Lottapukujen keskisuomalaisia tarinoita 16.4.–17.10.2021

Suomen kansallispukukeskuksen näyttelytilassa kurkistetaan lottapukujen tarinoihin Keski-Suomesta. Tarkkaan säädetty, yhtenäinen asu muodosti kurinalaisen Lotta Svärd -järjestön ulkoisen tunnuksen. 

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Lotta Svärd -järjestön perustamisesta. Lottapukujen keskisuomalaisia tarinoita -näyttelyssä tarkastellaan lottien työtä isänmaan hyväksi avaamalla lottapukujen taustalla olevia keskisuomalaisia tarinoita. Näyttelyssä tuodaan esille lääkintä-, muonitus- ja ilmavalvontalottien toimintaa. Kun järjestö vuonna 1944 lakkautettiin, lottapuvutkin olisi pitänyt hävittää. Onneksi näin ei kuitenkaan kaikkialla tehty ja pukuja on säilynyt niin museoiden kokoelmissa kuin yksityishenkilöiden varastoissa. Järjestön lakkauttamisen jälkeen lottapuvut usein joko hävitettiin, taltioitiin odottamaan parempia aikoja, muutettiin arkikäyttöön tai käytettiin loppuun työvaatteina. 

Kujan näyttelytilaan tuodaan esille viisi lottapukua ja kaksi pikkulottapukua, jotka on saatu lainaan Keski-Suomen Lottaperinneyhdistys ry:n jäseniltä, Keski-Suomen museosta, Ilmavoimamuseosta ja Tuusulan Lottamuseosta. Lotta Svärdin Jyväskylän ja Sisä-Suomen piirissä 1920–1944 toimineiden lottien ja pikkulottien toimintaan kurkistetaan pukujen kautta niin historiallisesta kuin paikallisesta näkökulmasta. Pukuja täydentää lottaelämään liittyvä esineistö ja kirjallisuutta, jotka on koottu näyttelyyn yksityisiltä henkilöiltä ja Keski-Suomen Ilmavoimamuseolta. Näyttelyyn liittyy myös runsaasti valokuvia.

Erilaisia lottapukuja oli otettu käyttöön ympäri maata, mutta kaikilla saman paikallisosaston lotilla oli oltava samanlainen puku. Vuonna 1921 hyväksytty suojeluskuntalaisten puvusta vaikutteensa saanut lottapuku erosi melkoisesti meille nykyään tutusta lottapuvusta ja alun perin sarkakankaisesta puvusta kehiteltiin vähitellen kevyempi, ohuemmasta kankaasta teetetty puku. Lopulta vuonna 1926 puku sai muodon, jollaisena se säilyi koko järjestön toiminnan ajan. Lottapukujen keskisuomalaisia tarinoita -näyttelyn harvinaisuus on laukaalaisen Eevi Spolanderin sinivalkoruudullinen puku ajalta ennen virallista lottapukua. 

Myös pikkulotat käyttivät samanlaista lottapukua valkoisine kauluksineen ja mansetteineen. Lottapuvusta oli tarkat säädökset ja puvun kanssa oli muun muassa pidettävä vain villa- tai pumpulisukkia, ei koskaan silkkisiä. Puvun käyttäjälle oli laadittu muitakin kuin vaatetusta koskevia määräyksiä. Nämä liittyivät lottien käyttäytymiseen järjestön omaksuman arvomaailman mukaisesti.

Lotta Svärd

Lotta Svärd yhdistyksiä alettiin perustaa suojeluskuntien yhteyteen vuonna 1919. Oman, kiinteän organisaation tarve johti kuitenkin oman ohjelman muodostamiseen ja sääntöihin, jotka vahvistettiin syyskuussa 1921. Järjestön organisaatio oli suunniteltu suojeluskuntajärjestön kaltaiseksi. 

Jyväskylän piiri irrottautui omasta suojeluskunnastaan vasta vuonna 1924 ja sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Eevi Spolander (Solanne). Lotta Svärdin keskusjohtokunta suositteli vuonna 1931 myös tyttötyön aloittamista ja ensimmäinen Jyväskylän piirin tyttöosasto muodostettiinkin samana vuonna Laukaan Vihtavuoreen. Ennen talvisotaa Jyväskylän piirissä oli jo toistatuhatta pikkulottaa. 17-vuotiaaksi tultuaan tyttöosaston jäsen oli oikeutettu anomaan paikallisosaston jäsenyyttä. Lotta Svärd oli tuolloin jäsenmäärältään Suomen suurin naisyhdistys.