
Olen Katri Houtbeckers ja toimin näyttelymestarina Korkeasaaren eläintarhassa. Työni Korkeasaaressa on hyvin monipuolista.
Olen Katri Houtbeckers ja toimin näyttelymestarina Korkeasaaren eläintarhassa. Työni Korkeasaaressa on hyvin monipuolista.
Suomen käsityön museolla on monivaiheinen ja mielenkiintoinen historia. Museon nimi on vaihtunut useaan kertaan, ja sijaintikin on vaihtunut Helsingistä Jyväskylään.
Helsingin Sanomat uutisoi puuropaketista tutun Elovena-tytön brändin muutoksesta 15.1.2020. Elovena-tyttö on totuttu näkemään kansanomaisessa mekossa, joka nyt brändäyksen vaikutuksesta on vaihtumassa siniseen, pelkistettyyn mekkoon.
Kädentaidot ovat aina olleet arvossaan, mutta entisaikaan niiden merkitys oli kultaakin arvokkaampi. Sukupuoliroolit olivat selkeät myös käsillä tekemisessä, ja miesten puhdetöinä syntyi puukolla ja kirveellä, jos jonkinlaista kodin esinettä ja tietysti arvostusta naimamarkkinoilla.
Suomen käsityön museo sai keväällä uuden museonjohtajan, kun Taina Rantala siirtyi tehtävään Suomen Rautatiemuseosta.
Olin Suomen käsityön museossa museologian harjoittelussa kuuden viikon ajan.
Kuolema oli ennen elämän kulkuun luonnollisesti kuuluva yhteisöllinen asia. Kuolemaa varten oli voitu varata ennakkoon kuolinpaita, kuolinsukat ja paikoin kintaatkin. Uskomusten mukaan kuolinvaatteita valmistaessa langan tuli olla kertaamatonta, eikä siihen saanut tehdä solmuja.
Aloittaessani kesätyöni toukokuussa ja jatkaessani sitä elokuussa olen päässyt seuraamaan jatkuvaa virtaa laatikoita, joiden kyljessä lukee KÖNÖNEN 19. Ne vaeltavat museon pakasteessa, varastoissa sekä pöydillä saaden silloin tällöin uuden sisältökokonaisuuden.
Suomen käsityön museossa parhaillaan esillä olevassa Keramiikan toinen luonto -näyttelyssä viisi nuoren polven kuvanveistäjää avaa teoksillaan ikkunan suomalaiseen luontoon ja käsittelee teostensa kautta omaa luontosuhdettaan.
Suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtui suuria rakenteellisia muutoksia 1960–1970-luvuilla, kun maaltamuutto kaupunkeihin kiihtyi. Suomessa pitkään ja aktiivisesti toiminut kotiteollisuus alkoi hiipumaan, mutta käsityöharrastus kukoisti edelleen.
Suomen käsityön museon perusnäyttelystä löytyy monia nostalgisia osioita, joista yksi on paperinarukengät ja -laukun sisältävä vitriini.
Museoesineisiin ei yleensä saa koskea, mutta Suomen käsityön museon Aistitila tarjoaa kosketuspintaa kaikille aisteille, sillä esineet on tuotu käden ulottuville.
Museon perusnäyttelyn nurkasta kuuluu välillä hiljaista hihittelyä, varsinkin kun nuorempi polvi tutustuu näyttelyyn. Syy tähän löytynee pyykkinarulle riviin ripustetuista alusvaatteista ja vitriinissä komeilevista liiveistä ja housuista.
Olin Suomen käsityön museolla valokuvausharjoittelijana muutaman kuukauden, ja sain sinä aikana nähdä paljon erilaisia prosesseja, joita museossa käyvä ei tule ajatelleeksi.
Suomen käsityön museon perusnäyttelyn vitriineissä roikkuvat kapeat, punaisella valkoiselle kirjotut liinat eli käspaikat voivat olla luterilaiselle kävijälle vähän vieraampi tuttavuus. Käspaikat tunnetaan kuitenkin kaikkialla ortodoksisen karjalaisväestön keskuudessa.
Löydät ne pdf-koosteina vuosittain kerättynä linkeistä.