Parsittu ja paikattu 13.3.–9.5.2021

Parsittu ja paikattu 2021 on Taitoliiton tuottama käsityötä, luovuutta ja näkemyksellistä taitoa esittelevä jurytetty näyttely. Paikkaaminen ja parsiminen voi olla yllätyksellistä, kekseliästä ja mielenkiintoista, se voi tuottaa lisäarvoa ja olla myös taiteellista ilmaisua. Näyttelyyn haettiin mielenkiintoisia, tuoreita tulkintoja siitä, mitä paikattu, korjattu ja parsittu voi olla. Näyttelyyn osallistuvat voivat toteuttaa teokset haluamallaan tekniikalla ja materiaaleilla joko perinteisesti tai perinnettä uusien. Näyttelyllä halutaan nostaa myös korjaamisen arvostusta ja kiinnittää huomiota tuotteiden kestävään käyttöön ja uudistamiseen.

Näyttelyyn haki 27 tekijää 48 ehdotuksella. Näyttelyn jurytti tekstiilitaiteilija Raija Jokinen, joka valitsi näyttelyyn teoksia 19 tekijältä.

”Taitoliiton järjestämään näyttelyhakuun lähetetyissä teosesityksissä langat olivat pääosassa paikkaamisessa ja lanka osoittikin jälleen kerran monipuolisuutensa ja vahvuutensa. Sillä voi todellakin korjata vaikka mitä! 
Parsimisella on selkeästi myös esteettinen ja ilmaisullinen rooli. Paikkaamiseen ja parsimiseen liittyy keskeisesti esineen käyttöiän ja -mahdollisuuden jatkamisen lisäksi kiintymys ja tunneside. Paikattavaksi valitaan usein esineitä, joihin on pitkä tai voimakas kiintymys, ja jotka ovat itsessään kauniita tai joiden tekemiseen on uhrattu vaivaa. Kirjotut pöytäliinat, pyyhkeet, neuleet ovat aina olleet tärkeitä arkipäivän käyttötekstiilejä, joita on parsittu ja paikattu ja monesti korjaustoimenpide jatkaa alkuperäisen kuvioinnin teemaa tai luo aivan uuden kuvioinnin. Parsimisen ja kuvioinnin välinen rajalinja on häilyvä.”

Näyttely oli esillä 15.1–24.2.2021 CraftCornerissa Helsingissä. Näyttelykokonaisuudesta riippuen, joko kaikki tai osa töistä valitaan Suomen käsityön museossa pidettävään näyttelyyn.

Näyttelyn taitajat ja taiteilijat

Elina Ahonen on muotoilija ja käsityöläinen, joka toimii laaja-alaisesti käsityön alalla, yhdistäen tapoja ja tekniikoita ennakkoluulottomasti. Materiaaleista käytössä on mm. puu, metalli, kangas, langat. Tekemistä yhdistää intohimo vanhan korjaamiseen ja elämää kokeneiden materiaalien ja tuotteiden uudelleen käyttämiseen.

Marianne Fribergin suurin innoittaja luonto ja hän vaeltaa metsissä päivittäin tehden luonnoksia ja muistiinpanoja piirtäen ja valokuvaten. Hän inspiroituu tekstiilitaiteen ja kuvanveiston tekemiseen erilaisista, rouheistakin materiaaleista. Fribergin tekniikoihin kuuluu kutominen kangaspuilla, huovuttaminen, parsiminen ja hitsaaminen.

Sirpa Glad-Stafin monialainen ja elinikäinen käsityöharrastus pitää sisällään niin tekstiili-, puu, keramiikka-, mosaiikki- kuin metallityötkin. 

Sirpa Hannele Heinonen on Kouvolassa asuva ja työskentelevä tekstiili- ja kuvataiteilija. Luonto, materiaalit, mielikuvat, tekstuurit ja fragmentit toimivat hänen teoksiensa lähtökohtina. Pohdiskeleva ja hidastempoinen tekeminen on hänelle hyvin tyydyttävää matkantekoa itseensä, kokemuksiin, tunteisiin sekä hiljaisuuteen.  

Kati Helin on koulutukseltaan taidemaalari, ompelija ja diakoni. Käsityöläisyys on kuulunut hänen elämäänsä aina. 

Elina Helminen on innostuva tekijä, kokeilija ja käsityötaitojen opettaja. Värit, kudonta ja kirjonta ovat hänen sydäntään sydäntä lähellä ja elämän kerroksellisuus, muistot sekä tarinat ovat tärkeä osa hänen käsitöitään.

Aura Kajaniemi on valmistunut taiteen maisteriksi Helsingissä Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Hän kirjoo pieniä fragmentteja, joista voi löytää viittauksia kirjallisuuteen, filosofiaan sekä historiaan.

Riitta Kahelinin käsityöläisyyden pääpaino on nykyään erilaisissa korjausprojekteissa ja korjauksen ilosanoman jakamisessa. Hänestä korjaustöiden kiehtovuus on siinä, että jokainen rikkinäinen vaate, asuste tai kodintekstiili tarjoaa mahdollisuuden korjaamisen lisäksi uudistaa tuotteen ilmettä siten, että siitä tuleekin vaatekaapin tai kodin piristys, joka korvaa uuden tuotteen hankinnan tarpeen.

Jaana Kirjonen on kuvataiteilija ja taidegraafikko. Häntä kiinnostaa elämän kerroksellisuus, eletty elämä, tämä hetki ja tulevaisuus jatkumona. Elämän kiertokulku, kierrätys, luonto ja ihminen ovat lähtökohtia hänen taiteessaan. Hän käyttää töissään puupiirrosta, käsin ompelua ja valokuvausta. 

Raija Manniselle on kerääntynyt esineitä, jotka ovat alkaneet ontua joko käyttötarkoituksen kaikottua tai muodon livettyä tai vain värin puutteesta. Hänelle ne kaikki olivat leikkikaluja. Näitä leikkejä leikkiessä hän harhailee mielellään eri käsityötekniikoiden parissa.

Leena Mäki-Patola on varkautelainen kuvataiteilija. Työskentelyssä esiintyvät kysymykset kumpuavat jokapäiväisistä maailman tapahtumista. Taide on Mäki-Patolan tapa toimia yhteiskunnassa ja osallistua keskusteluun. Hänen päämateriaalinsa on keramiikka. Tilanteen mukaan hän käyttää eri materiaaleja ja tekniikoita tavoittaakseen haluamansa lopputuloksen. Taiteen kautta hän tuo näkyväksi havaintojaan sekä aistimiaan tunnelmia ja vaikutelmia. Elämän haurauden, sattuman/kohtalon voiman ja luonnon elementtien haavoittuvuuden käsittely ovat hänen tekemisensä syy ja tarkoitus.

Tytti Nieminen on Kokemäeltä lähtöisin ja nykyisin Turussa asuva Artenomi (AMK) ja Muotoilija (AMK) sekä vasta valmistunut mittatilausompelija. Hänelle taiteet ja käsillä tekeminen ovat terapiaa ja elämän eliksiiriä. Käsityöt ovat sekä työ että harrastus. Näyttelyyn hän halusi tuoda työt, jotka ovat myös käytettäviä. Paikkaaminen on Niemiselle ensisijaisesti vaatteen käytettävyyden jatkamista. Parsiminen taas yhdistyy villavaatteisiin. Töissään hän yhdistelee kierrätysmateriaaleja, värejä, kuvioita sekä kerroksia.

Aini Pihlajaniemi on oululainen kuvataiteilija, jonka pääasialliset välineet ovat digitaalinen kuva ja pehmeät, lankapohjaiset materiaalit. Pihlajaniemen työt käsittelevät ajan kulumisen, keskeneräisyyden, rikkinäisyyden ja eheyden teemoja. Töiden aiheena on useimmiten ihminen tai ihmisen teko. Teoksillaan hän haluaa herättää ajatuksia ja keskustelua, kyseenalaistaa totuttua sekä tuottaa uudenlaisia, yllättäviä elämyksiä.

Merja Räty kertoo kuuluvansa myöhäisherännäisten käsityöntekijöiden joukkoon. Hän uskoi vuosikymmenet alakoulun opettajaa, joka jo ensimmäisellä luokalla ihmetteli, miten ”Merja ei osaa, kun äitikin on niin taitava”. Hän teki vuosien mittaan yhtä ja toista itsekseen, mutta en osaa -ajatus oli niin tiukassa, että hän ei rohjennut mennä millekään kurssille. Tärkein sysäys oli pääsy Käsityön taiteen opintoihin, joiden lisäksi hän suoritti tekstiiliartesaanin tutkinnon. Räty löysi käsityökodin neulan, langan ja pistojen maailmasta, jossa on hyvä seikkailla ja sekoitella eri tekniikoita. 

Michele Simeon on Helsingissä asuva tekstiilitaiteilija ja yliopisto-opettaja. Michele kertoo tekstiiliteoksillaan henkilökohtaisia tarinoita sekä käyttää tekniikoita, kuoseja ja materiaaleja, jotka heijastavat hänen japanilaisamerikkalaista ja nykyisin myös suomalaista taustaansa.

Minttu Wikbergille paikkaaminen on materiaalin arvostamista, meditaatiota ja iloa. Hän ei halua suunnitella etukäteen kokonaisuutta tarkasti, vaan antaa käden kuljettaa lankaa vapaasti, keskittyen työn tekemiseen ja välillä miettimään pysähtyen. Työlle täytyy antaa aikaa, pitää taukoja, tehdä ja katsoa välillä muuta. Vapautuminen langan kanssa toimii hänelle vastapainona tietokoneella tapahtuvaan teollisempaan suunnittelutyöhön. 

Mervi Vuolas on tekstiilitaiteilija, joka on viimeaikaisissa teoksissaan halunnut suosia jo käytettyä materiaalia, koska hän ei halua käyttää neitseellisiä materiaaleja ja tuottaa uusia esineitä tähän tavaraa pursuavaan maailmaan. Häntä kiinnostaa myös käytetyn tavaran matka eri ihmisten käsien kautta, koska hän kokee, että he ovat jättäneet oman jälkensä käsittelemäänsä materiaaliin. Hän haluaa työllään osaksi sitä ketjua. 

Kaisa Törmänen on koulutukseltaan tekstiilisuunnittelija ja toimii kuvataiteilijana, joka tekee kuvia naisen traditiosta käsin. Hän on kierrättänyt töissään erilaisia jätemateriaaleja jo neljäkymmentä vuotta. Se on ollut hänelle henkilökohtaista ekologiaa ja ekonomiaa.

Eija Zweygberg opiskeli ensin tekstiilisuunnittelijaksi, myöhemmin sisustusarkkitehdiksi, mutta hän mieltää itsensä pohjimmiltaan käsityöläiseksi. Töissään hän on keskittynyt enemmän kuvioimaan ja kierrättämään kuin paikkaamaan tai parsimaan. Näyttelyn töissä hän yhdistää kirjonnan ja kierrätyksen.