Neuloosi sanana on jo käynyt tutuksi kuvaamaan ilmiötä, joissa lankojen hypistely ja puikkojen kilinä valtaa yhä isomman osan vapaa-aikaa. Kotona lankavarasto kasvaa ja aina syntyy uusia ihania ohjeita, joita haluaa ottaa puikoille.
Onko käsityöhön tarvetta? Kysymys herää monella, kun melkein kaiken saa syntymään koneellisesti nykyään. Ennen aikaan käsityölle oli kovastikin tarvetta; ihan arjessa käyttöesineissä, puhdetöissä kuin talven pimeiden tuntien täytteenä. Useita tarvekolosia käsityö täyttää kuitenkin edelleen.
Otsikot huutavat kierrätystä ja kerskakulutusta, pikamuotia ja mikromuovia. Tätä on 2000-luku, vai mitä? Kuitenkin kierrätys ei ole mikään uusi asia, vaan aikaisemmille sukupolville se oli normaalia arkea. Vaatteiden ja lakanoiden värit ja kuosit muotoutuvat muistoiksi räsymaton raidoituksessa.
Pienet pinssit, patsaat, lipuilla tai maisemakuvilla varustetut magneetit tai hassut hatut tai paidat, matkamuistoja kaikki. Usein matkamuistoista tulee ensimmäisenä mieleen teollisesti tuotettu pienkrääsä, mutta matkamuisto voi olla myös paljon muuta!
Kädentaidot ovat aina olleet arvossaan, mutta entisaikaan niiden merkitys oli kultaakin arvokkaampi. Sukupuoliroolit olivat selkeät myös käsillä tekemisessä, ja miesten puhdetöinä syntyi puukolla ja kirveellä, jos jonkinlaista kodin esinettä ja tietysti arvostusta naimamarkkinoilla.
Suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtui suuria rakenteellisia muutoksia 1960–1970-luvuilla, kun maaltamuutto kaupunkeihin kiihtyi. Suomessa pitkään ja aktiivisesti toiminut kotiteollisuus alkoi hiipumaan, mutta käsityöharrastus kukoisti edelleen.
Museon perusnäyttelyn nurkasta kuuluu välillä hiljaista hihittelyä, varsinkin kun nuorempi polvi tutustuu näyttelyyn. Syy tähän löytynee pyykkinarulle riviin ripustetuista alusvaatteista ja vitriinissä komeilevista liiveistä ja housuista.
Suomen käsityön museon perusnäyttelyn vitriineissä roikkuvat kapeat, punaisella valkoiselle kirjotut liinat eli käspaikat voivat olla luterilaiselle kävijälle vähän vieraampi tuttavuus. Käspaikat tunnetaan kuitenkin kaikkialla ortodoksisen karjalaisväestön keskuudessa.
Tiesitkö, että Suomen käsityön museo on tallentanut koulukäsityön ihania ja kamalia muistoja osaksi kokoelmiaan jo pitkään ja muistojen keruulle on omistettu kokonainen verkkosivusto?
