Mikä on esineen arvo?

"Onko tällä mitään arvoa?"

Museoarvo | Rahallinen arvo | Käsityöarvo | Kulttuurihistoriallinen arvo | Tunnearvo | Käyttöarvo

Tietopalvelusta tiedustellaan usein myös jonkin esineen tai tekstiilin arvoa. Arvon arviointi ei kuitenkaan ole yksinkertaista, sillä siihen vaikuttaa se, miksi arvo halutaan selvittää, milloin arviointi tehdään ja kuka sen tekee. Nämä tekijät ohjaavat sitä, mihin tekijöihin arvioitaessa kiinnitetään huomiota ja mille annetaan painoarvoa. Seuraavassa on suppea kooste sellaisista arvoista, joiden kanssa Suomen käsityön museossa työskennellään tai joita museosta kysytään.  

Tekstissä käytetään arvioitavasta asiasta sanaa esine, mutta se voi olla myös valokuva, kirja, lehti, paperidokumentti jne.     

Museoarvo

Museoissa asioita arvotetaan museoarvon kautta. 

• Arvioitavaa esinettä tarkastellaan tiettyjen kriteerien valossa ja pyritään selvittämään, onko se niin merkityksellinen, että se kannattaa tallentaa museoon tuleville sukupolville, ”ikuisiksi ajoiksi”.
• Arvioinnissa täytyy miettiä myös, kannattaako esineen säilyttämiseen ylipäänsä käyttää aikaa ja vaivaa.
• Suomen käsityön museossa arvioidaan tallennustilanteessa, edustaako esine suomalaista käsityökulttuuria ja kertooko se suomalaisesta käsityöstä ja käsityöhön liittyvästä tiedosta ja taidosta, käsityön harrastamisesta, ammattikäsityöstä tai käsityötaiteesta. 
• Lisäksi tarkastellaan esineen historiatietojen kattavuutta ja todistettavuutta sekä siihen liittyviä hyviä tarinoita, sen fyysistä kuntoa, aitoutta, elämyksellisyyttä ja potentiaalia toimia esimerkiksi käsityön tutkimuksen kohteena tai näyttelyesineenä. 

Rahallinen arvo

Esineen rahallisen tai ”vaihtoarvon” arviointi edellyttää ymmärrystä ja tietoa kyseisen esinetyypin kysynnästä ja tarjonnasta. 

• Rahallisen arvon arviointi on osto- ja myyntiliiketoimintaa harjoittavien ammattilaisten osaamisaluetta. Museoissa emme tee rahallista arviointia.
• Rahallisen arvon muodostumiseen vaikuttavat usein esim. arvioitavan esineen fyysinen kunto ja aitous sekä suunnittelijan tai valmistajan tunnettuus ja arvostus. 
• Rahallista arviointia voi pyytää esimerkiksi osto- ja myyntiliikkeistä tai huutokauppataloista tai etsiä vertaamalla tuotetta internetin myyntisivustoilla olevien vastaavien esineiden toteutuneisiin myyntihintoihin. 

Käsityöarvo

Kun arvioidaan jonkin esineen käsityöarvoa, tutkitaan sitä, miten hyvin tuote on toteutettu.

• Tarkastelun kohteena ovat käsityötekniikka ja tekijän taitavuus sekä se, miten hyvin tuote vastaa ajateltua mielikuvaa, suunnitelmaa tai edustamaansa esinetyyppiä tekniikaltaan ja toteutukseltaan. 
• Samalla arvioidaan työhön valittujen materiaalien, värien, koon ja muodon sopivuutta kyseiseen esineeseen. 
• Esimerkiksi maton tulee olla riittävän tiivis ja napakka, että se kestää käyttöä, ja jos ryijy tehdään suunnittelijan tekemän valmiin mallin pohjalta, tulee siinä käyttää nimettyjä materiaaleja ja värejä, ja lopputuloksen tulee olla suunnittelijan näkemyksen mukainen.   

Käsityöarvoa on nähtävissä myös niissä arvioitavissa esineissä, jotka ovat oman (esine)tyyppinsä, aikakautensa tai tekijänsä tunnistettavia ja edustavia esimerkkejä. 

• Tällaiset esimerkit kertovat käsityön historiasta, suosiossa olleista tekniikoista ja materiaaleista sekä käsityöhönkin vaikuttaneesta ajan hengestä. 
• Esimerkiksi vanhat kansanomaiset ryijyt (1700-luvun lopulta 1800-luvun puoliväliin) kertovat edelleen tekoaikansa tyypillisestä kotikäsityöstä, tekstiilien käyttötavoista ja väri- ja kuviomaailmasta.  
• Korkea käsityöarvo voi muodostua monen eri tekijän perusteella: 
• Tuote voi jatkaa perinnettä mutta myös tietoisesti rikkoa tai muokata sitä ja siihen liitettäviä ominaisuuksia ja ideoita niin, että lopputulos on ajanmukainen. 
• Tuote heijastaa tekijäänsä ja on (uutta) luova, omaperäinen, persoonallinen ja yksilöllinen mutta vastaa samalla johonkin tarpeeseen, ja on siis käyttökelpoinen ja laadukkaasti sekä vastuullisesti valmistettu. 

Kulttuurihistoriallinen arvo

Kulttuurihistoriallisesti arvokas esine kantaa mm. valmistustavassaan ja materiaaleissaan perinnettä, tietoja ja taitoja. 

• Kulttuurihistoriallista arvoa sisältävän esineen taustalta löytyy usein tunnettuja ja arvostettuja henkilöitä ja/tai historiallisesti merkityksellisiä tapahtumia tai tilanteita, joiden yhteys esineeseen voidaan todistaa.  
• Kulttuurihistoriallisen arvon syntyminen edellyttää jonkinasteista yhteisöllistä (esim. perhe, suku, kaupunki, maa) samanmielisyyttä. 
• Se tarkoittaa, että kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi arvioitu esine on yleisesti hyväksytty toimimaan jonkin yhteisössä olleen tai olevan asian (fyysisenä) edustajana, ja se on säilynyt tai säilytetään vain, koska se on yhteisölle tärkeä ja merkityksellinen. 

Tunnearvo

Henkilökohtaisesti koettua arvo eli tunnearvo syntyy esineeseen liittyvistä tunteista, muistoista ja ajatuksista.   

• Esine voi miellyttää arvioijaa esteettisesti tai elämyksellisesti tyylin, värien, muotojen, tunnun tai materiaalien vuoksi. Esinettä pidetään kauniina, ylevänä, suloisena, loistokkaana tai taiteellisena. 
• Toisinaan esineessä saattaa olla tärkeintä sen sopiminen arvioijan käyttötarpeisiin: sille on elämässä ja kodissa käyttö- tai säilytyspaikka, ja se on käyttökuntoinen tai sellaiseksi korjattavissa.     
• Henkilökohtaisesti koetussa arvossa voi painottua myös esineen statusarvo. Silloin tärkeäksi muodostuvat muiden ylistävät mielipiteet, objektin (korkea) hinta tai arvokkaat materiaalit, nimekkäät suunnittelijat ja valmistajat tai objektin harvinaisuus ja ainutlaatuisuus.  
• Myös eettiset ja ekologiset arvot saattavat olla arvioijalle henkilökohtaisesti etusijalla. Tällöin painotetaan vastuullisuutta esimerkiksi materiaalien ja työmenetelmien, käyttöpotentiaalin ja käyttöiän sekä huollettavuuden näkökulmasta. 
• Henkilökohtaisesti koettu arvo voi olla sitä suurempi, mitä paremmin objektin voi katsoa edistävän kestävän kehityksen tavoitteita, kuten hyvinvointia, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, vastuullista kuluttamista tai luonnon monimuotoisuuden ja maapallon kantokyvyn suojelua. 

Käyttöarvo 

• Käyttöarvo kertoo nimensä mukaisesti, että esine on niin hyvässä fyysisessä kunnossa, että sitä voidaan edelleen käyttää. 
• Pikkuvikaisen esineen käyttöarvo voidaan palauttaa korjaamalla se käytettäväksi edelleen siinä tarkoituksessa, johon se on alkujaan tehty, tai sitten se voidaan uudistaa tai muokata jotain aivan uutta tarvetta tai käyttöä vastaavaksi. 
• Käyttöarvoltaan korkea esine sopii arvioijan omiin käyttötarpeisiin ja -tarkoituksiin. Sille tiedetään olevan tarvetta ja käyttöä joko nyt tai tulevaisuudessa. 
  Vaikka esineelle ei ole nyt tai tiedossa olevaa käyttöä, on sen säilyttäminen mahdollista ja järkevää käytettävissä olevat tila-, aika-, kyky- ja rahalliset resurssit huomioiden. 
• Itselle tarpeettomat ehjät, puhtaat ja/tai toimivat esineet kannattaa lahjoittaa tai myydä eteenpäin. 
• Likaiset ja rikkonaisetkin esineet voivat saada uuden elämän uusina tuotteina tai tuotteiden raaka-aineena. Käyttöarvonsa täysin menettäneet esineet tulee kuitenkin toimittaa asianmukaisiin kierrätyspisteisiin.