 cm) Päärynä vuodelta 1972 on ollut erityisen käyttökelpoinen tauluna. Pellavalla ja raanulangalla toteutettavaksi ajatellussa työssä on palttinapohja ja kuvio luonnoksen mukaan sidosta, jota ei ole kuitenkaan ole tarkennettu. Kuultokudoksissa käytettiin useimmiten palttinan lisäksi sidoksina kuderipsiä ja pomsia, jotka saavat kuvion hieman kohoamaan pohjasta, joten ehkäpä kuvio on toteutettu näistä jommallakummalla.
Päärynä. Kuva: Suomen käsityön museo, Helmi Vuorelma Oy:n kokoelma.
Lisää väri-iloa tarjoavat vuonna 1972 suunnitellut Arbuusi, Omppu ja Sitruuna. Vihreäsävyisen vesimelonia kuvaavan Arbuusin pohja on kerrottu kudottavaksi valkaistulla pellavalla ja kuviot pellavalla ja kiiltolangalla. Raikkaan punaisen Ompun nimi on alkujaan ollut Punaposki, mutta jossain vaiheessa suunnittelija on päättänyt nimetä sen uudelleen. 43 x 43 cm kokoinen työ kudotaan mustaan loimeen, pohja palttinaksi ja kuviot sidoksella, jota ei kuitenkaan tämänkään mallin yhteydessä ole tarkasti kerrottu. Vihreänkeltainen Sitruuna jää luonnosten ja työpiirustusten valossa melkoiseksi mysteeriksi. Se kuitenkin käy ilmi, että valmis työ on kooltaan 62 x 62 cm ja materiaali on odotetusti pellavaa.
Arbuusi-kuultokudoksen luonnos. Kuva: Suomen käsityön museo, Helmi Vuorelma Oy:n kokoelma.
Omppu-kuultokudoksen luonnos. Kuva: Suomen käsityön museo, Helmi Vuorelma Oy:n kokoelma.
Sitruuna-kuultokudoksen luonnos. Kuva: Suomen käsityön museo, Helmi Vuorelma Oy:n kokoelma.
Kuultokudos ei ole tämän hetken trendien harjalla, mutta toisin oli vielä muutama vuosikymmen takaperin: Vaikka ensimmäiset kuultokudoksiksi ajateltavissa olevat tekstiilit valmistettiin Helmi Vuorelma Oy:ssä jo 1940-luvulla, alkoi tämä tekstiililaji saada näkyvyyttä vasta 1960-luvun loppupuolella. Parikymmentä vuotta kestänyt suosion aika tuotti erilaisia läpikuultavia ikkunatekstiilejä, tauluja, liinoja ja lampunvarjostimia niin kutojien itsensä suunnittelemina kuin ammattilaistenkin varmalla maulla ja taidolla toteuttamina. Erityisen tuotteliaita olivat Helmi Vuorelma Oy suunnittelijoinaan Maija Kolsi-Mäkelä, Maija-Liisa Forss-Heinonen ja Marja Manninen sekä Mikkelin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen opettajana ja rehtorina uransa tehnyt Eva-Irmeli Oksanen. Omaan taiteelliseen tyyliinsä kuultokudoksia toteutti myös Etelä-Pohjanmaalla vaikuttanut Ellen Alakanto.
Lisää tietoa kuultokudoksista löytyy juuri valmistuneesta Kuultokudosartikkelista, joka täydentää Suomen käsityön museon ”Perinteinen käsityötekniikka”-julkaisusarjaa. Artikkeli löytyy Suomen käsityön museon Perinteiset käsityötekniikat -verkkosivulta.