Museologian harjoittelussa pääsin sukeltamaan oman harrastukseni neulomisen maailmaan, kun TAKOn nykydokumentointiprojektissa tallennettiin tietoa neulomiseen liittyvästä kuluttamisesta tempausperjantaina 18.9.2020.Tietoa kerättiin lankakaupoissa ja sosiaalisessa mediassa.
Onko käsityöhön tarvetta? Kysymys herää monella, kun melkein kaiken saa syntymään koneellisesti nykyään. Ennen aikaan käsityölle oli kovastikin tarvetta; ihan arjessa käyttöesineissä, puhdetöissä kuin talven pimeiden tuntien täytteenä. Useita tarvekolosia käsityö täyttää kuitenkin edelleen.
Suomen käsityön museon perusnäyttelyn mystisen hämärän sylistä voi tarkkasilmäinen löytää kolme komeaa ryijyä. Ne ovat kaikki malliltaan kansanomaisia ja edustavat vanhinta säilynyttä kotimaista ryijytyyppiä, niin sanottuja koristeryijyjä.
Otsikot huutavat kierrätystä ja kerskakulutusta, pikamuotia ja mikromuovia. Tätä on 2000-luku, vai mitä? Kuitenkin kierrätys ei ole mikään uusi asia, vaan aikaisemmille sukupolville se oli normaalia arkea. Vaatteiden ja lakanoiden värit ja kuosit muotoutuvat muistoiksi räsymaton raidoituksessa.
Pienet pinssit, patsaat, lipuilla tai maisemakuvilla varustetut magneetit tai hassut hatut tai paidat, matkamuistoja kaikki. Usein matkamuistoista tulee ensimmäisenä mieleen teollisesti tuotettu pienkrääsä, mutta matkamuisto voi olla myös paljon muuta!
Olin kaksi kuukautta työharjoittelussa Suomen kansallispukukeskuksessa osana Palvelumuotoilun opintojani. Palvelumuotoilussa pyritään tarkkailemaan palveluja asiakkaan silmin, miten palveluja voisi parantaa ja kohdistaa omalle asiakasryhmälle.
Jyväskylän seurakunnan Palokan alueseurakunnan vuonna 1978 rakennettu ja vuonna 1999 laajennettu kirkko on suljettu peruskorjauksen vuoksi. Peruskorjaus kestänee vuoden verran ja työt alkavat kesällä 2020. Remontin aikana tehdään kirkon liturgisille tekstiileille käyttöhuolto.
Pysähtymisen paikka, pohtii moni kirjoittaessaan tämän kevään tuntemuksista. Koronapandemian laajeneminen maailmanlaajuiseksi uhaksi ja meidän jokaisen elämään vaikuttavaksi asiaksi, yllätti niin päättäjät kuin ihmiset eri puolilla maailmaa. Me suomalaisetkin jouduimme uuden arjen eteen.
Erilaisia nauhoja on Suomessa käytetty jo esihistorialliselta ajalta lähtien sekä hyöty- että koristetarkoituksissa. Värikkäistä nauhoista tulee ensimmäisenä mieleen kansantanssit, juhannus, kansallispuvut ja kansamusiikki.
Nykypäivän ilmiöiden tallentaminen jälkipolville on osa museoiden tekemää työtä ja me Suomen käsityön museolla tallennamme erilaisia kädentaitoihin liittyviä nykyajan ilmiöitä ja taitoja koko valtakunnan alueelta.
Suomen käsityön museon kokoelmiin kuuluu suomalaisen käsityön ja käsiteollisuuden tuotteiden lisäksi myös ulkomaisia esineitä. Suurin osa ulkomaisista esineistä kuuluvat vanhaan kokoelmaan, joka kerättiin museon syntyaikoina.
Olen Katri Houtbeckers ja toimin näyttelymestarina Korkeasaaren eläintarhassa. Työni Korkeasaaressa on hyvin monipuolista.
Suomen käsityön museolla on monivaiheinen ja mielenkiintoinen historia. Museon nimi on vaihtunut useaan kertaan, ja sijaintikin on vaihtunut Helsingistä Jyväskylään.
Helsingin Sanomat uutisoi puuropaketista tutun Elovena-tytön brändin muutoksesta 15.1.2020. Elovena-tyttö on totuttu näkemään kansanomaisessa mekossa, joka nyt brändäyksen vaikutuksesta on vaihtumassa siniseen, pelkistettyyn mekkoon.
Kädentaidot ovat aina olleet arvossaan, mutta entisaikaan niiden merkitys oli kultaakin arvokkaampi. Sukupuoliroolit olivat selkeät myös käsillä tekemisessä, ja miesten puhdetöinä syntyi puukolla ja kirveellä, jos jonkinlaista kodin esinettä ja tietysti arvostusta naimamarkkinoilla.
Löydät ne pdf-koosteina vuosittain kerättynä linkeistä.
