Uudelleen käyttöä 24.8.–17.10.2021

Keuruulaisen Sirkka-Liisa Kirjavaisen värikkäissä kudonnaisissa on materiaalien uudelleen käyttöä ja käyttötarkoituksen uudelleen ajattelua. Suomen käsityön museon Näytönpaikan näyttelyyn voi tutustua kellon ympäri Kilpisenkatu 12 näyteikkunoissa. 

Kolhossa syntynyt Sirkka-Liisa oppi äitinsä opastamana kutomaan kangaspuilla heti kun jalat ylettyivät polkusille. Silloin 1960-luvulla kudottiin räsymattoja ja räsynukkamattoja kynnysmatoiksi.
"Äitini innosti minua pyrkimään kotiteollisuuskoulun kudontaosastolle Petäjävedelle, ja 1990-luvun alussa opiskelin vielä artenomiksi Vantaan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Siitä lähtien kangaspuut ovat kulkeneet mukanani ja kudontaharrastus on jatkunut koko elämäni ajan ja jatkuu yhä." 

Opiskeluaikana Sirkka-Liisa oli yhden lukukauden Skotlannissa, jossa hän ihastui vanhojen kirkkojen mosaiikkilattioihin ja opintomatkalla Venetsiaan hän näki niitä vielä lisää. Mosaiikkien kuviot ja muodot ovat syöpyneet hänen mieleensä ja ne ilmestyvät kudonnaisiin.
"Pidän väreistä, sidoksista ja pinnoista. Jo opiskeluaikoina kiinnostuin erilaisista sidoksista ja tykkään kokeilla erilaisia sidoksia ja keksiä omia.  Kun värikkäät puuvillaiset revityt suikaleet ovat sekä loimena että kuteena, niin kuviomahdollisuuksia on valtavasti. Kutsunkin näitä töitäni räsymosaiikeiksi. Samalla ne ovat uudelleenkäyttöä, vanhoista kuluneista lakanoista tulee jotain jännittävää silmänruokaa, ja niitä voidaan käyttää vaikka keinutuolinmattoina tai seinätekstiileinä."

Perinteisesti räsymattoihin leikataan matonkuteet vanhoista vaatteista ja kuteista pyritään saamaan mahdollisimman pitkiä yhtenäisiä suikaleita. Leikatessa jää jäljelle kuitenkin pieniä paloja, jotka voidaan hyödyntää räsynukkamaton nukkina. Kynnysmattoina käytettyjä nukkamattoja on kudottu varsinaisen räsymattoloimen loppuloimeen. Nukat solmitaan ryijysolmulla loimilankoihin matonkuderivien väliin. Tällä perinteisellä tekniikalla Sirkka-Liisa on kutonut nyt myös räsyryijyjä eli kynnysmattojen tekniikkaa on hyödynnetty seinätekstiileissä. 
"Kynnysmatoista nukkia ei solmita liian tiheään, jotta kengistä tulevat roskat jäävät nukkien väliin kenkiä mattoon pyyhittäessä. Kynnysmattona nukallinen matto on paras, varsinkin omakoti- ja rivitaloissa, jossa ulkoa tullaan suoraan sisään rappusilta. Ruoho, hiekka ja lumi jäävät jaloista mattoon."

1960- ja 1970-lukujen vaihteessa kauppoihin ilmestyivät hölskyvät litran maitopussit. Maitopussit olivat sisäpuolelta mustia ja päällyspuolelta valkoisia, joihin oli printattu sisällön ja meijerin tiedot. Pussimaidosta syntyi ilmaista muovijätettä, jota leikattiin matonkuteiksi ja siitä virkattiin, kudottiin ja solmittiin mattoja eteisiin, keittiöihin ja mökeille. Näin tehtiin myös Sirkka-Liisan lapsuuden kodissa. Nyt tätä muovista matonkudetta kutsutaan plarniksi, sana tulee englannin kielen sanoista Plastic Yarn. Tänä päivänä muovista kotitalousjätettä kertyy joka kotiin valtavat määrät, koska kaikki kaupasta ostettu on pakattu muoviin. 

Sirkka-Liisan muovikudonnaisissa printtaukset ovat näkyvillä tai ne on leikattu pois. Printit tekevät kudonnaiseen mielenkiintoisen kuviolisän tai poisleikattuina jäljelle jäänyt puhtaan valkoinen tai kirkas muovi loistaa kolmiulotteisina pintoina.  

Sirkka-Liisa Kirjavaisen kudonnaisissa ovat perinteiset räsymaton materiaalit, vanhat vaatteet ja lakanat, mutta uudennäköisinä värikkäinä ja nostalgisina sidoksina kuten vohveli- ja pepita-kuvioina. Näistä aineksista on syntynyt värikästä räsymosaiikkia.