Lankahine – Kehrätty Karjala 28.5.–11.9.2022

Taiteilija-muotoilija Sanna Vatasen näyttely Lankahine – Kehrätty Karjala saa inspiraationsa paitsi karjalaisesta käsityöperinteestä myös Vatasen omista karjalaisista juuristaan. Näyttelyn karjalan kielinen nimi, lankahine, tarkoittaa ’langasta tehtyä, tavallisimmin villalangasta kehrättyä’. Punapoimintaa, luotoksittain tai virvittäin ompelua, etupistoja, ristipistoja, viitelöintiä, punontaa, kudontaa, kehruuta ja ketjuvirkkausta. Käspaikka, neulakinnas, lautanauha, pirtanauha, nyplätty nyytinki… Ikiaikaiset käsityötekniikat ja rikas karjalainen kuviomaailma toimivat yhä, mutta nyt uudella tavalla.

“Että perinteet säilyisivät, täytyy niiden aika ajoin uudistua. Tavoitteeni oli löytää tekniikoille ja kuvioille tapa käyttää niitä omaan aikaamme sopien. Miksi ommella neulakintaasta aina sitä paksua versiota, kun emme enää aja reellä töihin ja ilmastonmuutoksen keskellä pärjää ohuemmillakin käsineillä?” Vatanen avaa ajatusta näyttelyn taustalla. 

Karjalassa käsillä tekeminen oli luontainen osa arkea ja siitä löytyy sekä eroja että yhtäläisyyksiä omaan aikaamme. Käsityötaidon oppiminen alkoi jo varhain kotona äidin tai mummon opastamana ja lukuisten tekstiilitekniikoiden taitaminen oli tytöille jopa naimisiin pääsyn mitta. Tekstiileillä oli ennen vanhaan tärkeä osansa rituaaleissa ja juhlamenoissa ja karjalaisen käspaikan kautta tämä perinne elää yhä. Vatasen mielestä onkin tärkeää kertoa käsitöihin ja kuvioihin liittyvästä symboliikasta ja niiden taustasta. ”Vanhoja tekniikoita kokeilemalla voi lähteä tutkimusmatkalle – kohdata haasteita, mutta myös löytää ja oppia uutta. Vanhaan kuviomaailmaan ja sen symboliikkaan voi ensin tutustua neulomalla tai virkkaamalla, taidoilla, jotka ovat tänä päivänä ne tutuimmat”, Vatanen kuvailee. 

Omavaraisuus oli aikoinaan itsestään selvyys, mutta tosiasia on, että harvassa taloudessa on enää kangaspuut tai taitoa kutoa. Tänä päivänä käsillä tekeminen voi merkittävällä tavalla tukea ihmisen hyvinvointia ja karjalaista punapoimintaa voi kokeilla vaikka minikoossa, taskukokoisen kudontakehyksen ja suuren neulan avulla. Osa vanhoista tekniikoista sopiikin hiljaiseen meditatiiviseen tekemiseen, osa taas iloiseen yhdessä olemiseen työpajoissa ja neulekerhoissa. 

Yhteistä vanhan ja uuden välillä on materiaalien ekologisuus: lähivillan ja luontaisesti ympäristöystävällisten kuitujen, kuten pellavan ja nokkosen suosiminen sekä ’zero waste’ eli nollahukka-ajattelu tekstiilimateriaalien kierrättämisen suhteen. Jämälankojen ja kierrätysmateriaalien hyödyntäminen on paitsi vastuullista toimintaa, myös alati kiehtovaa. Niin tehtiin Karjalassakin: taito purkaa, korjata, paikata ja uusia oli hyvin hyppysissä. Kaikki materiaali oli arvokasta eikä mitään heitetty hukkaan. Sama ajattelutapa korostuu Lankahine-näyttelyssä: käsitöiden materiaali on pääosin peräisin taiteilijan omasta lankavarastosta tai jämälankoja aiemmista projekteista. 

Sanna Vatanen

Sanna Vatanen (s. 1973) on tekstiilitaiteilija, muotoilija ja käsityökirjailija. Lankahine – Kehrätty Karjala -näyttely ja saman niminen uutuuskirja ovat syntyneet eteläkarjalaisella metsätilalla. Ne ovat saaneet inspiraationsa paitsi karjalaisesta käsityöperinteestä myös taiteilijan omista karjalaisista juurista. Merkittävää roolia kirjan taustatyössä näytteli karjalaisuutta vaalineen käsityöneuvos Tyyne-Kerttu Virkin kokoelmaan perehtyminen Suomen käsityön museon arkistossa Jyväskylässä. 

Projektia ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan säätiö, Taiteen Edistämiskeskus, Karjalan Kulttuurirahasto ja Karjalan Sivistysseura.